Mat­ka sis­kon luo tun­nel­ba­nal­la: 31 mi­nuut­tia. Len­to Tam­pe­reel­le: 50 mi­nuut­tia. Mat­ka seu­roi­hin bus­sil­la ja lä­hi­ju­nal­la: noin kak­si tun­tia tai 20 mi­nuut­tia. Riip­pu­en sii­tä, mis­sä seu­rat mil­loin­kin jär­jes­te­tään.

Olen op­pi­nut las­ke­maan etäi­syyk­siä ki­lo­met­rien si­jas­ta tun­tei­na ja mi­nuut­tei­na. Kun asuin pie­nem­mäs­sä kau­pun­gis­sa, ki­lo­met­rit ker­toi­vat kai­ken oleel­li­sen, mut­ta ny­kyi­ses­sä ko­ti­kau­pun­gis­sa­ni ki­lo­met­reil­lä ei ole enää mi­tään te­ke­mis­tä etäi­syyk­sien kans­sa.

Kau­pun­ki­ni on nyt Tuk­hol­ma.

En vie­lä­kään osaa sa­noa, et­tä olen tuk­hol­ma­lai­nen, kun olen ai­na tä­hän as­ti kas­va­nut ja elä­nyt ai­kai­sem­mas­sa ko­ti­kau­pun­gis­sa­ni Po­ris­sa. Pel­to­mai­se­mat ovat vaih­tu­neet lo­put­to­miin jat­ku­vak­si kat­to­me­rek­si. Ny­ky­ään olen vie­ras omal­la maal­la­ni ja pai­kal­li­nen vie­raal­la maal­la.

Jo en­nen muut­toa elä­mäs­sä­ni oli kii­reis­tä. Pe­rus­kou­lun jäl­keen pää­dyin lu­ki­oon opis­ton kaut­ta, kun­nes lu­ki­os­ta jat­koin suo­raan va­rus­mies­pal­ve­luk­seen Hel­sin­kiin. En minä ole enää pit­kään ai­kaan ol­lut ko­to­na oi­ke­as­taan mis­sään. Nyt on ai­ka kui­ten­kin aset­tua ja kat­soa, jos tämä Tuk­hol­ma oli­si­kin py­sy­vä sija.

Vaik­ka moni asia on muut­tu­nut täs­sä vuo­sien ai­ka­na, on jo­tain tut­tua säi­ly­nyt. Olin minä sit­ten Po­ris­sa, Hel­sin­gis­sä tai Tuk­hol­mas­sa, ai­na pai­kal­ta on löy­ty­nyt joku, joka ja­kaa yh­tei­sen elä­män­kat­so­muk­sen – us­kon.

Opis­ke­len suo­mi äi­din­kie­le­nä -opet­ta­jak­si ja lii­tyn nyt Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­den blog­gaa­jien jouk­koon. Nä­kö­kul­maa tu­le­viin teks­tei­hin haen ar­jen ha­vain­nois­ta – mil­tä maa­il­ma näyt­tää nuo­ren yk­si­ne­lä­vän opis­ke­li­ja­po­jan sil­min, kun moni tut­tu asia on vaih­tu­nut uu­teen?

Aja­tuk­sia, pa­lau­tet­ta ja ky­sy­myk­siä blo­gis­ta­ni saa lä­het­tää säh­kö­pos­til­la dan­ha­lo­nen@gmail.com.