Oletko koskaan miettinyt millainen asia huoli on, jos se pitäisi kuvailla? Kerran yhdessä työnohjaukseen liittyvässä kokoontumisessa pohdimme omien huoliemme värejä ja olomuotoja. Joillakin huoli oli voimakkaan keltainen. Joidenkin mielestä huoli oli kulmikas epämääräinen möykky, jonka väri vaihteli harmaasta sysimustaan. Huoli voi olla myös epämääräinen, sekava ja piikikäs pallo, sellainen, josta on vaikea saada otetta ja jota on vaikea selvittää, jakaa osiin tai heittää pois. Huolipallo on vähän niin kuin se tiiviisti imurinputkeen pakkautunut roskien tiivistymä, hiirenharmaa suttuinen pallero, joka on tarttunut kiinni niin tiukasti, että tarvitaan apuvälineitä sen irrottamiseen. Huoli saattaa mieleen tullessaan vaikuttaa siten kuin potkaisi varpaansa kipeästi pöydänjalkaan tai löisi ohimonsa hyllynnurkkaan. Huolilla on taipumus kutistua päiväsaikaan, kun taas illan ja yön tullen ne usein suurenevat suhteettomiksi, muuttuvat painaviksi ja valvottavat.
Onko sinulla ollut joskus huolia? Ajattelen, että huolet kuuluvat elämään, mutta niihin ei taida koskaan tottua. Huolia on erilaisia. Ne voivat liittyä arkiseen elämiseen, aikatauluihin, taloudellisiin asioihin tai terveyteen. Ihmissuhteissa voi kokea riittämättömyyttä tai yksinäisyys voi kuormittaa. Jotkut huolet ovat pieniä, taskuunmahtuvia, ja ne löytyvät vain, kun sattuu työntämään käden juuri siihen taskuun tai laatikkoon, jossa ne majailevat. Jotkut huolet ovat läpinäkyviä, ne ovat sellaisia, joiden takaa maailma näyttää erilaiselta, usein vähän harmaammalta. Jotkut huolet ovat painavia. Ne asettuvat puristamaan rinnan seutua ja vaikeuttavat hengitystä.
Huoleen ja huolehtimiseen liittyy usein jotain, josta ei saa selkoa. On ehkä jokin asia, josta ei vielä ole tarpeeksi tietoa. Huolen voi aiheuttaa myös tiedossaoleva, tuleva elämänmuutos, jonka seurauksia ei voi vielä tietää. Huolehtiminen on usein tarpeellista välittämistä, asioiden pohtimista ja sen suunnittelua, että kaikki menisi hyvin. Huoli voi kuitenkin olla myös turha. Huolehtimisesta voi tullakin tapa. Turhia huolia on raskas kantaa mukanaan. Ne hidastavat kulkua, vievät päivistä ilon ja pitkään mukana kulkiessaan aiheuttavat uupumusta. Usein huolet väistyvät, kun avaa sydäntään luotetulle ystävälle tai saa selvyyden niihin asioihin, joiden suhteen on epätietoisuutta. Kun puhuu huolistaan ja kuuntelee vastavuoroisesti ystävän huolipuheita, voivat omat huolet pienentyä ja asettua oikeisiin mittasuhteisiinsa. Toisinaan on hyvä vain antaa asioiden tapahtua, ilman huolehtimista.
Vanhemmuuteen, äitinä ja isänä olemiseen ja perheestä huolehtimiseen liittyy monisyisiä huolia. Taloudelliset huolet, ihmissuhdehuolet, oma riittämättömyys, jaksamisen huolet ja kaikki kasvattamiseen ja elämäntaitoihin liittyvät huolet kasaantuvat toisinaan suureksi taakaksi.
Yhtenä iltana huolien alla – siihen kellonaikaan, kun huoli oli suurimmillaan – muistin oman äitini opettaman rukouksen.
Rakas Jumala, taasen on ilta.
Yö joutuu ja nukutaan.
Surut lievitä vanhemmilta – ovat joskus he murheissaan.
Uni rauhaisa kaikille anna.
Kaikki ihmiset elämän piirin
te rakkaat ja tärkeät niin
rakas Jumala, tähtien takaa, näet kaikkien sydämiin.
Koko maailman kansoja siunaa.
Rukous on sydämen puhetta Jumalalle, luottamusta siihen, että hän auttaa. Eikä siihen aina tarvita edes sanoja.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys