Seurakunnat pitävät rekisteriä esimerkiksi kuolleista ja haudatuista.
Lasse Kokko
Seurakunnat pitävät rekisteriä esimerkiksi kuolleista ja haudatuista.
Lasse Kokko
Päivämies
Muutoksen taustalla vaikuttavat hintatason sekä valtion rahoituksen muutokset. Uudet hinnat ovat käytössä ensi vuoden alusta lähtien.
Kirkkohallituksen täysistunto on päättänyt nostaa kirkonkirjojen tietojen luovuttamisesta perittäviä maksuja. Maksuja on tarkistettu edellisen kerran vuonna 2023. Tämän jälkeen yleinen hintataso on muuttunut merkittävästi ja kirkolle väestökirjanpidon tehtävään osoitetun valtion rahoituksen osuutta on leikattu, kirkon viestintä tiedottaa.
Sen mukaan kirkonkirjojen pito on ollut kirkolle kokonaisuudessaan tappiollista toimintaa. Korotusten jälkeen kirkonkirjojen tiedonluovutuksen kustannuksista arviolta 75 prosenttia katetaan maksutuotoilla. Tavoitetaso kirkon hoitamista yhteiskunnallisista tehtävistä perittävissä maksuissa on 80 prosentin osuus toiminnon kuluista.
Nostettu hintataso on samassa hintaluokassa valtion väestötietojärjestelmästä luovutettavista asiakirjoista perittävien maksujen kanssa. Sukuselvityksen uusi hinta on 75 euroa, kun se aiemmin oli 55 euroa. Työtunnin hinta on jatkossa 80 euroa (aiemmin 50 euroa). Hinnasto julkaistaan myöhemmin evl.fi-sivustolla.
Kirkonkirjoista väestörekisteriin
Kirkon kotisivut avaavat, että kirkonkirjoilla tarkoitetaan erilaisia seurakunnan ylläpitämiä rekistereitä ja luetteloita.
"Niitä ovat luettelo seurakunnan jäsenistä sekä luettelot syntyneistä ja kastetuista, rippikoulun käyneistä ja konfirmoiduista sekä henkilöistä, joiden avioliiton esteistä on toimitettu tutkinta. Lisäksi pidetään rekisteriä avioliittoon vihityistä, kuolleista ja haudatuista, muuttaneista sekä kirkosta eronneista ja kirkkoon liittyneistä. (Kirkkolaki 16:2)"
Kirkonkirjoihin on alettu tallentaa vuodesta 1667 lähtien tietoja kristillisen tiedon tasosta ja seurakunnallisesta osallistumisesta. Vähitellen kirjoihin alettiin lisätä myös yhteiskunnan tarpeiden edellyttämiä tietoja, kuten merkinnät kutsuntoihin osallistumisesta, rokotuksista ja koulusivistyksestä.
Vuoteen 1962 saakka tiedot seurakuntien jäsenistä talletettiin sidottuihin kirjoihin, 1960-luvulla siirryttiin erillisiin kortteihin. Nykyään seurakunnat käyttävät tietotekniikkaa ja kirkonkirjat ovat lähinnä kirkon virallinen jäsenrekisteri.
Vuonna 1968 perustettiin Väestörekisterikeskus väestökirjanpitoa varten, jolloin vastuu siitä siirtyi valtiolle. Seurakunnat osallistuvat väestötietojärjestelmän päivittämiseen ja saavat sieltä tehtäviensä hoidossa tarvitsemiaan tietoja.
Sukututkijoiden tietolähde
Seurakuntien käsinkirjoitetut kirkonkirjat ovat sukututkimuksen tärkeimpiä tietolähteitä. Niitä voi tutkia maakunta-arkistoissa ja kirkkoherranvirastoissa.
Noin kaksi kolmasosaa seurakunnista on antanut yli sata vuotta vanhat kirkonkirjansa oman alueensa maakunta-arkiston säilytettäväksi. Joissakin seurakunnissa sukututkija voi tutkia yli satavuotiaiden kirkonkirjojen mikrofilmikortteja kirkkoherranvirastossa.
Pääosin yli sadan vuoden ikäiset kirkonkirjat on mikrofilmattu rullafilmeille, osin myös mikrofilmikorteille. Ne ovat käytettävissä arkistolaitoksen yksiköissä. Arkistolaitos on aloittanut myös mikrofilmattujen aineistojen digitoinnin arkistointilaitoksen digitaaliarkistoon. Vanhimmat kirkonarkistojen asiakirjat on kirjoitettu pääosin ruotsiksi ja 1800-luvun loppupuolelta lähtien pääosin suomeksi.
"Sukututkimusmahdollisuutta paikan päällä kannattaa tiedustella puhelimitse tai sähköpostitse hyvissä ajoin ennen kirkkoherranvirastoon tai maakunta-arkistoon menoa. Luovutetun Karjalan alueen kirkonarkistoasiakirjat ovat osa Mikkelin maakunta-arkistoa", kirkon kotisivut ohjeistavat.
Sukututkija voi lähettää sukututkimuspyynnön kirkkoherranvirastoon, seurakunnan keskusrekisteriin tai Digi- ja väestötietovirastoon. EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan rekisterinpitäjän on pystyttävä osoittamaan, että se noudattaa tietosuoja-asetuksen periaatteita ja säännöksiä.
Lisätiedot: Rekisterijohtaja Tuomo Kahenvirta, tuomo.kahenvirta@evl.fi, p. 040 530 2068
Suomen Sukututkimusseuran ylläpitämässä HisKi-tietokannassa on historiakirjatietoja yli 300 seurakunnasta noin vuoteen 1850 asti. HisKi on kuitenkin vain hakemisto, joten tiedot kannattaa tarkistaa historia- ja rippikirjoista.
Kansallisarkiston kaikki digitaaliset tietoaineistot Aarre-aineistoa lukuun ottamatta ovat haettavissa ja käytettävissä asiointipalvelu Astian kautta. Asiointipalvelussa voi selata digitaalisia aineistoja, tilata asiakirjoja tutkijasaleihin tai tehdä yksittäisiin asiakirjoihin kohdistuvia tietopyyntöjä verkkolomakkeen avulla.
Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen ylläpitämällä sivustolla kirkonkirjoja voi olla myös vuosilta 1880−1910 (tosin vain yhdistyksen jäsenille).
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys