Juha Humalajoki
Juha Humalajoki
Pekka Syrjäniemi
Lammaspaimen oli Raamatun alusta asti hyvin yleinen ammatti, muistamme muun muassa Aabrahamin, Lootin, Jaakobin, Daavidin ja Aamoksen. Kun puhumme paimenesta, laitumesta ja lampaista, olemme Raamatun keskeisimpien asioiden äärellä.
Kun olin noin 10-vuotias, äitini lähetti minut paimeneen. Hän antoi minulle kolme tehtävää: ”Vie lauma aina hyville ruokamaille ja huolehdi siitä, että karja saa myös juotavaa. Pidä huoli, ettei lauma hajaannu ja mene vieraille laitumille. Olisi myös hyvä, että toisit saman määrän lampaita takaisin kuin niitä oli lähtiessäkin.”
Kun Jeesus ylösnoustuaan ilmestyi kalaan lähteneille opetuslapsilleen Tiberian meren rannalla, hän huusi ensimmäisenä: ”Onko teillä miehet mitään syötävää?” Miehet vastasivat: ”Ei ole.” Rannalle päästyään opetuslapset näkevät hiilillä paistettua kalaa ja leipää. Siionin laulu (46:4–5) kuvaa tilannetta kauniisti: ”Lapset, syötävää on teille, tulkaa ruokaa nauttimaan. Suloista on väsyneillle kuulla hänen kutsuaan. Kun he syövät, iloitsevat, surut, murheet haihtuvat. Kaikki vaivat unohtuvat, Jeesukseen he turvaavat.”
Samalla hiilinuotiolla Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa, että rakastatko sinä minua? Pietarin myöntäessä Jeesus käskee vastauksissaan kaksi kertaa hänen ruokkia lampaitaan ja yhden kerran kaitsea heitä. Näemme tästä sen, että tärkeintä on ruokkiminen.
Daavid oli paimenpoika, ja siitä tehtävästä hänet voideltiin Israelin kansan kuninkaaksi. Hän sai tehtävässään kokea monia onnistumisia, mutta joutui myös raskaisiin synteihin. Kaikesta huolimatta Jumala rakasti langennutta kuningasta ja lähestyi Daavidia valtakunnastaan uskovaisen veljen, Natanin, välityksellä.
Kuningas katui syntejään ja sai ne anteeksi. Sen jälkeen hän kirjoitti psalmin: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. (Ps. 23: 1–3.)
Jumalalla on kaikkina aikoina ollut täällä maan päällä valtakunta, jossa hän Henkensä kautta asuu (Ps. 82:1). Jeesus myös lupaa olla opetuslastensa kanssa kaikki päivät maailman loppuun asti (Matt. 28:21).
Tämä aikamme on luopumuksen ja synnin luvallisuuden aikaa. Martti Luther laulaa virressä: ”Nyt ihmisoppi erheineen hallitsee maailmassa, ei ota sanaa oppaakseen, on vääryys kasvamassa. Yö lieneekö jo edessä ja vaivan aika käsissä, tuo ennustettu ennen.” (VK 187:2.)
Moni on jättänyt Jumalan valtakunnan, mutta silti sanoo olevansa uskossa. Jos sydämen astiassa ei ole Pyhän Hengen öljyä, niin Yljän tullessa ei lamppu sytykään. Sen ihmisen kohtalo on Jeesuksen vertauksen tyhmien neitseiden osa. (Matt. 25:1–13.)
Vielä on armon aika. Hyvä Paimen, Jeesus etsii kadonnutta lammasta. Jos hän sen löytää, hän nostaa olalleen ja kantaa lammashuoneeseen pyhien yhteyteen. Jeesus sanoo, että hänellä on muitakin lampaita, jotka eivät ole tässä lammashuoneessa. ”Minun tulee heitäkin johdattaa, ja on oleva yksi lammashuone ja yksi paimen (Joh. 10:16).
”Niin on Jumala rakastanut maailmaa, ettei yksikään joka uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Jeesuksen käskystä hänen omansa vievät vieläkin kutsua Jumalan valtakunnasta ja kutsuvat Isän kotiin elämän leivän osallisuuteen.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.