Mil­lais­ta on lap­si­rik­kaan per­heen ar­ki? Ison per­heen elä­mäs­sä on no­pe­as­ti liik­ku­via ja puu­hak­kai­ta pie­niä kä­siä ja jal­ko­ja, jot­ka eh­ti­vät teh­dä mo­nen­lai­sia jut­tu­ja. On kaik­kia ken­gän ko­ko­ja, la­pa­sia ja tak­ke­ja, ja nii­den kai­ken­ko­kois­ten rak­kai­den kä­sien ja jal­ko­jen myö­tä elä­mään tu­lee pal­jon iloa ja rak­kaut­ta, rik­kaut­ta. Mut­ta myös pal­jon työ­tä.

On pe­ru­sar­ki: pe­se­mi­nen, pu­ke­mi­nen, syöt­tä­mi­nen, nu­kut­ta­mi­nen, tis­ki, ruo­an­lait­to, sii­vo­a­mi­nen. On myös val­ta­va mää­rä eri­lai­sia käyn­te­jä: neu­vo­lat, lää­kä­ri­käyn­nit, ham­mas­huol­lon käyn­nit, voi ol­la puhe- tai fy­si­o­te­ra­pi­aa, pu­hu­mat­ta­kaan van­hem­pain­var­teis­ta ja van­hem­pai­nil­lois­ta ala­kou­lus­sa, ylä­kou­lus­sa, lu­ki­os­sa ja am­mat­ti­o­pis­tos­sa. Lap­sia vie­dään har­ras­tuk­siin ja ka­ve­ri­synt­tä­reil­le. On myös se usein nä­ky­mä­tön osa-alue, huo­li ja huo­leh­ti­mi­nen. Eri­lai­set ih­mis­suh­teet, ikä­kau­det, per­soo­nat, tem­pe­ran­tit ja voi­ma­va­rat tar­vit­se­vat huo­mi­oi­mis­ta. Ar­ki on mo­nien eri­lais­ten, usein liik­ku­vien pa­las­ten yh­dis­te­le­mis­tä. Van­hem­pa­na ha­lu­ai­si ol­la riit­tä­vän hyvä ja ky­e­tä huo­mi­oi­maan jo­kai­sen rak­kaan ja tär­ke­än lap­sen eri­tyi­set tar­peet ja vas­taa­maan nii­hin.

Ar­ki on tär­ke­ää, ra­kas­ta. Se on usein ihan it­sek­seen su­ju­vaa ja on­nel­lis­ta, yh­teis­tä te­ke­mis­tä ja ker­tau­tu­vaa iloa kai­kis­ta per­heen jä­se­nis­tä. Toi­si­naan ar­ki on myös ras­kas­ta. Usein tu­lee il­ta, ja ko­din pe­rus­puu­hat ovat jää­neet te­ke­mät­tä, kun on ol­lut niin pal­jon kaik­kea muu­ta, hoi­vaa­mis­ta tai kul­jet­ta­mis­ta. Tai jos elä­mä jär­jes­tää yl­lä­tyk­siä, ku­ten kuu­den tun­nin päi­vys­tys­reis­su­ja tai put­ki­re­mon­tin. Yl­lä­tys­ten myö­tä saat­taa käy­dä niin, et­tä ar­jen pe­rus­työt ka­saan­tu­vat. Tu­lee pyyk­ki­vuo­ria, tis­ki­pöy­tä on jat­ku­vas­ti pari vuo­roa re­aa­lie­lä­mäs­tä jäl­jes­sä tai on kau­si­vaa­te­kaa­os, jo­hon ku­kaan osaa­va ei eh­di. Pyyk­ki­vuo­ris­ta ei ku­kaan sai­ras­tu. Puh­tai­ta ja sään­mu­kai­sia vaat­tei­ta tar­vi­taan sil­ti joka päi­vä, sa­moin puh­tai­ta as­ti­oi­ta. Pit­kään kaa­os­tu­es­saan hoi­ta­mat­to­mat ar­jen pe­rus­työt kuor­mit­ta­vat ja li­sää­vät jak­sa­mat­to­muut­ta.

Mi­ten ar­jes­ta sit­ten sel­vi­tään? Mitä lap­si­ri­kas per­he tar­vit­see su­ju­van ar­jen mah­dol­lis­ta­mi­sek­si? Mitä minä ja sinä voim­me teh­dä lä­hi­pii­ris­säm­me ole­van lap­si­per­heen ar­jen tu­ek­si? Tar­vi­taan kä­siä, kor­via, sil­miä ja sy­dän­tä. Tä­män sa­non sen ko­ke­muk­sen ää­nel­lä, joka on tul­lut oman ar­ke­ni ja Lap­si­ri­kas-hank­kees­sa toi­mi­mi­sen myö­tä.

Lap­si­ri­kas-han­ke on Ou­lun ja Raa­hen seu­tu­kun­nis­sa toi­mi­va han­ke, joka tar­jo­aa ja ke­hit­tää lap­si­per­heil­le hel­pos­ti vas­taa­no­tet­ta­vaa mak­su­ton­ta apua ja tu­kea per­hei­den su­ju­van ar­jen mah­dol­lis­ta­mi­sek­si. Per­hei­tä aut­ta­vat va­paa­eh­toi­set aut­ta­jat, työl­lis­te­tyt, opis­ke­li­jat sekä op­pi­so­pi­mus­suh­tees­sa ole­vat hen­ki­löt, jot­ka kaik­ki pe­reh­dy­te­tään teh­tä­viin­sä. Olen toi­mi­nut hank­kees­sa va­paa­eh­toi­se­na ko­ke­mu­sa­si­an­tun­ti­ja­na, opis­ke­li­ja­har­joit­te­li­ja­na ja osal­lis­tu­nut myös hank­keen ke­hit­tä­mis­työ­hön. Nämä teh­tä­vät ja mah­dol­li­suu­det ovat tuo­neet mie­len­kiin­toi­sia, uu­sia ja avar­ta­via nä­kö­kul­mia omaan ar­kee­ni, kun lap­si­ri­kas ar­ki on mi­nun­kin elä­mä­ni si­säl­tö.

Ajat­te­len, et­tä per­heis­sä tar­vi­taan aut­ta­via kä­siä tart­tu­maan ruuh­kau­tu­nei­siin töi­hin ja pi­tä­mään pie­niä sy­lis­sä. Tar­vi­taan lem­pei­tä sil­miä nä­ke­mään kaa­ok­sen yli las­ten tar­peet ja huo­maa­maan oleel­li­nen, se kaik­ki rak­kaus ja ilo, mitä lap­set tuo­vat elä­mään. Tar­vi­taan kuun­te­le­via kor­via ot­ta­maan vas­taan per­heen huo­lia, ja­ka­maan ar­kea ja sen ilo­ja ja su­ru­ja. Sy­dän­tä tar­vi­taan luot­ta­muk­sen ra­ken­ta­mi­seen. Luot­ta­mus syn­tyy sii­tä, kun per­heen oma ko­ke­mus avun tar­pees­ta tu­lee kuul­luk­si ja huo­mi­oi­duk­si. Sy­dän­tä tar­vi­taan ym­mär­tä­mään lap­suu­den ar­vo.

Va­paa­eh­tois­työ on ikään kuin lah­ja. Per­heet saa­vat elä­mään­sä ja ar­keen­sa ai­to­ja ih­mi­siä, joil­la on it­sel­lään se tär­kein, halu aut­taa. Va­paa­eh­tois­työ­tä te­ke­vä saa täs­sä myös uu­sia ih­mis­suh­tei­ta, eh­kä ys­tä­vi­ä­kin, ja ko­ke­muk­sen omas­ta tar­peel­li­suu­des­ta. Va­pa­eh­tois­työs­sä hie­noa on se, et­tä sitä voi teh­dä it­sel­leen luon­te­vim­mal­la ta­val­la.

Lap­si­ri­kas-hank­kees­sa tär­ke­äs­sä roo­lis­sa on per­heen oman ko­ke­muk­sen kuu­le­mi­nen. Avun pyy­tä­mi­sen kyn­nys on ma­ta­la, ja han­ke­a­vun tar­jo­a­ma mah­dol­li­suus ja jul­ki­set pal­ve­lut kul­ke­vat rin­nak­kain toi­si­aan täy­den­tä­en ja per­het­tä tu­kien.

Vä­li­te­tään toi­sis­tam­me. Tu­e­taan van­hem­pia per­heen ar­jes­sa. Tuo­daan konk­re­ti­aa, kä­siä, kor­via, sil­miä, sy­liä ja sy­dän­tä lap­si­per­hei­den ar­keen ja si­ten tur­va­taan yh­des­sä las­ten kas­vun ja ke­hi­tyk­sen edel­ly­tyk­siä.

Lap­si­ri­kas ar­ki on tääl­lä mi­nun ar­jes­sa­ni nyt muun mu­as­sa ku­ra­hou­su­ja, ku­mi­saap­pai­ta, su­las­sa so­vus­sa ole­via ke­vät­tak­ke­ja ja tal­vi­vaat­tei­ta, mut­ta jo vä­hän kut­kut­ta­vaa ke­sä­lo­man odo­tus­ta. Vä­lil­lä se on kii­reis­tä, vä­lil­lä vie­lä vä­hän kii­rei­sem­pää tu­le­mis­ten ja me­ne­mis­ten jär­jes­te­lyä ja ai­ka­tau­lu­jen yh­teen­so­vit­ta­mis­ta. Se on tis­ki­pöy­tää, pyyk­kiä, ra­pai­sia saap­paan­jäl­kiä ja ves­sa­re­mont­tia. Vie­lä pie­nen het­ken se on ai­ka­tau­lu­tet­tua päi­vä­ko­ti- ja työ­e­lä­mää, opis­ke­lua ja koi­ran­pen­tu­ja. Mah­tuu kii­reis­ten het­kien vas­ta­pai­nok­si näi­hin päi­viin kui­ten­kin myös hi­tai­ta sy­li­aa­mu­ja, sa­tu­ja ja jou­ti­las­ta ole­mis­ta. Ri­kas­ta elä­mää.