Istuin tietokoneella ja yritin saada tehtyä tekemättömiä tehtäviäni. Oli perjantai-iltapäivä, ja sain viestin kaveriltani. ”Oothan elos?” Ajattelin, että kyseessä oli keskustelunavaus, jossa sanavalinnat osoittivat minun pitäneen liian vähän yhteyttä. Vastasin kevyesti kevätväsymyksissäni, että ”Jotenkuten”.
Se oli virhearvio, sillä samaan aikaan puhelimeni alkoi tulvia ilmoituksista, jotka olivat suunnilleen saman sisältöisiä: jotain on tapahtunut – oletteko kunnossa – menkää kotiin.
Kuuntelin ääniviestin, jossa minulle hyvin läheinen ihminen kertoi olevansa vauvansa kanssa keskellä Tukholman keskustaa. Hän kertoi, että joku tuntematon oli kehottanut häntä kääntymään takaisin, koska edessäpäin tapahtui jotain, eikä sinne kannattaisi vauvan kanssa mennä. äänensävy viestissä oli levoton.
Vain muutaman sadan metrin päässä kauppakeskuksen pääovilla, minne hän oli ollut kävelemässä, oli tehty terrori-isku kaapatulla kuorma-autolla. Poliisi ohjeisti paikan päällä ihmisiä menemään niin kauas kuin mahdollista ja pysymään sitten sisätiloissa.
Järkytyin. Seurasin uutisia koko illan. Kuulin eri kanavia pitkin, kuinka ystäväni pääsivät autettuina pois keskustasta, kun olivat sinne jääneet jumiin julkisen liikenteen lakattua toimimasta. Vaikka olin itse kaukana keskustasta, isku tuntui tulevan lähelle. Se osui tavallisiin ihmisiin, keskellä arkiympäristöäni.
Auttaminen, välittäminen ja rakkaus lähimmäisiä kohtaan ovat kaupungissa tavallisesti piilossa. Kerjäläinen on helpompi ohittaa ilman katsekontaktia, koditon nukkukoon kadulla – joku toinen saa huolehtia. Omaatuntoaan saattaa yrittää hiljentää sillä ajatuksella, että ei yksi tavallinen ihminen voi auttaa jokaista avuntarvitsijaa.
Perjantain tapahtumat muistuttivat kuitenkin tukholmalaisia siitä, mitä hyvä lähimmäisyys tarkoittaa käytännössä. Jos tilanne vaatii yhteen hiileen puhaltamista, se kyllä onnistuu. Keskustan asukkaat ja liikkeet antoivat ihmisten odottaa sisätiloissa ja tarjosivat apuaan. Poliisit, joita niin usein arvostellaan, olivat viikonlopun suuria sankareita. Kukat, kynttilät ja erilaiset tekstit kertoivat kaikki samaa sanomaa: rauhaa ja rakkautta kaikille.
Toivottavasti tämä välittämisen sanoma pysyy meidän mielissämme ja toiminnassamme mukana vastaisuudessakin, turvallisen arjen keskellä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys