Hanna-Maria Jurmu
Kun muutamia kymmeniä vuosia sitten perustimme puualan yrityksen, tuotantoomme kuuluivat puulelut. Kun sisustustuotteet syrjäyttivät puulelujen valmistuksen, varastoon jäi monenlaisia lelujen osia, esimerkiksi kuorma-auton lavojen aihioita. Lavat olivat puunvärisiä, ja niiden kulmissa näkyivät kauniit sormiliitokset.
Tuli vuosi 2007. Nuorin siskoni Aino-Sinikka ja hänen kihlattunsa Antti-Juhani alkoivat suunnitella keväthäitä. He päättivät pitää häänsä pääsiäisen aikoihin. Kun häiden koristelua mietittiin, joku muisti, että meillähän oli varastossa lelukuorma-autojen lavoja! Jos ne maalattaisiin keveästi valkoisiksi, ne voisivat sopia somistuslaatikoiksi kukille. Sitten joku hoksasi, ehkä pääsiäisen teemoista inspiroituneena, että laatikoihin voisi kasvattaa vehnänorasta.
Näin tapahtui. Häissä oli pitkissä pöydissä pitkissä riveissä kauniin heleänvihreää vehnää. Somistuksesta saattoi löytää monenlaista symboliikkaa.
Häiden jälkeen vehnänoras ei mennyt suoraan kompostiin, vaan terveystietoiset vanhempani puristivat siitä itselleen vitamiinijuomaa. Kun lelulavat oli saatu tyhjiksi, ne siirtyivät taas varastoon.
Tuli vuosi 2009. Meidän perheessämme oli tulossa ensimmäiset häät. Tyttäremme Stiina päätti järjestää kihlattunsa Tepon kanssa häät kesäkuun alussa. Kun tuli hetki tehdä päätöksiä juhlapöytien koristelusta, joku muisti taas tallella olevat kuorma-auton lavat! Ne kaivettiin taas esiin, ja tällä kertaa niihin istutettiin pieniä, valkoisia orvokkeja. Somistus oli kaunis, ja sopi erinomaisesti alkukesän häihin. Häiden jälkeen laatikot siirtyivät varastoon.
Pian tuli vuosi 2012 ja Lopen Suviseurat. Katri-siskoni kuului opastetoimikunnan Satu Ratisen somistusryhmään. Kyselin Satulta ja Katrilta muistoja kymmenen vuoden takaisesta taiteellisesta projektista. Monia asioita he muistivatkin.
Kun ryhmässä oli alettu miettiä jo paljon ennen omaa suviseurakesää seurojen visuaalista ilmettä, taustalla oli ollut ajatus kaupunkilaisten seuroista. Minkälaiset muodot markkeeraavat kaupunkia? Mikä kuvaa kaupunkilaisten luontoa? Ajatus betonilaatikoista ilmentämään kaupunkilaisten seuroja oli pitänyt hylätä, koska edellisen vuoden Suviseuroissa oli sattunut olemaan samankaltainen idea käytössä.
Ryhmässä päädyttiin erimallisiin ja erikokoisiin puisiin laatikoihin. Ne keskenään ryhmiteltynä viittaisivat kaupunkiteemaan. Laatikot maalattaisiin seurojen teemavärillä, urbaanilla vaaleamman ja tummemman oranssin sävyillä. Osa jätettäisiin puupinnalle. Niinpä julistetoimikunnan kädentaitajat alkoivat valmistaa erikokoisia laatikoita. Ja kuinkas muuten – lelukuorma-autojen lavat saivat kutsun lähteä Tervolasta Espooseen koristamaan puhujien ja kutsuvieraiden ruokalan pöytiä. Vanhojen valokuvien perusteella matkaan lähtivät lavat, joita ei ollut maalattu aikaisempia häitä varten, mutta kuuluivat samaan lavapesueeseen.
Jo kymmenen vuoden takaisten Lopen Suviseurojen somistusprojektissa työtapa oli ryhmätyöhenkinen. Luoville ideoille ja ajatuksille oli tilaa; kaikkien ideat olivat arvokkaita, ideariihessä heitettyihin ajatuksiin tartuttiin ennakkoluulottomasti, kukaan ei johtanut tekemistä ylhäältä päin. Asioiden annettiin tapahtua, mikä johti hedelmälliseen työtapaan ja hyviin lopputuloksiin.
Kun luova ryhmä mietti, mikä kuvaisi kaupunkilaisen kesää, päädyttiin ajatukseen nurmikosta. Mikä kuvastaisikaan luontevammin nurmikkoa kuin vehnänoras!
Talkoilla maalattuihin laatikoihin ja lavoihin kylvettiin vehnää. Kuvien perusteella lopputulos on ollut vaikuttava.
Tänä vuonna Suviseurat ovat jälleen Lopella. Satu Ratinen tiivisti keskustelussamme yhteyttä kaksien Lopen seurojen välillä ja tämän kesäisten seurojen somistusfilosofiaa. Kymmenen vuoden takaisesta projektista on edelleen jalostunut työtapa, jossa luovassa ryhmässä ideoihin on suhtauduttu ennakkoluulottomasti ja avoimesti. Luovuutta on ruokkinut ajatus siitä, että tavara kiertää. Tavaran hyötykäyttö ja kertakäyttökulttuurin polkeminen ovat olleet johtavina ajatuksina. Nämä ajatukset ovat näkyneet myös talkootyössä, jossa osallistujat ovat päässeet rakentamaan yhdessä seurojen visuaalista ilmettä.
Edellisten Lopen suviseurojen oranssit lelulavat ovat olleet myös mukana yhteisötaiteen toteuttamisessa. Ne ovat saaneet toimia kynien ja tussien säilyttiminä projektin eri vaiheissa.
Minäkin sain edellisten Lopen Suviseurojen päätteeksi muistoksi yhden oranssin lavalaatikon. Menneenä pääsiäisenä siinä oli suklaamunia.
Olen kuullut, että Espoon rauhanyhdistyksellä on vielä kaapissa kasa oransseja leluauton lavoja. Toivottavasti niitä voi sieltä aina joku napata hyötykäyttöön. Toivon myös, että mekin keksimme vielä uusia käyttökohteita jo kaksissa häissä palvelleille lavoille. Ja kukapa tietää, vaikka joku valmistaisi näistä kaikista lavoista vielä jonain päivänä lelukuorma-autoja…
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys