Soi­li Lei­no­nen

Ou­lu

Kel­lon Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen 100-vuo­tis­juh­las­sa iloit­tiin evan­ke­liu­min voit­to­ku­lus­ta ja py­hien yh­tey­des­tä.

Van­ho­ja ja uu­sia kel­lo­lai­sia sekä naa­pu­riyh­dis­tys­ten vä­keä oli tul­lut juh­li­maan ta­sa­vuo­sia täyt­tä­vää Kel­lon Rau­ha­nyh­dis­tys­tä. Juh­la pi­det­tiin Kel­lon seu­ra­kun­ta­ko­dil­la en­sim­mäi­se­nä ad­vent­ti­na.

– Jee­sus on so­vit­ta­nut syn­tim­me ja Ju­ma­la on var­jel­lut mei­tä val­ta­kun­nas­saan. Pyy­däm­me, et­tä Tai­vaan Isä siu­nai­si edel­leen tätä pien­tä pel­to­pa­las­tam­me ja et­tä me­kin pää­si­sim­me ker­ran pe­ril­le, to­te­si Ka­le­vi Tep­po­la al­ku­ru­kouk­ses­sa.

Lä­he­tys­käs­kyn mu­kais­ta työ­tä

Suo­men Rau­ha­nyh­dis­tys­ten kes­ku­syh­dis­tys, naa­pu­riyh­dis­tyk­set Hau­ki­pu­taal­ta, Jo­ki­ky­läs­tä ja Pa­te­nie­mes­tä sekä Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­ta on­nit­te­li­vat juh­li­vaa yh­dis­tys­tä. On­nit­te­luis­sa tuli esiin, et­tä Kel­los­sa teh­tä­vä työ on sitä työ­tä, joka al­koi Jee­suk­sen käs­kys­tä men­nä kaik­keen maa­il­maan. Työ on Ju­ma­lan siu­nauk­sen va­ras­sa.

Naa­pu­riyh­dis­tys­ten edus­ta­jat iloit­si­vat yh­teis­työs­tä ja py­hien yh­tey­des­tä:

– Sa­nan­las­ku "Pa­rem­pi lä­hei­nen naa­pu­ri kuin kau­kai­nen veli" pi­tää van­han Hau­ki­pu­taan kun­nan alu­eel­la paik­kan­sa. Jos­pa sai­sim­me edel­leen ol­la lä­hei­siä ys­tä­viä.

Seu­ra­kun­nan ter­veh­dyk­sen toi Sa­mu­li Ruu­su­vuo­ri:

– Saa­koon Ju­ma­lan sa­nan rai­tis saar­na vie­lä kai­kua maal­lis­tu­van ajan kes­kel­lä. Toi­von, et­tä seu­ra­kun­nan ja rau­ha­nyh­dis­tyk­sen yh­teis­työ sai­si jat­kua.

Ka­la­mie­het toi­vat evan­ke­liu­min

Nii­lo Har­ju oli koon­nut juh­laan his­to­rii­kin. Hän ker­toi, et­tä 1860-lu­vun pu­la­vuo­si­na oli kel­lo­lai­sia mie­hiä läh­te­nyt ka­la­reis­sul­le Rui­jaan. Mat­kal­la he oli­vat ta­van­neet Tor­ni­on­jo­ki­laak­sos­sa us­ko­vai­sia ja saa­neet pa­ran­nuk­sen ar­mon. Nuo ka­la­mie­het toi­vat hy­vän sa­no­man Kel­loon.

Aluk­si seu­ro­ja pi­det­tiin ko­deis­sa. 1880-lu­vul­la seu­ro­ja saat­toi ol­la kah­des­ta kol­meen viik­koa joka il­ta ja pa­ran­nuk­sen te­ki­jöi­tä oli pal­jon. Meni muu­ta­mia vuo­si­kym­me­niä, et­tä tuli ai­ka pe­rus­taa yh­dis­tys evan­ke­liu­min työ­tä var­ten. Kel­lon us­ko­vai­set ko­koon­tui­vat Erk­ki Ha­lo­sen ta­loon 7.12.1924. He pe­rus­ti­vat rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ja va­lit­si­vat va­li­o­kun­nan yh­dis­tyk­sen sään­tö­jen laa­din­taa var­ten.

Pian tä­män jäl­keen alet­tiin puu­ha­ta toi­mi­ta­lon ra­ken­ta­mis­ta. Va­ro­ja ke­rät­tiin ko­ti­maan li­säk­si Ame­ri­kas­ta saak­ka. Toi­mi­ta­lo val­mis­tui lop­pu­ke­säl­lä 1926 ja sen pi­ha­pii­ris­sä pi­de­tyis­sä vuo­den 1928 hel­lun­tai­seu­rois­sa oli kol­mat­ta­tu­hat­ta seu­ra­vie­ras­ta. Sit­tem­min toi­mi­ta­loa on laa­jen­net­tu ja re­mon­toi­tu use­aan ker­taan. Liki sa­ta­vuo­ti­as toi­mi­ta­lo pal­ve­lee edel­leen kel­lo­lais­ten seu­ra­paik­ka­na. Se on tiet­tä­väs­ti van­hin yh­dis­tyk­sen ra­ken­nut­ta­ma ja edel­leen seu­ra­käy­tös­sä ole­va rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­mi­ta­lo.

Har­ju mai­nit­si Sis­ko Si­mi­län, jon­ka 100-vuo­tis­juh­lia vie­tet­tiin ai­em­min tänä vuon­na. Hän on kel­lo­lais­ten kes­kuu­des­sa ai­no­a­na yh­dis­tyk­sen pe­rus­ta­mi­sai­ko­jen si­sa­ris­ta ja vel­jis­tä.

Su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le

Juh­la­pu­heen piti nuo­ruu­ten­sa Kel­los­sa viet­tä­nyt Heik­ki Saa­ri­kos­ki. Pu­heen­sa ai­hee­na hä­nel­lä oli nä­ky­mä evan­ke­liu­min voit­to­ku­lus­ta. "Tie­tä­kää siis, et­tä vain Her­ra, tei­dän Ju­ma­lan­ne, on Ju­ma­la. Hä­neen voi luot­taa, hän pi­tää voi­mas­sa liit­ton­sa. Tu­han­sien su­ku­pol­vien ajan hän on us­kol­li­nen niil­le, jot­ka ra­kas­ta­vat hän­tä ja pi­tä­vät hä­nen käs­kyn­sä." (5. Moos. 7:9.)

– Ju­ma­la on pit­kä­mie­li­nen. Hän pi­tää liit­ton­sa ih­mi­sen kans­sa, kun ih­mi­sel­lä on halu kuul­la ja us­koa hä­nen sa­naan­sa, Saa­ri­kos­ki to­te­si.

– Suu­rin ilo­sa­no­ma on edel­leen se, et­tä Ju­ma­la lu­nas­ti ih­mi­sen hä­nen syn­neis­tään. Kun ih­mi­nen saa us­koa, hä­nel­le tu­lee halu ker­toa sii­tä myös toi­sil­le. Su­ku­pol­vet vaih­tu­vat, mut­ta Her­ran sana ja sen ar­vo py­sy­vät pol­ves­ta pol­veen. Evan­ke­liu­mi on tuo­re sa­no­ma ja se kes­tää ai­kaa.