Riikka Lehtoaho
Kuusi natiaista istuu sohvalla. Lomittain, sylikkäin, päät toisiaan hipoen. Katseet on kohdistettu äidin luuriin. Koirahahmojen seikkailuista kertova video Yle Areenasta pyörii näytöllä. Tyhjänpäiväinen on sisältö, mutta yhdessä viihtyvät, ovat sovussa.
Tähän ovat päätyneet kolmevuotiaan reippaushommien myötä. Iltapalapitsan jälkeen hän sai aikaiseksi pottaan tuoksuvan tuotoksen. Näin iso ja taitava olen -moodissa jatkoi touhujaan. Sujahti päivävaatteista yökkäriin. Tarjoutui keräämään pirtin lattialta pehmovuoren. Tuumansa toteutettuaan kipitteli tohkeissaan luokseni. Ihmettelin ääneen: "Miten voi poika niin reipas olla vielä illalla, vaikka touhupäivä kerhoreissuineen on takana?" Hän nauru naamallaan käsiänsä levitteli, kuin itsekin ihmettelisi mainiouttaan. Reippauspalkinnoksi siis se koirahahmovideo.
Videon pyöriessä sylittelen vauvaa. Tyytymättömien päivien jälkeen olen saanut nauttia tänään rauhallisista imetyshetkistä ja iloisista, valoisista vauvanilmeistä. Unen kaipuuta alkaa hän nyt kitistellä, mutta liian aikaista on vielä yölle alkaa. Pötkähdän lattialle, vähän vauvajumppaillaan. Hyppyytän vauvaa puolelta toiselle (hauistreeni) ja lennätän polvieni päällä (vatsatreeni). Tässä hetkessä, odottamatta, onni syttyy sisälläni.
Puolisoni on saanut kirjolohen fileroitua. Lähipäiville on tiedossa kokeilunhalussa lohipastaa ja perinteenkaipuussa uunilohta. Samalla pidetty spontaani luento kalan operoimisesta on saatu päätökseen. Eskarilainen ja kolmosluokkalainen jatkavat elämäänsa ehkä hippusen viisastuneina. Nyt mieheni istuu pianon ääreen. Parin vuoden omatoimiharjoittelu on kantanut hedelmää, Siionin laulut täyttävät talon.
Huomaan harvinaisen hetken saapuneen: rauha vallitsee, kukaan ei nyt tarvitse minua toisaalle. Siirryn vauvan kanssa nuottikirjan sanojen äärelle, yhdyn musiikkiin. Laulan, miten päivä paistaa hangillemme ja kuinka usein lapsi uskomaan opettaa myöskin meitä. Kiitämme Herraa laulaen lahjoista elämämme sekä nimeesi, Jeesus, päätämme seuramme, rukouksemme. (Lainattu Siionin lauluja 128, 134, 125 ja 123.)
Tyvenen jälkeen virta taas vie. On aika jatkaa iltatoimia. Lapset suuntaavat sänkyihinsä, asettuvat omien iltalukemistensa maailmoihin. Iltahalikierroksen jälkeen siunattuina unien maailmoihin, kuka sujuvammin, kuka hitaammin. Nukkumaanmenoani edeltävää iltakierrosta talon läpi tehdessäni huomaan: keittiö jäi siistimättä, tiskit laittamatta, roskat viemättä, kompostiastia tyhjentämättä, hiirenloukku virittämättä. No, väliäkö sillä. Sainpahan viettää onnenhetken.
Onni asuu hetkissä,
ohikiitävissä.
Ei ole tavoittelemalla saavutettavissa.
Tulee nautittavaksi odottamatta,
hetkessä eläen,
läsnäolon myötä.
Ulkoisesti koostuu vaatimattomista
osasista.
Sisälle luo tunteen täydellisyydestä.
Ei absoluuttisesta,
vaan sellaisesta mikä kertoo:
juuri nyt, juuri näin on hyvä!
Onni kantaa perässään viittana kiitollisuutta.
Siinä, jälkilämmössä on hyvä olla,
eloa jatkaa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Värityskirja kukkien ja perhosten ystäville. Värityskirjan paperi on hieman paksumpaa, joten väritystä voi kokeilla erilaisilla tekniikoilla.