Kristillisyyden työtä kehitetään keskustellen

Ke­vät­kau­del­la ko­koon­nu­taan niin rau­ha­nyh­dis­tys­ten vuo­si­ko­kouk­siin kuin SRK:n ja rau­ha­nyh­dis­tys­ten alu­eel­li­siin yh­teis­työ­se­mi­naa­rei­hin. Rau­ha­nyh­dis­tys­ten edus­ta­jia va­li­taan myös tu­le­van ke­sän ko­kouk­siin, ku­ten SRK:n vuo­si­ko­kouk­seen. Ko­koon­tu­mi­sis­sa on tar­peen py­säh­tyä het­kek­si ky­sy­mään, mik­si työ­tä teh­dään. Eri teh­tä­viin ja vas­tui­siin löy­tyy pa­rem­min ai­kaa ja ha­lua, jos asi­an ko­kee hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti ja laa­jem­min­kin tär­ke­äk­si.

Yhdenvertaisuus on raamatullinen arvo

Me­nos­sa on kan­sain­vä­li­nen ra­sis­min­vas­tai­nen viik­ko, jol­la ha­lu­taan edis­tää ih­mis­ten yh­den­ver­tai­suut­ta. Yh­den­ver­tai­suu­den läh­tö­koh­ta on raa­ma­tul­li­nen. Kaik­ki ih­mi­set Ju­ma­lan luo­mi­na ja Kris­tuk­sen lu­nas­ta­mi­na ovat ar­vok­kai­ta. Ky­sy­mys ei ole iden­ti­tee­tis­tä, taus­tas­ta tai yh­teis­kun­nal­li­ses­ta ase­mas­ta, vaan luo­vut­ta­mat­to­mas­ta, Ju­ma­lan lah­joit­ta­mas­ta ih­mi­sar­vos­ta.

Pitäkää rauha kaikkien kanssa

Jee­sus ke­hot­ti seu­raa­ji­aan ra­kas­ta­maan toi­si­aan. Hän piti tätä niin tär­ke­ä­nä, et­tä sa­noi rak­kau­den ole­van Ju­ma­lan las­ten kes­kei­nen tun­to­merk­ki. (Joh. 13:34–35.) Kris­tit­ty­jen kes­ki­näi­nen rak­kaus ei ole ih­mi­sis­tä läh­te­vää, vaan se pe­rus­tuu Ju­ma­lan rak­kau­teen ih­mi­siä koh­taan (1. Joh. 4:7–11).

Hyvän omantunnon liitto kantaa uskojaa

Päi­vä­mies kä­sit­te­lee us­kon pe­rus­tei­ta kuu­kau­sit­tain il­mes­ty­vis­sä opil­li­sis­sa ar­tik­ke­leis­sa. Hel­mi­kuus­sa tee­ma­na oli us­kon­van­hurs­kaus ja sii­hen kes­kei­ses­ti liit­ty­en ope­tus lap­se­nus­kos­ta (Päi­vä­mies 6/2026). Täs­sä leh­des­sä tee­ma­na on kas­teen lah­ja. Kas­tet­ta, sa­moin kuin usei­ta mui­ta opil­li­sia kä­sit­tei­tä on tar­kas­tel­ta­va van­hurs­kaut­ta­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta. Näin opil­li­set tee­mat lin­kit­ty­vät kiin­te­äs­ti to­siin­sa.

Yksinäisyyden ehkäiseminen on lähimmäisenrakkautta

Yk­si­näi­syys on ai­kam­me sit­keim­piä il­mi­öi­tä. Vaik­ka syi­tä ja hoi­to­kei­no­ja tun­ne­taan, uu­ni­tuo­reen SPR:n ba­ro­met­rin mu­kaan ko­ke­mus yk­si­näi­syy­des­tä li­sään­tyy – eri­tyi­ses­ti nuor­ten kes­kuu­des­sa. Joka kol­mas nuo­ri ai­kui­nen ko­kee yk­si­näi­syyt­tä vii­koit­tain.

