JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Hiljaisia mietteitä vuoden vaihtuessa

31.12.2025 13.00

Juttua muokattu:

31.12. 13:43
2025123113430220251231130000
Pappa ja lastenlapset ulkoilemassa.

Pappa ja lastenlapset ulkoilemassa.

Pappa ja lastenlapset ulkoilemassa.

Pappa ja lastenlapset ulkoilemassa.

Jari Ha­ka­la

En ole uu­den­vuo­den lu­paus­ten te­ki­jä. Sil­ti huo­maan, et­tä vuo­den vaih­tu­es­sa mie­lee­ni nou­see aja­tuk­sia ja erään­lai­sia hil­jai­sia ta­voit­tei­ta sii­tä, mi­ten oli­si hyvä elää ja toi­mia.

Men­nyt vuo­si oli mi­nul­le eri­tyi­nen. Oman sai­rau­te­ni hoi­to al­koi, ja se teki vuo­des­ta omal­la ta­val­laan haas­ta­van. Sai­ras­lo­mal­la ol­les­sa oli­si eh­kä pi­tä­nyt ol­la ai­kaa aja­tel­la, mut­ta jäi­kö sitä lo­pul­ta kui­ten­kaan? Aja­tuk­set kyl­lä pyö­ri­vät, mut­ta py­säh­ty­mi­nen ei ol­lut it­ses­tään sel­vää. Mu­ka­na kul­ki myös epä­var­muus, jota en ai­na osan­nut edes sa­noit­taa. Eh­kä juu­ri sil­loin oli­si pi­tä­nyt py­säh­tyä kaik­kein eni­ten.

Olen usein mie­les­sä­ni lu­van­nut it­sel­le­ni, et­tä työn­nän taa­em­mak­si omia huo­no­ja puo­li­a­ni, esi­mer­kik­si lii­an no­pe­aa re­a­goin­tia epä­koh­tiin vaik­ka­pa sil­loin, kun lap­si sot­kee ruo­ka­pöy­däs­sä. Ää­nen­ta­so­ni nou­see tur­han hel­pos­ti en­nen kuin aja­tus eh­tii mu­kaan.

Kun kään­nän kat­see­ni omaan käyt­täy­ty­mi­see­ni rak­kai­ta lä­him­mäi­si­ä­ni koh­taan ko­to­na, löy­dän enem­män moi­tit­ta­vaa kuin kii­tet­tä­vää. Sil­ti tie­dän, et­tä olen – tai osaan ol­la – myös ihan koh­tuul­li­sen hyvä isä ja puo­li­so. Ai­na­kin omas­ta mie­les­tä­ni.

Eh­kä kyse ei ole­kaan täy­del­li­syy­des­tä. Luu­len, et­tä lap­si ei tar­vit­se vir­hee­tön­tä van­hem­paa ei­kä puo­li­so vir­hee­tön­tä puo­li­soa, vaan sel­lais­ta, joka osaa py­säh­tyä, kor­ja­ta ja pyy­tää an­teek­si. Sel­lais­ta, joka yrit­tää uu­del­leen. Riit­tä­vän hyvä voi ol­la pal­jon pa­rem­pi kuin täy­del­li­nen.

Mis­sä me usein epä­on­nis­tum­me? Kir­joi­tan nyt mo­ni­kos­sa, kos­ka tie­dän, et­ten ole yk­sin. Mo­net van­hem­mat, isät ja äi­dit, ko­ke­vat riit­tä­mät­tö­myyt­tä.

Osaan­ko ol­la ai­dos­ti läs­nä, kun lap­sel­la­ni on asi­aa? Jak­san­ko kuun­nel­la hä­nen asi­an­sa lop­puun, vai kes­key­tän­kö kat­se pu­he­li­mes­sa? Olen­ko kiin­nos­tu­nut hä­nen kou­lu­päi­väs­tään, hoi­to­pai­kan ar­jes­ta, vai ky­syn­kö vain no­pe­as­ti, mui­den asi­oi­den lo­mas­sa? Kuin­ka usein pu­he­lin on kä­des­sä­ni sil­loin, kun lap­si pu­huu? Kuin­ka usein nyök­kään, mut­ta aja­tuk­se­ni ovat jos­sain muu­al­la?

Olet­ko sinä ky­sy­nyt po­jal­ta tai tyt­tä­rel­tä­si: "Mitä si­nul­le kuu­luu?" Ei ohi­men­nen, ei sa­mal­la kun se­laat uu­ti­sia, vaan py­säh­ty­en, sil­miin kat­so­en, kä­des­tä kiin­ni pi­tä­en.

Läs­nä­o­lo ei ai­na vaa­di pit­kiä kes­kus­te­lu­ja tai eri­tyi­siä het­kiä. Usein se on suun­ta: pu­he­lin pois, kat­se toi­seen ja het­ki ai­kaa. Jos­kus se riit­tää. Jos­kus läs­nä­o­lo ei ole edes sa­no­ja. Se on kos­ke­tus­ta. Lap­sen si­lit­tä­mis­tä ohi­men­nen ja sy­liin ot­ta­mis­ta, vaik­ka het­ki oli­si ly­hyt.

Nuk­ku­maan men­nes­sä nuo het­ket voi­vat ol­la tär­kei­tä. Hil­jai­nen het­ki sän­gyn reu­nal­la. Käsi lap­sen pääl­lä, sel­kää si­lit­tä­en. Ly­hyt il­ta­ru­kous, siu­naa­mi­nen – ei vaa­dit­tu­na, ei vel­vol­li­suu­te­na, vaan sil­loin kun omat voi­ma­va­rat sii­hen riit­tä­vät. Het­ki, jos­sa kii­re ei ole mu­ka­na. Pie­ni ele, joka sa­noo: olet tur­vas­sa, olet tär­keä.

Mi­ten olet huo­mi­oi­nut lap­si­a­si? Mi­ten olet huo­mi­oi­nut puo­li­so­a­si ar­jes­sa? Olet­ko osan­nut sa­noa – tai osaat­ko näyt­tää – heil­le, kuin­ka tär­kei­tä he si­nul­le ovat? Mil­loin vii­mek­si sa­noit kii­tos? Mil­loin vii­mek­si pyy­sit an­teek­si lap­sel­ta­si, puo­li­sol­ta­si?

Mil­loin sa­noit, kii­tos kan­nus­tuk­ses­ta. Kii­tos, et­tä mi­nul­le on ruo­ka val­mii­na. Ai et­tä, mi­ten mu­ka­va kah­vi­het­ki si­nun kans­sa­si on. Läh­de­tään yh­des­sä len­kil­le. Las­ke­taan mä­keä, ke­rä­tään kä­py­jä. Nau­re­taan yh­des­sä.

Kun py­säh­dyt miet­ti­mään, mi­ten olet koh­dan­nut lä­him­mäi­si­ä­si ku­lu­neen vuo­den ai­ka­na, löy­tyy­kö pa­ran­net­ta­vaa?

En ajat­te­le, et­tä pi­täi­si kai­vel­la tai kie­ris­kel­lä omas­sa huo­nou­des­sa tai riit­tä­mät­tö­myy­des­sä. En­nem­min­kin kyse on sii­tä, et­tä us­kal­lam­me kat­soa pei­liin il­man ruos­kaa. Huo­mi­on kiin­nit­tä­mi­nen omaan käyt­täy­ty­mi­seen ja ta­paan ol­la tois­ten kans­sa voi ava­ta uu­den nä­ky­män: näin­kin voi­si toi­mia.

Sai­raus on opet­ta­nut mi­nul­le ai­na­kin ra­jal­li­suut­ta. Kaik­keen en pys­ty, kaik­kea en hal­lit­se. Eh­kä se opet­taa myös ar­mol­li­suut­ta it­seä ja mui­ta koh­taan. Ja jos­kus pie­ni­kin muu­tos ar­jes­sa, ää­nen­pai­nos­sa, kat­sees­sa tai kos­ke­tuk­ses­sa, tai pu­he­li­men lait­ta­mi­nen hyl­lyl­le voi ol­la mer­kit­tä­vää.

Sa­mal­la ta­val­la olen al­ka­nut poh­tia myös omaa jak­sa­mis­ta­ni ja ke­ho­a­ni. Ei suur­ten muu­tos­ten tai tiuk­ko­jen sään­tö­jen kaut­ta, vaan ar­kis­ten va­lin­to­jen. Sitä, mitä syön, mi­ten syön – ja mik­si. Eh­kä ter­veel­li­sem­pi ruo­ka­va­lio ei ole pro­jek­ti tai lu­paus, vaan yk­si tapa pi­tää huol­ta it­ses­tä. Ja sitä kaut­ta myös muis­ta.

Vuo­si ei vaih­du het­kes­sä, ei­kä ih­mi­nen muu­tu yh­des­sä yös­sä. Mut­ta eh­kä uu­den vuo­den kyn­nyk­sel­lä voi teh­dä yh­den pie­nen pää­tök­sen: ol­la hie­man enem­män läs­nä niil­le, jot­ka ovat kaik­kein tär­keim­piä. Ja koh­del­la myös it­se­ään vä­hän lem­pe­äm­min. Il­man vaa­ti­muk­sia. Ja se riit­tää.

Hy­vää ja toi­vo­ri­kas­ta uut­ta vuot­ta si­nul­le.

JariHakala
Lapsiperheen isä, "Kaarde-pappa" Varsinais-Suomesta. Innostun edelleen uusista asioista, vaikka lapsuuden uteliaisuus on muovautunut enemmän tarkkailijan rooliksi kuin toiminnaksi. Pidän liikkumisesta, lähiluonnon seuraamisesta ja keskusteluista erilaisten ihmisten kanssa. Sopivasti kiinnostunut politiikasta ja isänmaan asioista. Työskentelen Puolustusvoimissa ja harrastuksena on sivutoiminen rakennusyrittäminen. Halutessasi voit antaa palautetta jariathakala(a)gmail.com.
31.12.2025

Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina. Ps. 121:7–8

Viikon kysymys