Eläkkeelle jäätyäni sain kutsun osallistua työnantajani järjestämään kahvitilaisuuteen. Kun ensimmäistä kertaa elämässäni jäin eläkkeelle, piti miettiä uusia repliikkejä totuttujen sijaan. Runostelun sijaan pidin pienen puolitotisen puheen.
“Jos tasapuolisuuden nimissä kaikille annettaisiin yhtä paljon ja pitkästi esimerkiksi työkenkää, niin vain joillakin olisi sopivat, yksillä pienet ja toisilla suuret. Miten epätasapuolista! Tasapuolisuutta ei olekaan se, että kaikilla on yhtä paljon. Vaan se, että kaikilla on sopivasti. Työntekijöistä aidosti välittävässä työpaikassa nähdään vaivaa löytää jokaiselle oma sopivasti.
Tässä työpaikassa on riittänyt kärsivällisyyttä etsiä, mikä on minulle sopivasti. Kun työvuorossa kaikien on selvittävä siihen kuuluvista perustehtävistä, niin räätälöitiin sitten työvuorojen paikkaa, määrää ja ajankohtaa. Vaihdettiin työpistettä, sain luopua yötyöstä, minulle suunniteltiin ergonominen työvuorolista ja järjestettiin mahdollisuus tehdä puolta työaikaa. Näistä toimista huolimatta en selviytynyt. Tahtoa ja mielenkiintoa työntekemiseen olisi ollut, mutta voimia ei.”
“Tarvitsin pitkän tien ja paljon aikaa tämän työmaan oven sulkemiseen. Oven, jonka olen niin monta kertaa niin mielelläni avannut. Avannut nähdäkseni, mitä mielenkiintoista ja antoisaa tänä päivänä löydän. Avannut oven yhteisistä saavutuksistamme ylpeänä ja kiitollisena. Vähitellen irrottautumisen kipu on vaihtunut iloon ja helpotukseen siitä, ettei tarvitse enää kantaa vastuuta työtehtävistä.“
Toivottavasti muillakin työpaikoilla on ymmärrystä ja sydäntä etsiä jokaiselle oma sopivasti. Keskeisten työtehtävien lisäksi työntekijöillä voi olla erilaisia vastuualueita tai -tehtäviä. Toisilla niitä on enemmän ja toisilla vähemmän. Tasapuolisuuden nimissä ei pidäkään jakaa kaikkea tasan. Sillä jokaisella meistä on omat osaamisalueensa, kiinnostuksensa, tavoitteensa ja senhetkiset resurssit.
On tärkeää saada kokea tyytyväisyyttä ja omien mittojensa täyttymistä. Tämä toiveen soisi toteutuvan kaikessa osallistumisessa. Niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työssä ja toimeentulon hankkimisessa. Sekä yhtälailla harrastustoiminnassa ja vapaaehtoistyössäkin. Osallistumisen tapoja on monia ja toivottavaa onkin, että jokainen löytää oman sopivasti. Että martat saisivat yhä olla marttoja ja mariat marioita. Kukin vuorollaan.
Tänään
elämä sykkii täytenä,
jalat jaksavat,
käsivarret ovat vahvat ja nopeat.
Pihapuut ovat tuuheat,
kalavesien virrat vuolaat,
ja maan multa on musta ja väkevä.
Työ on elämä ja kaikki päivät liian lyhyet.
Huomenna
kannettujen sylysten muisto
saattaa illan levossa.
Päivän polttava helle on takana.
Lämmin tuuli on puhaltanut pois
syliin takertuneet oljet,
kuivannut työstä hiestyneen otsan,
lempeästi painanut kädet syliin.
PS. Olen kirjoittanut oman sopivani löytymisestä aiemminkin.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys