JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kassi-ihminen

16.11.2021 6.00

Juttua muokattu:

2.1. 15:09
2025010215095220211116060000

Sal­la Pät­si

Syys­lo­mal­la saat­te­lin kum­mi­tyt­tö­ni ju­naan. Vaik­ka ra­ta­pöl­kyt ovat vaih­tu­neet be­to­ni­siin ja ju­nat säh­köi­siin, ra­dan var­rel­la oli sama tuok­su kuin lap­suu­des­sa­ni.

Lap­se­na tuli mo­net ker­rat läh­det­tyä Jäm­sän juna-ase­mal­ta reis­suun. Se oli näp­pä­rä liik­ku­mis­muo­to muun mu­as­sa mum­mo­lan suun­taan. Jos­kus mat­ka tait­tui opis­to­po­jan seu­ras­sa. Al­ku­mat­ka meni it­kun se­kai­sis­sa tun­nel­mis­sa ja lop­pu­mat­ka tup­pi­suu­na, kun no­lot­ti se it­ke­mi­nen. Ha­lu­sin­han minä toki mum­mo­laan, jos­sa sis­ko ja iso­van­hem­mat odot­ti­vat, mut­ta yk­sin Er­kin kans­sa mat­kaan läh­tö tun­tui vii­si­vuo­ti­aas­ta ikä­väl­tä. En syö­nyt eväi­tä en­kä lu­ke­nut Er­kin tar­jo­a­mia sar­ja­ku­via koko kol­men­sa­dan ki­lo­met­rin ai­ka­na. Pa­luu­mat­kal­la oli iso­sis­ko­kin ka­ve­ri­na, jo­ten se su­jui lep­poi­sam­min.

Iso­sis­kol­la oli oma mus­ta, pie­ni mat­ka­lauk­ku. Minä olin ka­teel­li­nen hä­nel­le, ja niin­pä äi­ti om­pe­li mi­nul­le oman kas­sin. Vih­re­än, jos­sa on orans­sil­la ve­to­ket­jul­la sul­jet­ta­va tas­ku. Ai et­tä se oli hie­no! Se kas­si on ol­lut mo­nil­la reis­suil­la mu­ka­na – ja on edel­leen, nel­jä­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min­kin!

Mui­ta­kin muis­to­rik­kai­ta kas­se­ja mi­nul­la on. Pie­ni, nah­ka­til­kuis­ta teh­ty, seit­kyt­lu­vun tyy­liin. Äi­din te­ke­mä se­kin, pal­lo­kuo­si­sel­la vuo­ril­la. On myös rus­kea nah­ka­rep­pu, jon­ka sain kah­dek­san­nel­la luo­kal­la kou­lu­re­puk­si. Sen jäl­keen se kul­ki se­läs­sä­ni vuo­sia, lä­hes ai­na mu­ka­na. Opis­to­ka­ve­rit sa­noi­vat­kin jos­kus, et­tä Sal­lan ai­vot on var­maan tuol­la re­pus­sa, kos­ka sil­lä on ai­na se mu­ka­na! Se oli­kin hyvä hok­saus, kos­ka saa­tan ai­na vä­lil­lä lait­taa ai­vot na­rik­kaan.

Olen kas­si-ih­mi­nen. Ai­na täy­tyy ol­la edes pie­ni kas­si mu­ka­na. Kas­si on mi­nul­le, niin kuin erääs­sä ru­nos­sa sa­no­taan, "us­kol­li­nen ys­tä­vä, joka tun­tee mi­nut lä­pi­ko­tai­sin, mut­ta sil­ti roik­kuu mie­luus­ti kä­si­puo­les­sa­ni, min­ne me­nen­kin".

Haa­vee­ni on, et­tä kas­si­ni oli­si kuin tai­ka­pus­si, jos­ta löy­tyy ai­na se mitä tar­vi­taan. Ra­ha­pus­si, vir­si­kir­ja. Pii­rus­tus­vih­ko ja muu­ta­ma kynä lap­sia var­ten, et­tä jak­sa­vat ol­la hil­jaa seu­ra­pu­heen tai au­to­mat­kan ai­ka­na. Tai ny­kyi­sin it­sel­le­ni muis­tiin­pa­no­ja var­ten, kos­ka aja­tuk­sia tu­lee seu­ra­pu­hei­ta kuun­nel­les­sa, ih­mi­siä ta­va­tes­sa ja mis­sä vaan, paik­kaan ja ajan­koh­taan kat­so­mat­ta!

Pi­täi­si ol­la vie­lä nau­hu­ri­kin, kos­ka var­sin­kin yk­sin au­tol­la aja­es­sa­ni aja­tuk­set vi­li­se­vät, mut­ta kun nii­tä ei saa heti kir­jat­tua muis­tiin, ne hä­vi­ä­vät. Myös Pec­tus-ra­sia kas­sis­sa voi­si ol­la. Siel­tä tar­vit­se­va tie­täi­si tul­la nii­tä pyy­tä­mään. Ne ei­vät oli­si edes hy­viä, mut­ta tyl­sis­ty­mi­seen oi­val­li­sia. Aja­tuk­set het­kek­si muu­al­le vie­viä, ma­ku­muis­to­ja jos­ta­kin. Ja ne kes­täi­si­vät pi­dem­pään kuin peh­me­ät, hy­vät kar­kit.

Juna-ase­mal­la mie­tin, et­tä kun­pa osai­sin an­taa kum­mi­ty­töl­le, ja omil­le lap­sil­le­ni­kin, riit­tä­viä eväi­tä omiin kas­sei­hin­sa ja rep­pui­hin­sa. Et­tei­vät ne oli­si lii­an pai­na­via kan­taa, vaan tar­peen tul­len niis­tä löy­tyi­si so­pi­vaa eväs­tä, et­tei­vät nään­tyi­si mat­kal­leen. Löy­tyi­si kart­ta, joka näyt­täi­si oi­ke­an tien mää­rän­pää­hän. Roh­keu­den ky­syä jol­ta­kul­ta, jos ko­kee ek­sy­neen­sä.

Osai­sin­pa an­taa yh­tä hy­viä eväi­tä, kuin it­se olen saa­nut. Nii­tä, joil­la olen tä­hän päi­vään as­ti sel­vin­nyt. Ja mikä pa­ras­ta, niis­tä on riit­tä­nyt muil­le­kin ja­kaa. Toi­si­naan kuor­ma on ke­ven­ty­nyt, mut­ta eh­ty­mät­tö­mäs­tä pus­su­kas­ta­ni ei vie­lä­kään poh­ja pais­ta. Vaik­ka jos­kus on ol­lut het­kiä, et­tä on tun­tu­nut ai­ka tyh­jäl­tä! Sil­loin on saa­nut jol­tain muul­ta eväs­tä.

Juna-ase­man tuok­sut toi­vat mu­ka­via muis­to­ja teh­dyis­tä mat­kois­ta. Ken­ties myös lu­pauk­sen tu­le­vis­ta: eh­kä­pä mi­nä­kin vie­lä jos­kus pää­sen ju­naan. Vat­san­poh­jaa kut­kut­taa, kun mie­tin jän­ni­tys­tä sii­tä, eh­din­kö ju­naan tai osaan­ko jää­dä oi­ke­al­la ase­mal­la pois, ja kaik­kea muu­ta, mitä reis­saa­mi­nen tuo tul­les­saan!

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
5.1.2025

Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Joh. 10:27–28

Viikon kysymys