On lop­pi­ai­nen, sun­nun­tai­aa­mu. Päi­vä sa­ras­taa verk­kai­ses­ti. Jää­kiek­ko on ol­lut taas ai­ka pin­nal­la, var­maan use­am­mas­sa­kin suo­ma­lais­ko­dis­sa. It­sel­lä­ni­kin hie­man uni­vel­kaa, vaik­ka vä­hän hä­vet­tää tun­nus­taa. Teh­tä­vä­ni on aloit­taa blo­gi­sar­ja ”Koh­ti Mu­hok­sen Su­vi­seu­ro­ja”. Jos­tain syys­tä sana lop­pi­ai­nen tuo täl­lä ker­taa miel­leyh­ty­miä lop­puun­saat­ta­mi­ses­ta, ku­ten lop­puot­te­lu, lop­pu­suo­ra tai lop­pu­ki­ri. Aja­tus Ou­lun Su­vi­seu­ro­jen jär­jes­tä­mi­sen lop­pu­vai­hees­ta ei mie­les­tä­ni ole lii­oi­tel­tua, sil­lä en­sim­mäi­sen ker­ran asi­as­ta on kir­joi­tet­tu Ou­lun rau­ha­nyh­dis­tyk­sen joh­to­kun­nan ko­kouk­sen pöy­tä­kir­jas­sa 13.10.2009. Tätä en­nen joku yk­sit­täi­nen ih­mi­nen on asi­aa aja­tel­lut ja saa­nut vi­si­on mie­leen­sä sen ver­ran kirk­kaa­na, et­tä on roh­jen­nut kuis­ka­ta asi­as­ta vie­rus­ka­ve­ril­le - em­me­hän ole ol­leet jär­jes­tä­ji­nä sit­ten vuo­den 1966 Su­vi­seu­ro­jen. Ku­vain­nol­li­ses­ti tämä kuis­kaus on kuin yk­sit­täi­nen sa­de­pi­sa­ra, jon­ka mat­ka al­kaa kor­ke­al­ta tun­tu­ris­ta, ta­voit­taa kirk­kaan tun­tu­ri­pu­ron ja pää­tyy vuo­sien pääs­tä sees­tei­seen poh­jan­lah­teen.

Olen ol­lut etuo­i­keu­tet­tu, kun olen saa­nut seu­ra­ta tätä kym­men­vuo­tisp­ro­jek­tia ikään kuin ai­ti­os­ta. Ky­sees­sä on suu­rin ke­sä­ta­pah­tu­ma ja meil­le hy­vin ai­nut­laa­tui­nen. Yh­tä rie­ha­kas­ta mei­nin­ki ei ole kuin juu­ri päät­ty­nees­sä jää­kiek­ko-ot­te­lus­sa, mut­ta taa­tus­ti mie­leen­pai­nu­vam­pi ja mer­ki­tyk­sel­li­sem­pi ko­ke­mus tämä on. Näin ta­pah­tuu ai­na joil­le­kin, siel­lä mis­sä Su­vi­seu­ro­ja mil­loin­kin suun­ni­tel­laan ja jär­jes­te­tään. Tun­nen osuu­te­ni täs­sä pro­ses­sis­sa pie­nek­si. Te­kee vä­lil­lä tiuk­kaa edes hah­mot­taa ko­ko­nai­suut­ta, vaik­ka sitä on seu­ran­nut lä­hel­tä. Pai­net­tu Su­vi­seu­ro­jen jär­jes­te­ly­oh­je ja edel­lis­ten Su­vi­seu­ro­jen lop­pu­ra­por­tit (n.300 si­vua) an­ta­vat os­viit­taa teh­tä­vän työn laa­juu­des­ta ja jär­jes­tel­mäl­li­syy­des­tä. Puo­lus­tus­voi­mat­kin ovat op­pi­mis­mie­les­sä osoit­ta­neet mie­len­kiin­to­aan tätä mas­sii­vis­ta ope­raa­ti­o­ta koh­taan.

Mie­leen­pai­nu­vaa on ol­lut myös näh­dä edel­lis­ten jär­jes­tä­jien fii­lik­set seu­ro­jen lop­pu­es­sa. Se, kun oi­ke­as­ti saa ko­kea, et­tä Tai­vaan Isä on siu­nan­nut teh­dyn työn – jopa yli kaik­kien toi­vei­den. Joka vuo­si Su­vi­seu­rois­sa ta­pah­tuu ih­mei­tä, pie­niä ja suu­rem­pi­a­kin. Näin us­kon ta­pah­tu­van myös Mu­hok­sen pel­loil­la, kun sana saa kos­ket­taa seu­ra­vie­rai­den si­sin­tä. Jos yk­si­kin ih­mi­nen löy­tää Ju­ma­lan val­ta­kun­nan, ei tämä työ ole men­nyt huk­kaan.

Käy­tän­nön te­ke­mi­nen osal­ta­ni opas­te­toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja­na tuo vä­lil­lä pe­lon­se­kai­sia vä­ris­tyk­siä si­sim­pää­ni. Jos­kus unis­sa pyö­ri­vät seu­ro­jen il­me, juh­la­port­ti, so­mis­tuk­set tai il­ma­pal­lot tuu­les­sa. Työ­täm­me ovat myös opas­te­tau­lut, seu­ra­mer­kit, oh­jel­mat ja kar­tat – siis kaik­ki li­put ja la­put. Tär­kein teh­tä­vä­ni on ol­lut rek­ry­toi­da vas­tuu­hen­ki­löt opas­te­toi­mi­kun­taan. Olen löy­tä­nyt ih­mi­siä, jot­ka ovat val­mii­ta uh­raa­maan ai­kaan­sa ja an­ta­maan osaa­mi­sen­sa yh­tei­seen käyt­töön. Meil­lä on huip­pu­tii­mi ja oma osuu­tem­me hoi­de­taan, jos Ju­ma­la suo.

Alan pik­ku hil­jaa ym­mär­tää pa­rem­min nii­tä ai­kai­sem­pien jär­jes­tä­jien tun­ne­la­tauk­sia, kun työ on saa­nut kan­taa he­del­mää, seu­ra­vie­raat ovat tul­leet pal­vel­luik­si ja yh­täk­kiä kaik­ki on­kin ohi. Lop­pu­suo­ra on edes­sä, lä­hi­kuu­kau­det ovat ar­kis­ta aher­rus­ta mo­nis­sa käy­tän­nön asi­ois­sa. Pa­la­ve­rei­ta, ko­kouk­sia ja koh­taa­mi­sia tu­lee tii­vis­ty­vään tah­tiin. Su­vi­seu­ra­kuu­me nou­see.

Teks­ti: Jou­ni Lah­ti­nen