JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Valvominen on omantunnon huoltamista

Sana sunnuntaiksi
17.11.2024 6.00

Juttua muokattu:

12.11. 10:10
2024111210105320241117060000

Henrikki Hetemaa

Henrikki Hetemaa

Pasi Kan­ni­ai­nen

Hen­gel­li­nen val­vo­mi­nen tar­koit­taa sitä, et­tä ih­mi­sen tu­li­si ol­la joka het­ki val­mis läh­te­mään täs­tä elä­mäs­tä.

Olet­ko jos­kus kuul­lut nuor­ten pe­rus­te­le­van myö­häis­tä nuk­ku­maan­me­noa sil­lä, et­tä Raa­mat­tu­han neu­voo val­vo­maan? Minä olen, ja sii­tä on­kin saa­tu hyvä kes­kus­te­lu ai­kai­sek­si. Yö­e­lä­mään voi si­säl­tyä enem­män asi­oi­ta, jot­ka hou­kut­te­le­vat syn­tiin. Lii­an vä­sy­nee­nä on vaa­ra­na hel­pom­min unoh­taa us­kos­sa val­vo­mi­nen ja syn­tiä vas­taan tais­te­le­mi­nen. Toi­saal­ta, kun evan­ke­liu­mil­la siu­nat­tu­na ja hy­väl­lä omal­la­tun­nol­la me­nee il­lal­la nuk­ku­maan, on us­kos­sa val­veil­la, vaik­ka nuk­kuu­kin rau­hai­saa un­ta.

Us­kon sil­mät voi­vat so­kais­tua

Jee­sus syn­tyi maan pääl­le Ga­li­le­an Bet­le­he­mis­sä. Ju­ma­la tuli ih­mi­sek­si, ot­ti ih­mi­sen muo­don ja suos­tui kaik­keen sii­hen ki­puun, joka kuu­luu myös ih­mi­sen elä­mään. Suo­ri­tet­tu­aan Isäl­tään saa­man­sa teh­tä­vän maan pääl­lä, Jee­sus pa­la­si ta­kai­sin Isän luok­se. ”As­tui ylös tai­vai­siin, is­tuu Ju­ma­lan, Isän, Kaik­ki­val­ti­aan, oi­ke­al­la puo­lel­la”, niin kuin us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa sa­no­taan. Ker­ran Jee­sus tu­lee maan pääl­le uu­des­taan, tai­vaan ku­nin­kaa­na. Us­kon­tun­nus­tus jat­kuu: ”Ja on siel­tä tu­le­va tuo­mit­se­maan elä­viä ja kuol­lei­ta.” Kaik­ki ih­mi­set saa­vat tuo­mi­on­sa sen mu­kaan, ovat­ko he val­vo­neet us­kos­sa vai ei­vät.

Val­vo­mi­nen on va­rau­tu­mis­ta

Mo­net ajal­li­sen elä­män mah­dol­li­suu­det ovat tar­jol­la jo­kai­sel­le, mut­ta syn­nin seu­rauk­se­na toi­sil­ta so­kais­tu­vat us­kon sil­mät. Ian­kaik­ki­sen elä­män pää­mää­rä tai­vaas­sa ka­to­aa ja elä­mää ele­tään vain tätä ai­kaa var­ten.

Moni ih­mi­nen saat­taa­kin tun­tea olon­sa niin vah­vak­si ja it­se­var­mak­si, et­tei koe tar­vit­se­van­sa aja­tus­ta tuon­puo­lei­ses­ta. Ih­mi­nen ko­tiu­tuu hel­pos­ti vain tä­hän maa­il­maan. Näin kävi myös Noo­an ai­ka­na. Lä­hes kaik­ki ih­mi­set oli­vat unoh­ta­neet Ju­ma­lan sa­nan, ei­kä heil­lä ol­lut ai­kaa ja mie­len­kiin­toa kuul­la sitä, vaik­ka Nooa saar­na­si pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. Syn­nin seu­rauk­se­na myös ajal­li­sen elä­män siu­naus ja on­nel­li­suus ka­to­si ja maa oli täyn­nä vä­ki­val­taa. ”Ku­kaan ei aa­vis­ta­nut mi­tään en­nen kuin tul­va tuli ja vei hei­dät kaik­ki men­nes­sään. Sa­moin käy, kun ih­mi­sen Poi­ka tu­lee”. (Matt. 24:39.) Sik­si Jee­sus siis ke­hot­taa val­vo­maan!

Val­vo­mi­nen on­kin ikään kuin va­rau­tu­mis­ta. Joka syk­sy rak­kaas­sa isän­maas­sam­me tie­däm­me, et­tä tal­vi tu­lee enem­min tai myö­hem­min. Vaik­ka tark­kaa päi­vää em­me tie­dä­kään, va­rau­dum­me tal­veen mo­nin ta­voin, esi­mer­kik­si vaih­ta­mal­la tal­vi­ren­kaat au­toon. Kuin­ka pal­jon tär­ke­äm­pää oli­si va­rau­tua Jee­suk­sen toi­seen tu­le­mi­seen. ”Ol­kaa siis val­miit, sil­lä ih­mi­sen Poi­ka tu­lee het­kel­lä, jota et­te aa­vis­ta” (Matt. 24:44).

Yk­sin ei tar­vit­se val­voa

Vii­mei­sen päi­vän tie­tää vain Ju­ma­la. Sitä ei tar­vit­se mei­dän tie­tää, vaan jou­dum­me nöy­rä­nä to­te­a­maan Ju­ma­lan ja ih­mi­sen ai­ka­kä­si­tyk­sen eri­lai­suu­den: ”Tu­hat vuot­ta on si­nul­le kuin yk­si päi­vä” (Ps. 90:4). Sy­vim­mil­tään val­vo­mi­nen on Ju­ma­lan ar­mon, an­teek­si­an­ta­muk­sen ja lu­paus­ten va­ras­sa elä­mis­tä. Se on tie­toi­suut­ta elä­män ra­jal­li­suu­des­ta, mut­ta sa­mal­la tur­vau­tu­mis­ta Kris­tuk­sen täy­del­li­seen so­vi­tus­työ­hön.

Odot­ta­es­sam­me Jee­suk­sen toi­sen tu­le­mi­sen päi­vää mei­tä roh­kais­taan elä­mään täs­sä het­kes­sä ja luot­ta­maan Ju­ma­lan huo­len­pi­toon elä­mäs­säm­me. Val­vo­mi­nen on oman­tun­non puh­tau­des­ta huo­leh­ti­mis­ta evan­ke­liu­miin tur­va­ten. Us­kon tie­tä ei tar­vit­se kul­kea yk­sin vaan yh­des­sä tois­ten Ju­ma­lan las­ten kans­sa, tai­vas­ta koh­ti. ”Ope­ta meil­le, mi­ten ly­hyt on ai­kam­me, et­tä sai­sim­me vii­saan sy­dä­men” (Ps. 90:12).