JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Onneksi olette olemassa, ystävät

18.4.2021 6.15

Juttua muokattu:

2.1. 21:00
2025010221005420210418061500

Vesa Kumpula

Vesa Kumpula

Vesa Kum­pu­la

Edes­säm­me oli ka­tet­tu pöy­tä. Lau­loim­me ruo­ka­vir­ren: Nyt sil­mäin al­la Jee­suk­sen, olem­me tul­leet yh­te­hen. Sä, Her­ra, kaik­ki ra­vit­set, siis siu­naa pöy­dän an­ti­met. Olim­me saa­neet vie­rai­ta ja olim­me yh­des­sä, kol­me ys­tä­vä­per­het­tä. On ko­ro­na­kup­la.

Paik­ka­kun­nal­lam­me toi­mii rau­ha­nyh­dis­tyk­sen tiis­tai­ker­ho, joka ko­koon­tuu kah­den vii­kon vä­lein. Pai­kal­le tul­laan hy­vis­sä ajoin, et­tä eh­di­tään vaih­taa aja­tuk­sia kah­vin­juon­nin lo­mas­sa. Oh­jel­ma on pe­rin­tei­nen: vir­siä ja lau­lu­ja, har­taus­pu­he sekä joku ti­lai­suu­teen so­pi­va pu­heen­vuo­ro. Olem­me kuul­leet ra­vin­nos­ta, ter­vey­des­tä, La­es­ta­diuk­sen elä­män­vai­heis­ta jne. Ti­lai­suu­teen ha­lu­a­vat tul­la kaik­ki kyn­nel­le ky­ke­ne­vät, kun­ton­sa mu­kaan.

Tiis­tai­ker­hom­me toi­mii ke­vy­el­lä or­ga­ni­saa­ti­ol­la, ja se te­kee­kin sii­tä maan­lä­hei­sen. Tar­vi­taan siis ti­lai­suu­den ve­tä­jä, joka hank­kii ”lu­en­noit­si­jan”, ja li­säk­si pie­ni po­ruk­ka keit­ti­öl­le. Hom­ma toi­mii hie­nos­ti. Ker­hos­sa huo­maa, et­tä iäk­käim­mil­lä on val­ta­va tar­ve yh­des­sä­o­loon ma­ta­lal­la kyn­nyk­sel­lä. Har­voin nä­kee su­rul­li­sia kas­vo­ja, pait­si jos joku mat­ka­ys­tä­vä on pois­tu­nut kes­kuu­des­ta. Noi­hin­kin het­kiin si­säl­tyy kui­ten­kin ilo, kun ys­tä­vä on pääs­syt pe­ril­le.

Ma­kus­te­lin tiis­tai­ker­hoa aloit­te­le­va­na elä­ke­läi­se­nä, vaik­ka vai­mo­ni eh­dot­to­mas­ti ha­lu­si siel­lä käy­dä. Aluk­si kä­vin vain jou­lui­ses­sa tiis­tai­ker­hos­sa. Jo­ten­kin ker­hon mei­nin­ki kieh­toi mi­nua, ja pik­ku­hil­jaa aloi­tin sään­nöl­li­sem­män käyn­nin. Lo­pul­ta odo­tin ker­hoa, ja kun olin pääs­syt mu­kaan ker­hon tun­nel­maan, kaik­ki tun­tui­vat ys­tä­vil­tä­ni. Sit­ten tuli ko­ro­na-ai­ka, ja kaik­ki toi­min­ta meni tau­ol­le.

Ko­ro­na-ai­ka on ol­lut raas­ta­va, kun kon­tak­tit on vä­hen­net­ty mi­ni­miin, jois­sa­kin ta­pauk­sis­sa ai­van vain per­heen­jä­sen­ten vä­li­sek­si. Yh­den tai kah­den hen­gen ta­lou­des­sa tämä on ol­lut eri­tyi­sen haas­ta­vaa. Ilah­duim­me, kun eräs ys­tä­vä­per­he ky­syi, voi­sim­me­ko ko­koon­tua po­ru­kal­la ruo­an­lai­ton ja ruo­kai­lun mer­keis­sä. Kol­men per­heen ko­ro­na­kup­la ker­ran vii­kos­sa vuo­rol­laan kun­kin ko­dis­sa. Idea tun­tui heti hy­väl­tä.

Olem­me nyt ko­koon­tu­neet muu­ta­mia ker­to­ja, ja se tun­tuu edel­leen hy­väl­tä. Mik­sei tä­män tyyp­pis­tä toi­min­taa voi­si ol­la muul­loin­kin kuin ko­ro­na-ai­ka­na? Voi­si­han vaik­ka yk­si­näi­set ko­koon­tua pie­nel­lä po­ru­kal­la, toi­si­han se vaih­te­lua ar­keen ja voi­si ava­ta ko­ko­naan uu­sia ys­tä­vyys­suh­tei­ta.

Kat­se­lin ruo­ka­pöy­dän tar­jon­taa ja ih­met­te­lin, mitä ovat nuo pyö­re­ät pal­le­rot kes­kel­lä pöy­tää ole­vas­sa va­dis­sa. Ei­vät ne ai­na­kaan pe­ru­noi­ta ole. Roh­kai­sen mie­le­ni ja otan yh­den pal­le­ron lau­ta­sel­le­ni. On hyvä op­pia uu­sia ma­ku­e­lä­myk­siä, vaik­ka aluk­si ne saat­ta­vat vä­hän häm­men­tää miel­tä ja polt­taa kiel­tä.

Ruo­ka­het­ki toi ar­keem­me juh­lan tun­tua. Ate­ri­oim­me yh­des­sä, vaih­doim­me aja­tuk­sia ilois­ta ja su­ruis­ta, vain olim­me yh­des­sä. On­nek­si olet­te ole­mas­sa ys­tä­vät!

Eläm­me nyt pää­si­äi­sen jäl­keis­tä ai­kaa. Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan, kun Jee­sus pais­taa ka­laa hiil­lok­sel­la ja ky­syy ope­tus­lap­sil­ta; on­ko teil­lä mi­tään syö­tä­vää. Sii­o­nin lau­lus­sa 46 ker­ro­taan kau­niis­ti tuos­ta ta­pah­tu­mas­ta.

”Mut­ta var­hain aa­mu­sel­la

sei­soo Jee­sus ran­nal­la,

pais­taa ka­laa hiil­lok­sel­la,

tait­taa lei­pää ilol­la.”

Tuos­sa het­kes­sä Jee­sus tar­jo­aa näl­käi­sil­le ajal­lis­ta ruo­kaa, mut­ta en­nen kaik­kea hän tar­jo­aa elä­män lei­pää. Tie­däm­me, et­tä mo­lem­mat ovat tär­kei­tä, mut­ta vain elä­män lei­pä ra­vit­see sie­lu­am­me. Se myös avaa nä­ky­mää koh­ti pää­mää­rääm­me, Tai­vaan ko­tia. Jee­sus on las­ten ja lap­sen­kal­tais­ten ys­tä­vä.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
22.1.2025

Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.

Room. 12:12

Viikon kysymys