Opistotyö kasvaa – ydintehtävä säilyy

Vii­me vuo­si­na lei­ri­työn ja opis­to­työn yh­teis­työ on tii­vis­ty­nyt mo­nin ta­voin. Poh­joi­sen alu­een lei­re­jä jär­jes­te­tään nyt Ra­nu­an opis­tol­la, ja Reis­jär­ven opis­to toi­mii Kal­li­on lei­ri­kes­kuk­sen väis­tö­ti­la­na. Yh­teis­työ on su­ju­nut hy­vin, mut­ta sii­hen liit­tyy ki­pei­tä­kin asi­oi­ta, kun rak­kaik­si tul­lei­ta lei­ri­kes­kuk­sia on jou­dut­tu sul­ke­maan py­sy­väs­ti tai vä­li­ai­kai­ses­ti.

Eriseura on sielunvihollisen aikaansaannos

Sana eri­seu­ra saat­taa ol­la nuo­rem­mal­le su­ku­pol­vel­le vie­ras. Se esiin­tyy kui­ten­kin Raa­ma­tus­sa. Sana on kään­net­ty myös sa­nak­si lah­ko, ryh­mä­kun­ta, puo­lue, jouk­ko sekä har­ha­op­pi. Eri­seu­ras­sa on kyse sii­tä, et­tä us­ko­vais­ten jouk­ko ja­kau­tuu toi­sis­taan eril­li­siin ryh­miin. On ky­sy­mys va­ka­vas­ta, ki­pe­äs­tä ja va­li­tet­ta­van usein myös py­sy­väs­tä muu­tok­ses­ta. Ryh­mit­ty­miin ja­kau­tu­neet ei­vät enää jaa yh­teis­tä us­ko­nym­mär­rys­tä ja sa­man us­kon tuo­maa yh­teyt­tä. Ai­em­min ko­et­tu us­ko­vais­ten vä­li­nen rak­kaus on rik­kou­tu­nut. Lo­pul­ta ale­taan ko­koon­tu­maan toi­sis­taan eril­lään, pi­de­tään siis ”eri seu­ro­ja”.

Jokainen ihminen syntyy Jumalan lapsena

Täs­sä nu­me­ros­sa al­kaa Päi­vä­mie­hen uu­si Us­kon pe­rus­tei­ta -sar­ja. Kes­kei­siä opil­li­sia asi­oi­ta kä­sit­te­le­vän ar­tik­ke­lin li­säk­si leh­ti si­säl­tää ai­hees­ta myös pää­kir­joi­tuk­sen. En­sim­mäi­nen ai­he on Us­kon­van­hurs­kaus.

Vapaus kutsuu palvelemaan

Vii­me viik­koi­na jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa ja so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa ovat ko­ros­tu­neet kak­si tee­maa: va­lin­nan­va­paus ja it­sek­kyys. Kes­kus­te­lua on he­rät­tä­nyt psy­ko­lo­gi Lii­sa Kel­ti­kan­gas-Jär­vi­sen tuo­re kir­ja, jon­ka mu­kaan lii­al­li­suuk­siin men­nyt yk­si­lön va­paus kään­tyy hel­pos­ti it­se­kes­kei­syy­dek­si. Tämä ei li­sää on­nel­li­suut­ta, vaan hei­ken­tää hy­vin­voin­tia. Kun yk­si­löl­li­syys vie­dään lii­an pit­käl­le, se muut­tuu yk­si­näi­syy­dek­si, joka al­kaa ah­dis­taa.

Työ on ihmisen tehtävä

Työn te­ke­mi­nen on ih­mi­sel­le an­net­tu teh­tä­vä. Jo luo­mi­sen yh­tey­des­sä Ju­ma­la aset­ti ih­mi­sen vil­je­le­mään ja var­je­le­maan luo­ma­kun­taa (1. Moos. 2:15). Työ ei ole syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­raus­ta, ku­ten jos­kus aja­tel­laan. Sitä sen si­jaan on työ­hön usein liit­ty­vä vai­va (1. Moos. 3:17–19).