Luoduilla on eroa

Ju­ma­la on luo­nut sa­nal­laan kai­ken ole­vai­sen. Raa­mat­tu ei ker­ro yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti kaik­kea luo­mis­työ­hön liit­ty­vää. Olen­nai­sem­paa kuin tun­tea tar­kas­ti eri eli­ö­kun­nan osien syn­ty­pe­rä, on us­koa Ju­ma­lan ole­van kai­ken elä­män ja ole­vai­suu­den Luo­ja. Luo­ma­kun­ta eri osi­neen on ih­meel­li­nen ko­ko­nai­suus. Sen mo­ni­mut­kai­suus, herk­kyys ja kau­neus ovat ai­na pu­hu­tel­leet ih­mis­tä. Luo­ma­kun­ta ker­too Ju­ma­lan voi­mas­ta ja vii­sau­des­ta.

Pyhäinpäivään sisältyy ilo

Py­häin­päi­vään liit­tyy su­run ja kai­pauk­sen li­säk­si läh­tö­koh­tai­ses­ti myös ilo, sil­lä päi­vää vie­te­tään us­kos­sa pois nuk­ku­nei­den eli en­nen us­ko­nei­den py­hien muis­tol­le. Hei­dän osan­sa on hyvä. He ovat oman kil­voi­tuk­sen­sa kil­voi­tel­leet ja saa­vut­ta­neet le­von, jos­ta Jee­sus hei­dät vii­mei­se­nä päi­vä­nä he­rät­tää ja kut­suu luok­seen.

Kutsu parannukseen tulee Jumalalta

Pa­ran­nus on kes­kei­nen ter­mi Raa­ma­tus­sa. Ai­kam­me ih­mi­sel­le ter­mi voi ol­la vie­raam­pi. Lie­nee­kö osa­syy­nä se, et­tä vuo­den 1992 raa­ma­tun­kään­nök­ses­sä sana pa­ran­nus on usein kor­vat­tu sa­nal­la kään­ty­mys. Kuul­les­saan saar­naa, jos­sa ke­ho­te­taan pa­ran­nuk­seen, ih­mi­nen saat­taa ah­dis­tua tai louk­kaan­tua. Mik­si mi­nul­le pu­hu­taan pa­ran­nuk­ses­ta? Olen­han kris­tit­ty, us­kon Ju­ma­laan ja osal­lis­tun ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen, kuu­li­ja eh­kä puo­lus­tau­tuu aja­tuk­sis­saan.

Kirjojen kirja ei ole satua

Las­ten pol­ku -leh­ti jul­kai­si vuon­na 2023 Mart­ti Lut­he­rin ja Fi­lip Me­lancht­ho­nin sa­tu­ja ja ver­tauk­sia. Ker­to­muk­set ovat opet­ta­vai­sia ja ver­taus­ku­val­li­sia, ja niis­sä seik­kai­le­vat usein eläi­met. Vaik­ka ker­to­muk­set ovat 1500-lu­vul­ta, nii­hin si­säl­ty­vä elä­män­vii­saus ei van­he­ne. Ker­to­muk­sis­ta vä­lit­tyy myös Lut­he­ril­le luon­tee­no­mai­nen huu­mo­ri. Sa­dut ja ver­tauk­set on tar­koi­tet­tu lu­et­ta­vak­si yh­des­sä per­heen kans­sa.

Jumalan armo riittää, vaikka mieli oikuttelisi

Moni mie­len­ter­vey­den krii­seis­tä kär­si­vä tai py­sy­väs­ti sai­ras­tu­nut on ker­to­nut us­kon tuo­van elä­mään tur­vaa ja loh­tua. Vaik­ka sai­raus kul­ki­si mu­ka­na elä­män lop­puun saak­ka, se ei seu­raa enää tai­vaa­seen. Myös ajal­li­sen elä­män haas­teis­sa ja kär­si­myk­sis­sä voi tur­vau­tua Ju­ma­lan läs­nä­o­loon ja joh­da­tuk­seen. Elä­män kaik­ki vai­heet ovat hä­nen tie­dos­saan.

Arvokas vanhuus riippuu nuoremmista sukupolvista

Suh­tau­tu­mi­nen omiin van­hem­piin ja pai­kal­li­sen yh­tei­sön van­huk­siin vaih­te­lee riip­pu­en kult­tuu­ris­ta. Mo­nien al­ku­pe­räis­kan­so­jen kes­kuu­des­sa van­huk­set ovat ar­vos­tet­tu­ja yh­tei­sön jä­se­niä. Tie­tyt maat ja kan­sat ovat tun­net­tu­ja sii­tä, et­tä yh­teis­kun­nas­sa ar­vos­te­taan ja kuul­laan van­huk­sia. Käy­tän­nös­sä tämä nä­kyy muun mu­as­sa pai­kan an­ta­mi­se­na van­hem­mal­le ih­mi­sel­le lii­ken­ne­vä­li­neis­sä, van­huk­sen ter­veh­ti­mi­se­nä ja hä­nen pu­heen­sa kuun­te­le­mi­se­na sekä mie­li­pi­teen ky­sy­mi­se­nä eri asi­ois­sa (Suo­men Lä­he­tys­seu­ra, ar­tik­ke­li 5.10.2024). Sa­mois­sa mais­sa per­he- ja lä­hiyh­tei­sö on pe­rin­tei­ses­ti ol­lut tär­keä ja van­huk­set ovat asu­neet usein per­hei­den­sä luo­na elä­män­sä lop­puun saak­ka.

Vauva muistuttaa Luojastaan

Vau­van päi­vää vie­te­tään tänä syk­sy­nä yh­dek­sät­tä ker­taa. Päi­vän tee­ma­na on Vau­vois­sa on ilo! Lap­si­a­si­a­val­tuu­tet­tu Eli­na Pek­ka­ri­nen kir­joit­ti Hel­sin­gin Sa­no­mien ko­lum­nis­saan (17.12.2024): ”Lap­set tuo­vat iloa muil­le­kin kuin van­hem­mil­leen – su­ku­lai­sil­leen, ys­tä­vil­leen ja naa­pu­reil­leen, koko maa­il­mal­le. Sik­si puo­lus­tan niin ha­na­kas­ti las­ten oi­keut­ta nä­kyä ja kuu­lua.” Lap­si­a­si­a­val­tuu­te­tun aja­tuk­sen soi­si le­vi­ä­vän yh­teis­kun­nas­sa, jota on kri­ti­soi­tu vii­me vuo­si­na tois­tu­vas­ti lap­si­vas­tai­suu­des­ta.

Kiitollinen mieli hyödyttää ihmistä

Kii­tol­li­suus on hyö­dyl­li­nen tun­ne­ti­la, jo­hon liit­tyy ar­vos­tus sitä hy­vää koh­taan, mitä ih­mi­nen on elä­mään­sä saa­nut. Aja­tus kii­tol­li­suu­des­ta si­säl­tyy mo­neen eri us­kon­toon, ja se on tu­le­van sun­nun­tain kir­kol­li­nen ai­he. Evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too kym­me­nes­tä spi­taa­li­ses­ta, jot­ka Jee­sus pa­ran­si, mut­ta jois­ta vain yk­si pa­la­si kiit­tä­mään Jee­sus­ta. Raa­mat­tu pu­huu muis­sa­kin koh­din lu­kui­sia ker­to­ja kii­tol­li­suu­des­ta ja kiit­tä­mi­ses­tä. Myös seu­ra­ti­lai­suu­det aloi­te­taan kii­tok­sel­la ja ru­kouk­sel­la.

Yrittäjyys vaatii ja antaa paljon

Raa­mat­tu ker­too lu­kui­sis­ta hen­ki­löis­tä, jot­ka oli­vat yk­si­tyi­siä am­ma­tin­har­joit­ta­jia, oman ai­kan­sa pie­ny­rit­tä­jiä. Jee­sus kas­voi puu­se­pän per­hees­sä, jos­sa kä­si­työ­tai­to toi per­heel­le tu­lo­ja. Ope­tus­lap­sis­ta Pie­ta­ri, Jaa­kob ja Jo­han­nes muo­dos­ti­vat ta­val­laan pie­nen ka­las­tu­sy­ri­tyk­sen, sil­lä he har­joit­ti­vat am­mat­ti­aan yh­des­sä (Luuk. 5:10). Eu­roo­pan en­sim­mäi­nen kris­tit­ty, Lyy­dia-ni­mi­nen nai­nen, kävi kaup­paa purp­pu­ra­kan­kail­la. Tämä lii­ke­toi­min­ta ei ol­lut mitä ta­han­sa kaup­paa, vaan kyse oli tuon ajan ar­vo­ta­va­ran myy­mi­ses­tä. Os­ta­ja­kun­ta koos­tui va­rak­kais­ta asi­ak­kais­ta.

Haastavien aiheiden käsittely vaatii kypsyttelyä

Vii­me ke­vää­nä to­teu­tet­tu ky­se­ly rau­ha­nyh­dis­tys­ten toi­min­taan liit­ty­en ta­voit­ti noin 13 500 vas­taa­jaa. Ky­se­lys­sä ky­syt­tiin muun mu­as­sa ai­he­toi­vei­ta liit­ty­en SRK:n jul­kai­sui­hin, Päi­vä­mie­heen ja Kuu­le-so­vel­luk­seen. Yh­tä lail­la ai­he­toi­veet toi­mi­vat vink­kei­nä rau­ha­nyh­dis­tys­ten ta­pah­tu­miin ja vaik­ka­pa lei­ri­työ­hön.