Ari Kor­ho­nen

Oli­ver Si­vu­la vi­hit­tiin pa­pik­si Kuo­pi­os­sa 9. tou­ko­kuu­ta. Pää­tös ha­keu­tua pa­pin työ­hön kyp­syi pik­ku­hil­jaa.

– En minä tätä nuo­re­na ha­lun­nut. Aja­tus te­o­lo­gi­an opin­nois­ta vaa­ti kyp­syt­te­lyä ja pe­rus­teel­li­sen poh­din­nan, Si­vu­la muis­te­lee.

Hän kävi mie­les­sään läpi mo­nia am­mat­te­ja, mut­ta vaih­to­eh­dot kar­siu­tui­vat yk­si toi­sen­sa jäl­keen pois. Va­rus­mies­pal­ve­luk­sen ai­ka oli kään­ne­koh­ta, jol­loin Si­vu­lan mie­les­sä kyp­syi pää­tös ha­keu­tua te­o­lo­gi­seen tie­de­kun­taan.

– Tun­tui, et­ten minä muu­al­le­kaan sovi. Pää­tös oli lo­pul­ta hel­po­tus. Tie­sin, et­tä nyt minä olen oi­ke­as­sa pai­kas­sa, ja se tun­ne on pi­tä­nyt. Kas­va­mi­nen te­o­lo­gin iden­ti­teet­tiin ta­pah­tui te­o­lo­gi­an opin­to­je­ni ai­ka­na.

Si­vu­la aloit­taa pa­pin työt Kal­la­ve­den seu­ran­kun­nas­sa puo­len vuo­den mää­rä­ai­kai­ses­sa työ­suh­tees­sa. Työ­u­ran­sa alus­sa tuo­re pap­pi toi­voo saa­van­sa mo­ni­puo­li­ses­ti ko­ke­mus­ta seu­ra­kun­nas­sa. Myös van­ki­la- ja sai­raa­la­työ oli­si­vat kiin­nos­ta­via toi­min­ta­ym­pä­ris­tö­jä.

– Siel­lä ol­laan ky­sy­mys­ten ää­rel­lä. Näis­sä ti­lan­teis­sa voi ke­hit­tyä to­del­li­sia ja sy­väl­li­siä kes­kus­te­lu­ja, jois­sa kaik­ki tur­ha on rii­sut­tu pois.

Kan­san­kir­kos­sam­me ele­tään mur­ros­ten ai­kaa. Kir­kon si­säl­lä osit­tain hy­väk­sy­tään ja joi­den­kin ta­hol­ta ol­laan val­mii­ta myös siu­naa­maan Ju­ma­lan sa­nan vas­tais­ta elä­mää. Opil­li­sia nä­ke­my­se­ro­ja on kui­ten­kin ol­lut kau­an, ei­vät­kä ne ole es­tä­neet toi­mi­mas­ta kir­kon pap­pei­na. Si­vu­la suh­tau­tuu­kin luot­ta­muk­sel­la mah­dol­li­suuk­siin­sa toi­mia kir­kos­sa niin kau­an, kuin teh­tä­viä saa hoi­taa oman Raa­mat­tuun poh­jau­tu­van us­kon­sa mu­kai­ses­ti.

Tämä jut­tu on tii­vis­tel­mä. Lue Päi­vä­mie­hen pa­pe­ri- tai di­gi­leh­des­tä, mitä Si­vu­la to­te­aa nöy­ryy­des­tä, roh­keu­des­ta ja Ju­ma­lan siu­nauk­ses­ta.