Ke­sä­lo­man alus­sa pää­tin aloit­taa alus­ta. Ko­ko­sin kir­jat sän­gyn lai­ta­mil­ta, kään­te­lin si­vu­jen hii­ren­kor­vat au­ki ja läh­din pa­laut­ta­maan lai­no­ja­ni kir­jas­toon. Kir­jas­tos­sa vie­lä em­min, ras­kin­ko sit­ten­kään pa­laut­taa kes­ken jää­nyt­tä kir­jaa, mut­ta lo­puk­si on­nis­tuin ole­maan päät­tä­väi­nen. Tois­tu­va uu­si­mi­nen ja jopa vuo­den lai­na-ai­ka saa­vat riit­tää! Tur­haan se kir­ja­pi­no mi­nua il­tai­sin syyl­lis­tää kes­ken jää­neis­tä kir­jois­ta, tur­haan se huu­taa ajan­puu­tet­ta. Jos minä luen muu­ta­man si­vun unen ra­ja­mail­la ol­les­sa­ni, mitä sii­tä saan?

Iso osa lap­suu­den muis­tois­ta­ni liit­tyy lu­ku­ko­ke­muk­siin ja -ti­lan­tei­siin. Satu Tit­te­lin­tuu­res­ta jäi mie­lee­ni, oli­han se en­sim­mäi­siä omal­la kir­jas­to­kor­til­la lai­naa­mi­a­ni kir­jo­ja ja sitä muis­tan kuun­nel­lee­ni use­aan ker­taan äi­din sy­lis­sä. Kou­lun jou­lu­lo­man aluk­si kah­min kir­jo­ja niin pal­jon, et­tä kir­jas­to­kas­si­ni ha­jo­si kir­jas­ton au­las­sa ja po­din lo­mal­la ko­vaa pään­sär­kyä jat­ku­vas­ta si­säl­lä olos­ta ja kir­jan ää­rel­lä ma­koi­lus­ta. Ta­ri­nat heit­ti­vät mi­nut ar­jen ta­sai­suu­des­ta no­pe­as­ti uu­siin ja kieh­to­viin maa­il­moi­hin. Jäl­ki­kä­teen voin to­de­ta, et­tä nuo­re­na kir­jat oli­vat mi­nul­le tär­keä ik­ku­na muu­hun maa­il­maan ja pei­li oman mi­nän ra­ken­ta­mi­sel­le.

Ai­kuis­tu­es­sa kau­no- ja viih­de­kir­jal­li­suu­den rin­nal­le on tul­lut myös muun­lais­ta lu­et­ta­vaa. Huo­maan poi­mi­va­ni kir­jas­ton hyl­lys­tä tie­to­kir­jo­ja tee­mois­ta, jot­ka ovat sil­lä het­kel­lä elä­mäs­sä­ni jol­lain ta­voin ajan­koh­tai­sia. Joi­ta­kin vuo­sia sit­ten, kun olin tuo­re äi­ti, kir­ja äi­din kiel­le­tyis­tä tun­teis­ta oli hel­pot­ta­vaa lu­et­ta­vaa, toi­si­naan on uut­ta nä­kö­kul­maa tul­lut ha­et­tua pa­ri­suh­tee­seen tai he­rä­tys­liik­kee­seem­me. Vii­me ai­koi­na olen lu­ke­nut kir­jo­ja lä­hei­se­ni pa­ran­tu­mat­to­mas­ta sai­rau­des­ta. Kir­jo­jen tar­jo­a­man tie­don ja ko­ke­muk­sen myö­tä haa­lea epä­us­ko sai­rau­den ole­mas­sa­o­los­ta al­koi muut­tua su­ruk­si ja kau­ka­na asu­van lä­hei­se­ni sai­raus tuli mi­nul­le to­del­li­sek­si.

On elo­kuu, ja nu­kun jäl­leen kir­jo­jen ym­pä­röi­mä­nä. Reit­ti kir­jas­toon on lii­an tut­tu. Moni lap­si aset­taa tänä syk­sy­nä jal­kan­sa kou­lu­tai­pa­leel­le eh­kä pääl­lim­mäi­se­nä toi­vee­naan op­pia lu­ke­maan. Toi­von heil­le an­toi­sia lu­ku­ko­ke­muk­sia ja pit­kää mat­kaa kir­jo­jen pa­ris­sa!