JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Valo voittaa pimeyden

Matkaevääksi
30.12.2020 6.10

Juttua muokattu:

29.12. 17:49
2020122917492820201230061000

Kari Vengasaho

Kari Vengasaho

Mik­ko Pi­si­lä

Valo ja pi­meys ovat vas­ta­koh­ta­pa­ri, joka esi­tel­lään jo Raa­ma­tun al­ku­sa­nois­sa. Raa­mat­tua voi­daan lu­kea ku­vauk­se­na va­lon ja pi­mey­den tais­te­lus­ta, joka päät­tyy tai­vaal­li­ses­sa Je­ru­sa­le­mis­sa lois­ta­van kirk­kau­den voit­toon. Se on sa­mal­la ku­vaus­ta Ju­ma­lan kan­san elä­mäs­tä, jos­sa maal­li­nen ja hen­gel­li­nen to­del­li­suus li­mit­ty­vät toi­siin­sa.

Usein Ju­ma­lan kan­san elä­mäs­sä on ol­lut ah­dis­tus­ta ja vai­vaa. Näin oli myös ai­ka­na, jol­loin Is­ra­e­lin hei­mo­ja joh­ti­vat eri­lai­set so­ta­pääl­li­köt ja pro­fee­tat, joi­ta kut­sut­tiin tuo­ma­reik­si. Yk­si heis­tä oli nuo­ri Gi­de­on, jol­le Her­ran en­ke­li il­mes­tyi kes­ken vil­jan­puin­nin. Gi­de­on sai teh­tä­väk­seen ku­kis­taa Is­ra­e­lia sor­ta­neet mi­di­a­ni­lai­set. (Tuom. 6:11–16.)

Seit­se­män vuo­den ajan mi­di­a­ni­lai­set oli­vat hyök­käil­leet is­ra­e­li­lais­ten kimp­puun, polt­ta­neet hei­dän pel­to­jaan ja ryös­tä­neet kar­jaa. Is­ra­e­li­lai­set huu­si­vat avuk­seen Her­raa ja sai­vat pro­fee­tal­ta nuh­teet sii­tä, et­tä he oli­vat pal­vo­neet vie­rai­ta ju­ma­lia. Hei­dän kur­juu­ten­sa oli syn­nin seu­raus­ta. (Tuom. 6:1–10.)

Gi­de­on aloit­ti teh­tä­vän­sä ra­ken­ta­mal­la alt­ta­rin Her­ral­le ja uh­raa­mal­la sen pääl­lä isän­sä par­haan son­nin. Sa­ma­na yö­nä hän repi ja polt­ti uh­ri­pai­kat, joil­la myös hä­nen isän­sä oli uh­ran­nut. Aa­mul­la pai­kal­li­set suut­tui­vat, mut­ta isä pu­hui Gi­de­o­nin puo­les­ta. (Tuom. 6:24–31.)

Myös mo­net muut liit­tyi­vät Gi­de­o­nin jouk­koi­hin, joi­den mää­rä nou­si kol­meen­kym­me­neen­tu­han­teen. En­nen vi­hol­li­sen koh­taa­mis­ta Gi­de­on sai kui­ten­kin Her­ral­ta oh­jeen kar­sia so­ta­jouk­ko kol­meen­sa­taan mie­heen. Näin kun­ni­an voi­tos­ta sai­si Ju­ma­la, ei­vät ih­mi­set. (Tuom. 7:2–7.)

Seu­raa­va­na yö­nä mi­di­a­ni­lai­set sai­vat näh­dä, mi­ten hei­dän lei­ri­ään ym­pä­röi­vään pi­mey­teen syt­tyi valo, kun Gi­de­o­nin so­tu­rit pal­jas­ti­vat eväs­ruuk­kui­hin pii­lo­te­tut soih­tun­sa. Yh­täk­kiä hei­dän ym­pä­ril­lään kai­kui tor­ven­soit­to ja huu­to: ”Her­ran ja Gi­de­o­nin miek­ka!” Is­ra­e­li­lai­set sai­vat seis­tä pai­koil­laan, kun kau­his­tu­neet mi­di­a­ni­lai­set kä­vi­vät pi­me­äs­sä tois­ten­sa kimp­puun. (Tuom 7:8–22.) Valo oli voit­ta­nut.

Myös pro­feet­ta Je­sa­jan ai­ka­na Is­ra­e­lin hei­mot oli­vat ah­taal­la syn­nin tur­me­luk­ses­sa ja As­sy­ri­an suur­val­lan ku­ris­tuk­ses­sa. Sil­loin Je­sa­ja sai näyn pe­las­tuk­ses­ta: ”Kan­sa, joka pi­mey­des­sä va­el­taa, nä­kee suu­ren va­lon. Niil­le, jot­ka asu­vat kuo­le­man var­jon maas­sa, lois­taa kirk­kaus. Sinä teet run­saak­si rie­mun, an­nat suu­ren ilon. He rie­muit­se­vat si­nun edes­sä­si niin kuin elon­kor­juun ai­ka­na iloi­taan, niin kuin saa­liin­ja­os­sa rie­mui­taan. Ikeen, joka pai­naa hei­dän har­ti­oi­taan, val­jaat, jot­ka pai­na­vat ol­ka­päi­tä, ja hei­dän käs­ki­jän­sä sau­van sinä murs­kaat, niin kuin murs­ka­sit Mi­di­a­nin val­lan.” (Jes. 9:2–4.)

Je­sa­jan saar­naa­ma lu­paus on täyt­ty­nyt kai­kil­le kan­soil­le Jee­suk­ses­sa, joka on an­ta­nut meil­le voi­ton syn­nis­tä ja pi­mey­des­tä: ”Sil­lä lap­si on syn­ty­nyt meil­le, poi­ka on an­net­tu meil­le. Hän kan­taa val­taa har­teil­laan, hä­nen ni­men­sä on Ih­meel­li­nen Neu­von­tuo­ja, Vä­ke­vä Ju­ma­la, Ian­kaik­ki­nen Isä, Rau­han Ruh­ti­nas. Suu­ri on hä­nen val­tan­sa, ja rau­ha on lo­pu­ton Daa­vi­din val­tais­tui­mel­la. Oi­keus ja van­hurs­kaus on sen pe­rus­tus ja tuki nyt ja ai­na. Tä­män saa ai­kaan Her­ran Se­ba­o­tin pyhä kii­vaus.” (Jes. 9:6–7.)

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys