Lii­sa Karp­pi­nen

Uta­jär­vi

Ju­ma­la kut­suu uu­sia työn­te­ki­jöi­tä seu­ra­kun­tan­sa kaut­ta.

Timo Les­ke­lä ja Pasi Pis­te­maa kut­sut­tiin pu­hu­jan teh­tä­vään Uta­jär­ven il­ta­seu­rois­sa 10. huh­ti­kuu­ta.

Ru­kous pu­hu­jien puo­les­ta

Heik­ki Nis­si­nen joh­dat­te­li ti­lai­suu­teen Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min sa­noin: ”Et­te te va­lin­neet mi­nua, vaan minä va­lit­sin tei­dät” (Joh. 15:16).

– Juh­la­päi­vä on mo­nien ru­kous­ten vas­taus. Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen pe­rus­teh­tä­vä, sa­nan­kyl­vö­työ, on Ju­ma­lan sa­nan ju­lis­ta­mis­ta, Nis­si­nen to­te­si.

Nis­si­nen muis­tut­ti, et­tä työ­hön kut­su­ja on it­se Elä­män Her­ra, ja hä­nel­tä saa pyy­tää voi­mia ja siu­naus­ta niin sa­nan­pal­ve­li­jal­le kuin hä­nen per­heel­leen.

– La­pin pe­ru­koil­la La­es­ta­dius ru­koi­li, et­tä ar­mol­li­nen Her­ra Jee­sus an­tai­si voi­maa huu­ta­maan niin kor­ke­al­la ää­nel­lä, et­tä ju­han­nuk­sen au­rin­ko pää­si­si pais­ta­maan tä­män pik­kui­sen pel­to­pa­la­sen pääl­le, jo­hon sie­me­net on kyl­vet­ty sii­nä toi­vos­sa, et­tä joku osa niis­tä itäi­si ja kan­tai­si siu­na­tun he­del­män.

Raa­ma­tun neu­vot tär­keim­piä

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen joh­to­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Tar­mo Väi­sä­nen to­te­si, et­tä toi­min­nas­sa tar­vit­sem­me mo­nen­lai­sia lah­jo­ja, myös ajal­li­sia va­ro­ja, mut­ta tär­kein teh­tä­vä on kuun­nel­la Raa­ma­tun neu­vo­ja.

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ko­ke­neem­mat pu­hu­jat vah­vis­ti­vat sa­nan­pal­ve­li­jak­si ase­tet­ta­via Raa­ma­tun sa­nal­la. Tar­mo Väi­sä­nen, Heik­ki Nis­si­nen, Erk­ki Pert­tu­nen, Heik­ki Iko­nen ja Ta­pa­ni Mik­ko­nen lu­ki­vat va­lit­se­mi­aan raa­ma­tun­koh­tia mat­ka­e­vääk­si pu­hu­jan teh­tä­vään kut­su­tuil­le. Apos­to­li­sen ta­van mu­kaan Les­ke­lä ja Pis­te­maa lä­he­tet­tiin työ­hön kät­ten pääl­le pa­ne­mi­sen myö­tä.

Vir­res­sä 443 lau­le­taan: ”Au­ta ai­kaa löy­tä­mään, Jee­sus, näi­hin teh­tä­viim­me” ja ”Asi­oi­den pal­jous usein nä­kö­a­lat peit­tää, an­na sil­loin roh­keus syr­jään kaik­ki tur­ha heit­tää”. Vir­res­sä ko­ho­si seu­ra­kun­nan ru­kous uu­sien pu­hu­jien ja hei­dän lä­heis­ten­sä puo­les­ta.

Ju­ma­la an­taa pu­hut­ta­vaa

Tar­mo Väi­sä­nen saar­na­si Je­re­mi­an kir­jan koh­das­ta, jos­sa Ju­ma­la lu­paa: ”Kat­so, minä pa­nen mi­nun sa­na­ni si­nun suu­hus” (Jer. 1:9–19). Luo­pu­mi­sen ai­ka­na Ju­ma­lan sa­nan teh­tä­vä on re­piä ja sär­keä, ra­ken­taa ja is­tut­taa luot­ta­en sii­hen, et­tä Ju­ma­la an­taa tu­le­vai­suu­den ja toi­von.

Pu­hees­saan Väi­sä­nen muis­te­li raa­ma­tun­koh­tia, jois­sa Ju­ma­la kut­suu pal­ve­li­joi­ta. Je­re­mia tun­si ole­van­sa lii­an nuo­ri. Moo­ses­kin ky­se­li Ju­ma­lal­ta, mikä minä olen me­ne­män faa­ra­on tykö. Paa­va­li taas tun­si ai­em­man elä­män­sä us­ko­vais­ten vai­no­a­ja­na ole­van es­te Ju­ma­lan kut­sul­le.

– Ko­ti­sii­o­ni roh­kai­see us­ko­maan, toi­vo­maan ja ra­kas­ta­maan. Sa­nan­kyl­vö­työ kuu­luu meil­le jo­kai­sel­le, pu­hu­ja muis­tut­ti.