JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Pai­men ruok­kii lam­paan­sa

Matkaevääksi
26.5.2021 6.00

Juttua muokattu:

25.5. 14:55
2021052514554920210526060000

Juha Humalajoki

Juha Humalajoki

Pek­ka Syr­jä­nie­mi

Lam­mas­pai­men oli Raa­ma­tun alus­ta as­ti hy­vin ylei­nen am­mat­ti, muis­tam­me muun mu­as­sa Aab­ra­ha­min, Loo­tin, Jaa­ko­bin, Daa­vi­din ja Aa­mok­sen. Kun pu­hum­me pai­me­nes­ta, lai­tu­mes­ta ja lam­pais­ta, olem­me Raa­ma­tun kes­kei­sim­pien asi­oi­den ää­rel­lä.

Kun olin noin 10-vuo­ti­as, äi­ti­ni lä­het­ti mi­nut pai­me­neen. Hän an­toi mi­nul­le kol­me teh­tä­vää: ”Vie lau­ma ai­na hy­vil­le ruo­ka­mail­le ja huo­leh­di sii­tä, et­tä kar­ja saa myös juo­ta­vaa. Pidä huo­li, et­tei lau­ma ha­jaan­nu ja mene vie­rail­le lai­tu­mil­le. Oli­si myös hyvä, et­tä toi­sit sa­man mää­rän lam­pai­ta ta­kai­sin kuin nii­tä oli läh­ties­sä­kin.”

Kun Jee­sus ylös­nous­tu­aan il­mes­tyi ka­laan läh­te­neil­le ope­tus­lap­sil­leen Ti­be­ri­an me­ren ran­nal­la, hän huu­si en­sim­mäi­se­nä: ”On­ko teil­lä mie­het mi­tään syö­tä­vää?” Mie­het vas­ta­si­vat: ”Ei ole.” Ran­nal­le pääs­ty­ään ope­tus­lap­set nä­ke­vät hii­lil­lä pais­tet­tua ka­laa ja lei­pää. Sii­o­nin lau­lu (46:4–5) ku­vaa ti­lan­net­ta kau­niis­ti: ”Lap­set, syö­tä­vää on teil­le, tul­kaa ruo­kaa naut­ti­maan. Su­lois­ta on vä­sy­neil­l­le kuul­la hä­nen kut­su­aan. Kun he syö­vät, iloit­se­vat, su­rut, mur­heet haih­tu­vat. Kaik­ki vai­vat unoh­tu­vat, Jee­suk­seen he tur­vaa­vat.”

Sa­mal­la hii­li­nuo­ti­ol­la Jee­sus ky­syi Pie­ta­ril­ta kol­me ker­taa, et­tä ra­kas­tat­ko sinä mi­nua? Pie­ta­rin myön­tä­es­sä Jee­sus käs­kee vas­tauk­sis­saan kak­si ker­taa hä­nen ruok­kia lam­pai­taan ja yh­den ker­ran kait­sea hei­tä. Nä­em­me täs­tä sen, et­tä tär­kein­tä on ruok­ki­mi­nen.

Daa­vid oli pai­men­poi­ka, ja sii­tä teh­tä­väs­tä hä­net voi­del­tiin Is­ra­e­lin kan­san ku­nin­kaak­si. Hän sai teh­tä­väs­sään ko­kea mo­nia on­nis­tu­mi­sia, mut­ta jou­tui myös ras­kai­siin syn­tei­hin. Kai­kes­ta huo­li­mat­ta Ju­ma­la ra­kas­ti lan­gen­nut­ta ku­nin­gas­ta ja lä­hes­tyi Daa­vi­dia val­ta­kun­nas­taan us­ko­vai­sen vel­jen, Na­ta­nin, vä­li­tyk­sel­lä.

Ku­nin­gas ka­tui syn­te­jään ja sai ne an­teek­si. Sen jäl­keen hän kir­joit­ti psal­min: ”Her­ra on mi­nun pai­me­ne­ni, ei mi­nul­ta mi­tään puu­tu. Hän vie mi­nut vih­reil­le nii­tyil­le, hän joh­taa mi­nut vet­ten ää­reen, siel­lä saan le­vä­tä. Hän vir­voit­taa mi­nun sie­lu­ni, hän oh­jaa mi­nua oi­ke­aa tie­tä ni­men­sä kun­ni­an täh­den. (Ps. 23: 1–3.)

Ju­ma­lal­la on kaik­ki­na ai­koi­na ol­lut tääl­lä maan pääl­lä val­ta­kun­ta, jos­sa hän Hen­ken­sä kaut­ta asuu (Ps. 82:1). Jee­sus myös lu­paa ol­la ope­tus­las­ten­sa kans­sa kaik­ki päi­vät maa­il­man lop­puun as­ti (Matt. 28:21).

Tämä ai­kam­me on luo­pu­muk­sen ja syn­nin lu­val­li­suu­den ai­kaa. Mart­ti Lut­her lau­laa vir­res­sä: ”Nyt ih­mi­sop­pi er­hei­neen hal­lit­see maa­il­mas­sa, ei ota sa­naa op­paak­seen, on vää­ryys kas­va­mas­sa. Yö lie­nee­kö jo edes­sä ja vai­van ai­ka kä­sis­sä, tuo en­nus­tet­tu en­nen.” (VK 187:2.)

Moni on jät­tä­nyt Ju­ma­lan val­ta­kun­nan, mut­ta sil­ti sa­noo ole­van­sa us­kos­sa. Jos sy­dä­men as­ti­as­sa ei ole Py­hän Hen­gen öl­jyä, niin Yl­jän tul­les­sa ei lamp­pu sy­ty­kään. Sen ih­mi­sen koh­ta­lo on Jee­suk­sen ver­tauk­sen tyh­mien neit­sei­den osa. (Matt. 25:1–13.)

Vie­lä on ar­mon ai­ka. Hyvä Pai­men, Jee­sus et­sii ka­don­nut­ta lam­mas­ta. Jos hän sen löy­tää, hän nos­taa olal­leen ja kan­taa lam­mas­huo­nee­seen py­hien yh­tey­teen. Jee­sus sa­noo, et­tä hä­nel­lä on mui­ta­kin lam­pai­ta, jot­ka ei­vät ole täs­sä lam­mas­huo­nees­sa. ”Mi­nun tu­lee hei­tä­kin joh­dat­taa, ja on ole­va yk­si lam­mas­huo­ne ja yk­si pai­men (Joh. 10:16).

”Niin on Ju­ma­la ra­kas­ta­nut maa­il­maa, et­tei yk­si­kään joka us­koo huk­kui­si vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16). Jee­suk­sen käs­kys­tä hä­nen oman­sa vie­vät vie­lä­kin kut­sua Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta ja kut­su­vat Isän ko­tiin elä­män lei­vän osal­li­suu­teen.

21.6.2021

Kään­ny puo­lee­ni ja ole mi­nul­le ar­mol­li­nen, sil­lä minä olen yk­sin ja avu­ton. Ps. 25:16

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies