JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Pyhä Henki karkottaa pelon ja epäilykset

Sana sunnuntaiksi
29.5.2022 7.15

Juttua muokattu:

23.5. 12:30
2022052312301320220529071500

Pau­li So­ran­ta

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kuu­luu Py­hän Hen­gen ää­ni, joka an­taa voi­maa us­ko­mi­seen tä­män maa­il­man kes­kel­lä.

Evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus pu­huu Py­häs­tä Hen­ges­tä, jon­ka ope­tus­lap­set saa­vat aut­ta­jak­si, loh­dut­ta­jak­si ja puo­lus­ta­jak­si hä­nen ylös­nou­se­mi­sen­sa jäl­keen. Pyhä Hen­ki joh­dat­taa sen to­tuu­den tun­te­mi­seen, jon­ka yti­mes­sä on saar­na pa­ran­nuk­ses­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn täh­den. Täs­tä ilo­sa­no­mas­ta Jee­suk­sen ope­tus­lap­set yhä to­dis­ta­vat Py­hän Hen­gen voi­maan tur­vau­tu­en.

Maa­il­mas­sa, mut­ta ei maa­il­mas­ta

Teks­ti­koh­dan edel­lä Jee­sus pu­huu maa­il­mas­ta, joka vi­haa Kris­tuk­sen omia, hä­nen ope­tus­lap­si­aan. Hän muis­tut­taa, et­tä maa­il­ma vi­ha­si myös hän­tä, Ju­ma­lan Poi­kaa. ”Jos te kuu­lui­sit­te tä­hän maa­il­maan, se ra­kas­tai­si tei­tä, omi­aan. Mut­ta te et­te kuu­lu maa­il­maan, kos­ka minä olen tei­dät sii­tä omik­se­ni va­lin­nut, ja sik­si maa­il­ma vi­haa tei­tä.” (Joh.15:19.)

Rak­kaus on us­ko­vien ja viha maa­il­man tun­to­merk­ki. Jee­sus tie­si, et­tä saar­na syn­nis­tä ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta louk­kai­si nii­tä ih­mi­siä, joil­le evan­ke­liu­mia ju­lis­te­taan ope­tus­las­ten suul­la. Tä­nä­kin ai­ka­na kris­tit­ty voi tun­tea maa­il­mas­sa vie­raut­ta Ju­ma­lan sa­naan poh­jau­tu­van us­kon­sa vuok­si. Kris­tit­tyä kuul­laan tai hän­tä vi­ha­taan Jee­suk­sen ni­men täh­den.

Puo­lus­ta­ja­na Pyhä Hen­ki

Hen­gen vai­ku­tus­ta ja työ­tä ku­vaa­vat sii­tä käy­tet­tä­vät il­mai­sut: loh­dut­ta­ja, puo­lus­ta­ja, To­tuu­den Hen­ki. Pyhä Hen­ki on ”vä­ke­vän voi­man Hen­ki” (Ef. 1:19), kos­ka se on läh­töi­sin Isäs­tä, Po­jan lä­het­tä­mä­nä. Sik­si se on myös pa­ras puo­lus­ta­ja, jon­ka Jee­suk­sen seu­raa­ja voi tu­ek­seen saa­da, ei­kä Hen­gen voi­mas­ta elä­vän kris­ti­tyn tar­vit­se tun­tea teh­tä­väs­sään ja elä­mäs­sään pel­koa tai neu­vot­to­muut­ta. Pyhä Hen­ki on asuk­kaa­na jo­kai­sen us­ko­van sy­dä­mes­sä muis­tut­ta­en myös sii­tä, et­tä Va­pah­ta­ja it­se on lu­van­nut ol­la omien­sa kans­sa maa­il­man lop­puun saak­ka.

Kris­til­li­sen seu­ra­kun­nan teh­tä­vä­nä on kaik­ki­na ai­koi­na ol­lut to­dis­taa Va­pah­ta­jas­tam­me Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta ja hä­nen so­vi­tus­työs­tään. Se on hä­nen oman työn­sä jat­ka­mis­ta. Vaik­ka var­si­nai­nen to­dis­ta­ja on ai­na Pyhä Hen­ki, saa­vat Ju­ma­lan lap­set toi­mia Hen­gen vä­li­kap­pa­lei­na. Tämä to­dis­tus ta­pah­tuu sa­nan­ju­lis­tuk­ses­sa, ih­mis­ten vä­li­ses­sä kans­sa­käy­mi­ses­sä ja ar­ki­ses­sa elä­mäs­sä. Se on olen­nai­nen osa kris­tit­ty­nä elä­mis­tä. Paa­va­li kir­joit­taa myös, et­tä ”Hen­ki to­dis­taa yh­des­sä mei­dän hen­kem­me kans­sa, et­tä me olem­me Ju­ma­lan lap­sia” (Room. 8:16).

Evan­ke­liu­mi roh­kai­see us­ko­maan

Jee­sus ha­lu­si pu­hua ope­tus­lap­sil­leen, et­tei­vät he ko­et­te­le­muk­sis­sa tai kiu­sauk­sis­sa, edes suo­ra­nai­sen vai­non al­la, luo­pui­si elä­väs­tä us­kos­ta. Pyhä Hen­ki oh­jaa us­ko­vaa oi­ke­aan suun­taan us­koon liit­ty­vis­sä ky­sy­myk­sis­sä ja Kris­tuk­sen mie­len tun­te­mi­ses­sa. Tä­män ää­nen saa kuul­la Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa, ja sitä hei­jas­taa myös evan­ke­liu­mil­la hoi­det­tu us­ko­va sy­dän.

Us­kon epäi­lys­ten ja ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­lä tai maa­il­man hou­ku­tus­ten tuu­lis­sa tar­vi­taan evan­ke­liu­min roh­kai­sua ja jos­kus neu­vo­a­kin py­sy­äk­seen oi­ke­al­la tiel­lä. Kun kris­tit­ty ”Hen­gen avul­la kuo­let­taa syn­ti­set te­kon­sa, hän saa elää” (Room. 8:13). Jee­sus it­se roh­kai­see omi­aan kes­tä­mään us­kos­sa ja pi­tä­mään kirk­kaa­na mää­rän­pään, ian­kaik­ki­sen elä­män rak­kaan Va­pah­ta­jam­me luo­na.

Evan­ke­liu­mi: Joh. 15:26–16:4

RAA­MAT­TU 1992: Jee­sus sa­noi: ”Te saat­te puo­lus­ta­jan; minä lä­he­tän hä­net Isän luo­ta. Hän, To­tuu­den Hen­ki, läh­tee Isän luo­ta ja to­dis­taa mi­nus­ta. Myös te olet­te mi­nun to­dis­ta­ji­a­ni, olet­te­han ol­leet kans­sa­ni alus­ta as­ti. Olen pu­hu­nut teil­le tä­män, et­tei us­kon­ne ko­e­tuk­sis­sa sor­tui­si. Tei­dät ero­te­taan sy­na­go­gas­ta, ja tu­lee se­kin ai­ka, jol­loin jo­kai­nen, joka sur­maa jon­kun teis­tä, luu­lee toi­mit­ta­van­sa py­hän pal­ve­luk­sen Ju­ma­lal­le. Näin he te­ke­vät, kos­ka he ei­vät tun­ne Isää ei­vät­kä mi­nua. Olen pu­hu­nut tä­män teil­le sik­si, et­tä kun se ai­ka tu­lee, te muis­tai­sit­te mi­nun sa­no­neen tä­män teil­le.”

BIB­LIA: Mut­ta kuin Loh­dut­ta­ja tu­lee, jon­ka minä teil­le Isäl­tä lä­he­tän, to­tuu­den Hen­ki, joka Isäs­tä käy ulos, se on mi­nus­ta to­dis­ta­va. Ja tei­dän pi­tää myös to­dis­ta­man; sil­lä te olet­te alus­ta mi­nun kans­sa­ni. Näi­tä olen minä pu­hu­nut teil­le, et­te pa­he­ni­si. He pa­ne­vat tei­tä pan­naan. Ja ai­ka tu­lee, et­tä jo­kai­nen, joka tei­dät tap­paa, se luu­lee te­ke­vän­sä Ju­ma­lal­le pal­ve­luk­sen. Ja näi­tä he te­ke­vät teil­le, et­tei he tun­ne Isää ei­kä mi­nua. Vaan minä pu­huin näi­tä teil­le, et­tä kuin se ai­ka tu­lee, te niis­tä muis­tai­sit­te, et­tä minä teil­le sa­no­nut olen; mut­ta en minä ole teil­le näi­tä alus­ta sa­no­nut, sil­lä minä olin tei­dän kans­san­ne.