Henrikki Hetemaa
Henrikki Hetemaa
Pasi Kanniainen
Hengellinen valvominen tarkoittaa sitä, että ihmisen tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä.
Oletko joskus kuullut nuorten perustelevan myöhäistä nukkumaanmenoa sillä, että Raamattuhan neuvoo valvomaan? Minä olen, ja siitä onkin saatu hyvä keskustelu aikaiseksi. Yöelämään voi sisältyä enemmän asioita, jotka houkuttelevat syntiin. Liian väsyneenä on vaarana helpommin unohtaa uskossa valvominen ja syntiä vastaan taisteleminen. Toisaalta, kun evankeliumilla siunattuna ja hyvällä omallatunnolla menee illalla nukkumaan, on uskossa valveilla, vaikka nukkuukin rauhaisaa unta.
Uskon silmät voivat sokaistua
Jeesus syntyi maan päälle Galilean Betlehemissä. Jumala tuli ihmiseksi, otti ihmisen muodon ja suostui kaikkeen siihen kipuun, joka kuuluu myös ihmisen elämään. Suoritettuaan Isältään saamansa tehtävän maan päällä, Jeesus palasi takaisin Isän luokse. ”Astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella”, niin kuin uskontunnustuksessa sanotaan. Kerran Jeesus tulee maan päälle uudestaan, taivaan kuninkaana. Uskontunnustus jatkuu: ”Ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.” Kaikki ihmiset saavat tuomionsa sen mukaan, ovatko he valvoneet uskossa vai eivät.
Valvominen on varautumista
Monet ajallisen elämän mahdollisuudet ovat tarjolla jokaiselle, mutta synnin seurauksena toisilta sokaistuvat uskon silmät. Iankaikkisen elämän päämäärä taivaassa katoaa ja elämää eletään vain tätä aikaa varten.
Moni ihminen saattaakin tuntea olonsa niin vahvaksi ja itsevarmaksi, ettei koe tarvitsevansa ajatusta tuonpuoleisesta. Ihminen kotiutuu helposti vain tähän maailmaan. Näin kävi myös Nooan aikana. Lähes kaikki ihmiset olivat unohtaneet Jumalan sanan, eikä heillä ollut aikaa ja mielenkiintoa kuulla sitä, vaikka Nooa saarnasi parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Synnin seurauksena myös ajallisen elämän siunaus ja onnellisuus katosi ja maa oli täynnä väkivaltaa. ”Kukaan ei aavistanut mitään ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun ihmisen Poika tulee”. (Matt. 24:39.) Siksi Jeesus siis kehottaa valvomaan!
Valvominen onkin ikään kuin varautumista. Joka syksy rakkaassa isänmaassamme tiedämme, että talvi tulee enemmin tai myöhemmin. Vaikka tarkkaa päivää emme tiedäkään, varaudumme talveen monin tavoin, esimerkiksi vaihtamalla talvirenkaat autoon. Kuinka paljon tärkeämpää olisi varautua Jeesuksen toiseen tulemiseen. ”Olkaa siis valmiit, sillä ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista” (Matt. 24:44).
Yksin ei tarvitse valvoa
Viimeisen päivän tietää vain Jumala. Sitä ei tarvitse meidän tietää, vaan joudumme nöyränä toteamaan Jumalan ja ihmisen aikakäsityksen erilaisuuden: ”Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä” (Ps. 90:4). Syvimmiltään valvominen on Jumalan armon, anteeksiantamuksen ja lupausten varassa elämistä. Se on tietoisuutta elämän rajallisuudesta, mutta samalla turvautumista Kristuksen täydelliseen sovitustyöhön.
Odottaessamme Jeesuksen toisen tulemisen päivää meitä rohkaistaan elämään tässä hetkessä ja luottamaan Jumalan huolenpitoon elämässämme. Valvominen on omantunnon puhtaudesta huolehtimista evankeliumiin turvaten. Uskon tietä ei tarvitse kulkea yksin vaan yhdessä toisten Jumalan lasten kanssa, taivasta kohti. ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen” (Ps. 90:12).
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys