JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tuokiokuvia vuosien varrelta

21.11.2022 5.00

Juttua muokattu:

18.11. 12:51
2022111812512220221121050000

Tar­ja Kor­ri

Is­tun pie­ne­nä tyt­tö­nä van­han rau­ha­nyh­dis­tyk­sen etu­pen­kis­sä har­moo­nin vie­res­sä. On isot seu­rat ja al­ka­mas­sa toi­nen puhe. Kun pu­hu­ja avaa Raa­ma­tun, mie­tin, et­tä mil­loin­ka­han tuo kir­ja on lu­et­tu lop­puun ja lu­e­taan jos­ta­kin muus­ta kir­jas­ta.

On kau­nis ke­sä­sun­nun­tai. Olen leik­ki­mäs­sä naa­pu­rin las­ten kans­sa, kun isä tu­lee sa­no­maan, et­tä nyt läh­de­tään seu­roi­hin.

Olen nuo­ri ja läh­dös­sä ka­ve­rei­den kans­sa lau­an­tai-il­lan seu­roi­hin. Avau­tuu myös uu­si maa­il­ma, kun seu­ro­jen jäl­keen pää­see il­ta­ky­lään.

Jän­nit­tä­vä het­ki rau­ha­nyh­dis­tyk­sen etei­ses­sä, kun me­nem­me poi­ka­ka­ve­ri­ni kans­sa en­sim­mäis­tä ker­taa yh­des­sä seu­ra­penk­kiin.

Meil­lä on en­sim­mäi­nen vau­va. Pär­jääm­me­kö hä­nen kans­saan seu­rois­sa? Pi­tää men­nä ta­ka­penk­kiin, et­tei häi­rit­se kaik­kia seu­ra­vie­rai­ta.

Seu­rois­sa on mu­ka­na kak­si vau­vaa ja ai­na­kin kuu­si isom­paa las­ta. Lap­set ei­vät var­mas­ti kuun­te­le yh­tään, ei­vät­kä an­na mui­den­kaan kuun­nel­la.

Seu­roi­hin läh­ties­sä ym­mär­räm­me, et­tä kaik­ki per­hees­täm­me ei­vät ha­lua enää läh­teä mu­kaam­me.

Sä­es­tys­vuo­ro seu­rois­sa. Olen ol­lut sä­es­tä­jä­nä yli nel­jä­kym­men­tä vuot­ta ja jän­ni­tän edel­leen jo­kais­ta vuo­roa yh­tä pal­jon.

Seu­ra­kan­sa lau­laa edes­men­neen jä­se­nen muis­tol­le. Kun omil­le lä­hei­sil­le­ni on lau­let­tu, olen ko­ke­nut, et­tä koko seu­ra­vä­ki ot­taa osaa kai­pauk­seen.

Seu­ra­kun­ta­päi­vät ja avi­o­puo­li­soil­lat. Alus­tus ja kes­kus­te­lua tär­keis­tä ja ajan­koh­tai­sis­ta asi­ois­ta.

Ke­vät­juh­la. Su­vi­vir­si ja vir­si­kir­jo­jen jako kou­luun me­ne­vil­le. Kirk­kais­sa lap­sen­sil­mis­sä tu­le­vai­suus ja toi­vo.

"Nyt Ju­ma­lal­le kun­nia, kun an­toi ai­noon poi­kan­sa." Jou­lu­juh­las­sa pie­net en­ke­lit ja pai­me­net vä­lit­tä­vät jou­lun suur­ta sa­no­maa.

Ko­ro­na­ra­joi­tus­ten jäl­keen seu­ra­kan­san sy­dä­men­sä poh­jas­ta lau­la­ma vir­si 195. "On rie­mu, kun saan tul­la sun, Her­ra temp­pe­liis." Lii­kut­ta­va het­ki. Tätä olen kai­van­nut.

Myy­jäi­set. Pöy­dät not­ku­vat lei­von­nai­sia ja kä­si­töi­tä. On­nek­kaat voit­ta­vat na­ru­tuk­ses­sa ja ar­von­nas­sa. Mu­ka­vaa seu­rus­te­lua ja kah­vit­te­lua ih­mis­ten kans­sa.

Mu­kaan läh­tee enää kak­si las­ta, jot­ka me­ne­vät ka­ve­rei­den­sa kans­sa is­tu­maan. Is­tum­me seu­ra­pen­kis­sä jäl­leen kah­des­taan.


Olen läh­te­nyt vuo­sien var­rel­la sa­to­ja ker­to­ja rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le mo­nis­sa eri tun­nel­mis­sa. Lap­se­na kes­ken lei­kin läh­te­mi­nen ei ol­lut ai­na mie­luis­ta. Nuo­re­na oli help­po läh­teä, kos­ka suu­rin osa ys­tä­vis­tä­kin läh­ti ja seu­ro­jen jäl­keen so­vit­tiin, mi­hin men­nään il­ta­ky­lään. Ison per­heen kans­sa läh­ties­sä oli aloi­tet­ta­va val­mis­te­lut ajois­sa ja mon­ta asi­aa muis­tet­ta­va­na. Mo­nen­lai­sia työ­vuo­ro­ja­kin on ol­lut, ja nii­hin on yleen­sä ol­lut mu­ka­va läh­teä.

Seu­rois­sa kuun­te­le­mi­nen­kin on ol­lut mo­nen­lais­ta. Las­ten hä­lis­tes­sä ym­pä­ril­lä se ei ol­lut ai­na help­poa. Lap­set it­se pys­tyi­vät kuun­te­le­maan lei­kin kes­kel­lä­kin. Jos­kus lat­ti­al­la leik­ki­vä lap­si al­koi tois­taa pu­hu­jan sa­no­ja; hän oli sel­väs­ti­kin kuun­nel­lut. Olen ha­vah­tu­nut myös sii­hen, et­tä kuu­len, mut­ta en kuun­te­le. Aja­tuk­se­ni ovat men­nees­sä tai tu­le­vas­sa mut­ta ei­vät sii­nä het­kes­sä. Jos­kus taas olen kuun­nel­lut jon­kun toi­sen kor­vil­la. Kuun­te­len pu­het­ta ja ajat­te­len jo­tain ih­mis­tä, jon­ka mie­les­tä­ni pi­täi­si ol­la kuun­te­le­mas­sa, kun pu­hu­taan täs­tä asi­as­ta.

Vuo­sien var­rel­la seu­ra­vä­es­sä on ol­lut vaih­tu­vuut­ta. Ih­mi­siä syn­tyy ja kuo­lee ja ta­pah­tuu muut­to­lii­ket­tä. Joku luo­puu us­kos­ta ei­kä enää tule seu­roi­hin, joku toi­nen voi saa­da pa­laa­mi­sen ar­mon.

Raa­mat­tu on edel­leen ai­noa kir­ja, jos­ta teks­ti lu­e­taan ja jo­hon saar­nat poh­jau­tu­vat. Jo­na­kin py­hä­nä voi kuul­la sa­man teks­tin se­li­tet­ty­nä kol­meen­kin ker­taan: kir­kos­sa, ra­di­o­seu­rois­sa ja rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä. Jo­kai­nen pu­hu­ja se­lit­tää teks­tiä vä­hän eri ta­val­la, mut­ta jos sitä se­li­te­tään Py­hän Hen­gen kaut­ta, sama ar­mo ja evan­ke­liu­mi kuu­luu joka pu­hees­sa ei­kä sii­hen kyl­läs­ty. Ju­ma­lan sana on muut­tu­ma­ton.

Ru­kouk­se­ni on, et­tä mi­nul­la säi­lyi­si ai­na halu läh­teä seu­roi­hin, kuun­nel­la omil­la kor­vil­la­ni ja us­koa.

TarjaKorri
Kotimme Nivalassa on minulle tärkeä paikka. Siellä on ollut elämäntehtäväni perheen parissa ja siellä teen yritykseemme liittyviä töitä. Vapaa-aika kuluu paljolti käsitöiden parissa. Ystävät ovat minulle tärkeitä. Heidän kanssaan kyläilyt ja keskustelut ovat elämäni suola. Kirjoituksistani voi antaa palautetta: korritarja@gmail.com.