Jumala armahtaa nöyrän syntisen
Eveliina Saukko
Eveliina Saukko
Esa Tornberg
Syntinsä tunteva ihminen saa Jumalan valtakunnassa kaikki anteeksi.
Fariseukset olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan. He ajattelivat kelpaavansa Jumalalle tekemällä hyviä töitä. Tämän takia Jeesus haluaa opettaa fariseuksia ja myös tämän ajan ihmisiä, millainen sydämentila on Jumalan mielen mukainen. Sunnuntain evankeliumitekstissä hän kertoo esimerkin kahdesta rukoilijasta, fariseuksesta ja publikaanista.
Näyrä rukous on Jumalan mieleen
Fariseuksen rukous on itseriittoinen; sellainen, jossa väheksytään muita ja ylistetään omia hyviä töitä. Raamattu opettaa, ettei kukaan kelpaa Jumalalle hyviä töitä tekemällä. Ihmisen omat työt ovat kuin saastainen vaate Jumalan edessä. Jumalan sanan mukaan ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan (Room. 3:12).
Jokainen ihminen joutuu syntiin ajatuksin, sanoin ja teoin. Paavali kirjoittaa, että kaikki ihmiset tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi (Room. 3:22).
Publikaani tunnustaa syntisyytensä ja rukoilee, että Jumala olisi hänelle armollinen. Tällainen rukous on Jumalan mielen mukainen. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon (Jaak. 4:6). Publikaani tuntee Jumalan lapsen tavoin syntisyytensä. Näin tunteva ihminen saa Jumalan valtakunnan saarnassa kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Johannes kirjoittaa: ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1. Joh.1: 8–9).
Armojärjestys on yksinkertainen
Jumalan lapsi kokee Paavalin tavoin: ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Sen saa aikaiseksi minussa asuva synti.” (Room. 7:17.) Synti, joka aina meihin tarttuu, hidastuttaa ja vaikeuttaa jokaisen matkantekoa (Hebr. 12:1). Tämän vuoksi Jumalan lapsen sydän kaipaa evankeliumia, jotta usko ja hyvä omatunto säilyvät. Tämä evankeliumi on aina tarjolla Jumalan valtakunnan saarnassa. Jokainen Jumalan lapsi on Pyhän Hengen pappi, jolla on lupa antaa katuvalle ja syntinsä tuntevalle kaikki synnit anteeksi.
Jumala on luvannut kuulla jokaisen ihmisen rukouksen, kun se on totinen eli tosi. On tärkeää rukoilla epäuskoisten lähimmäisten puolesta, että Jumala herättäisi synnintunnon ja hän löytäisi tuhlaajapojan tavoin takaisin Isän kotiin. Jumalan lapsen omakohtainen rukous on, että Jumala antaisi herkän tunnon ja pitäisi jokaisen lapsensa pienen paikalla. On hyvä pyytää Johannes Kastajan mieltä: ”Hänen (Jeesuksen) on tultava suuremmaksi ja minun pienemmäksi” (Joh. 3:30).
On suuri kiitoksen aihe, että Jumalan armojärjestys on yksinkertainen: syntinsä tunteville, itsessään köyhille, vähävoimaisille ja heikoille annetaan armosta kaikki synnit anteeksi. Jumalan valtakunnan evankeliumin voimin Jumalan lapsi saa uskon voimaa ja pääsee kerran perille taivaan kotiin. Näin tulee todeksi Jeesuksen sanat: joka itsensä alentaa, se korotetaan.
Evankeliumi: Luuk. 18:9–14
Raamattu 1992: Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: ”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen! Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”
Biblia: Niin hän myös sanoi muutamille, jotka itse päällensä uskalsivat, että he olivat hurskaat, ja muita katsoivat ylön, tämän vertauksen: Kaksi ihmistä meni ylös templiin rukoilemaan, yksi Pharisealainen ja toinen Publikani. Pharisealainen seisoi ja rukoili näin itsellensä: minä kiitän sinua, Jumala, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, ryöväri, väärä, huorintekiä, taikka myös niinkuin tämä Publikani. Kahdesti viikossa minä paastoon, ja annan kymmenykset kaikista mitä minulla on. Ja Publikani seisoi taampana, eikä tahtonut silmiänsäkään nostaa ylös taivaasen päin, mutta löi rintoihinsa ja sanoi: Jumala, armahda minun syntisen päälleni! Minä sanon teille: tämä meni kotiansa hurskaampana kuin toinen; sillä jokainen joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
– Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme. Matt. 1:23
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
