Ilkka Majuri
Kärsivän lapseni vuoteen äärellä sydämeni itkee. Miksi tämä tapahtuu ja mitä tästä seuraa? Raamattu osoittaa, että kun Jumala puhuu, ihminen on hiljaa. Todellakin, lääkärikin on toisinaan hiljaa, sillä näkyvän sairauden syytä ei aina löydy. Ihminen on pieni ja avuton kärsimyksen kohdatessa. Jumala on suuri, kaiken yläpuolella.
Kärsimystä ei voi järjellä selittää. Ne eivät ole aina seurausta pahoista teoistamme. Kärsimystä tapahtuu kyllä toisaalta myös synnin vuoksi ja toisten aiheuttamana. ”Maa vaikka synnin tähden nyt vielä huokailee” (Vk. 573: 1). Syntiinlankeemus toi maailmaan kärsimyksen ja kuoleman Jumalasta luopumisen seurauksena.
”Jumala on siunannut minua sairaudella” totesi eräs veli ja jatkoi: ”En olisi Jumalan valtakunnassa, jos Jumala ei olisi minua pysäyttänyt.” Jumala osoittaa, että Hän ei tarkoittanut ihmistä vain tätä aikaa, vaan iankaikkisuutta varten. Jumalalla on keinot puhutella meitä.
Jumala on läsnä kaikessa hädässä. ”Ennen kuin luuletkaan, hän ehtii auttamaan” (VK 389:2). On lohdullista turvata siihen, että ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen” (Room. 8:28).
”Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi”, toteaa Pietari (1. Piet. 1:7). Olisiko vaara, että luulisimme tulevamme omillamme toimeen, jos meitä ei koeteltaisi? Paavali rukoili, että ”pistin” otettaisiin pois hänen lihastaan. Hänelle vastattiin: ”tyydy minun armooni; sillä minun voimani on heikoissa väkevä.” (2. Kor. 12:7, 9.) Aito usko on riippuvainen Jumalasta eikä inhimillisistä tekijöistä.
Kristus on paras esimerkki muiden puolesta kärsijästä. Jumala antoi parhaan vastauksen kärsimyksen ongelmaan, lähettäessään ainoan poikansa kärsimysten Herraksi ja meidän turvaksemme. Koettelemuksissa kärsiminen ei tee meitä paremmiksi, vaan kaikki perustuu Kristuksen täydellisyyteen.
”Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää” (Ps. 138:7). Viimein tuo voima, evankeliumi, vie meidät ikuiseen riemuun ”kirkastuneen ilon vallitessa” (1. Piet.1:12).
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys