Kauhavan Suviseurojen seurakenttä on avattu keskiviikkoaamuna, mutta alkuviikosta paikalle ovat saapuneet jo monet työvuoroissa ja vastuutehtävissä olevat. Kesän juhlahetkien ollessa käsillä seuravieraat lähestyvät aluetta jokainen omien odotustensa ja ajatustensa kera. Moni lähestyy innolla, joku ehkä pelokkain miettein. Suviseurojen 120-vuotiseen historiaan sisältyy valtava määrä erilaisia seurakokemuksia.
Johannes Kastaja oli ulkoisesti normien vastainen hahmo, joka herätti huomiota syömällä heinäsirkkoja ja villimehiläisten hunajaa sekä pukeutumalla kamelin karvoista tehtyihin vaatteisiin (Matt. 3:4). Hän puhutteli kuulijoitaan ankarasti ja vaati suoraan parannusta (Luuk. 3:7–14). Hänen tarkoituksensa oli saada ihmiset kuuntelemaan sanoman sisältöä: kutsua parannukseen. Johanneksen olemus viesti siitä, että ulkonaiset seikat, kuten ruokavalio ja vaatetus, ovat Jumalan edessä toisarvoisia, sillä Jumala näkee sisimpään (1. Sam. 16:7).
Kevätkaudella kokoonnutaan niin rauhanyhdistysten vuosikokouksiin kuin SRK:n ja rauhanyhdistysten alueellisiin yhteistyöseminaareihin. Rauhanyhdistysten edustajia valitaan myös tulevan kesän kokouksiin, kuten SRK:n vuosikokoukseen. Kokoontumisissa on tarpeen pysähtyä hetkeksi kysymään, miksi työtä tehdään. Eri tehtäviin ja vastuisiin löytyy paremmin aikaa ja halua, jos asian kokee henkilökohtaisesti ja laajemminkin tärkeäksi.
Menossa on kansainvälinen rasisminvastainen viikko, jolla halutaan edistää ihmisten yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuuden lähtökohta on raamatullinen. Kaikki ihmiset Jumalan luomina ja Kristuksen lunastamina ovat arvokkaita. Kysymys ei ole identiteetistä, taustasta tai yhteiskunnallisesta asemasta, vaan luovuttamattomasta, Jumalan lahjoittamasta ihmisarvosta.
Jeesus kehotti seuraajiaan rakastamaan toisiaan. Hän piti tätä niin tärkeänä, että sanoi rakkauden olevan Jumalan lasten keskeinen tuntomerkki. (Joh. 13:34–35.) Kristittyjen keskinäinen rakkaus ei ole ihmisistä lähtevää, vaan se perustuu Jumalan rakkauteen ihmisiä kohtaan (1. Joh. 4:7–11).
Päivämies käsittelee uskon perusteita kuukausittain ilmestyvissä opillisissa artikkeleissa. Helmikuussa teemana oli uskonvanhurskaus ja siihen keskeisesti liittyen opetus lapsenuskosta (Päivämies 6/2026). Tässä lehdessä teemana on kasteen lahja. Kastetta, samoin kuin useita muita opillisia käsitteitä on tarkasteltava vanhurskauttamisen näkökulmasta. Näin opilliset teemat linkittyvät kiinteästi tosiinsa.
Yksinäisyys on aikamme sitkeimpiä ilmiöitä. Vaikka syitä ja hoitokeinoja tunnetaan, uunituoreen SPR:n barometrin mukaan kokemus yksinäisyydestä lisääntyy – erityisesti nuorten keskuudessa. Joka kolmas nuori aikuinen kokee yksinäisyyttä viikoittain.
Viime vuosina leirityön ja opistotyön yhteistyö on tiivistynyt monin tavoin. Pohjoisen alueen leirejä järjestetään nyt Ranuan opistolla, ja Reisjärven opisto toimii Kallion leirikeskuksen väistötilana. Yhteistyö on sujunut hyvin, mutta siihen liittyy kipeitäkin asioita, kun rakkaiksi tulleita leirikeskuksia on jouduttu sulkemaan pysyvästi tai väliaikaisesti.
Sana eriseura saattaa olla nuoremmalle sukupolvelle vieras. Se esiintyy kuitenkin Raamatussa. Sana on käännetty myös sanaksi lahko, ryhmäkunta, puolue, joukko sekä harhaoppi. Eriseurassa on kyse siitä, että uskovaisten joukko jakautuu toisistaan erillisiin ryhmiin. On kysymys vakavasta, kipeästä ja valitettavan usein myös pysyvästä muutoksesta. Ryhmittymiin jakautuneet eivät enää jaa yhteistä uskonymmärrystä ja saman uskon tuomaa yhteyttä. Aiemmin koettu uskovaisten välinen rakkaus on rikkoutunut. Lopulta aletaan kokoontumaan toisistaan erillään, pidetään siis ”eri seuroja”.
Tässä numerossa alkaa Päivämiehen uusi Uskon perusteita -sarja. Keskeisiä opillisia asioita käsittelevän artikkelin lisäksi lehti sisältää aiheesta myös pääkirjoituksen. Ensimmäinen aihe on Uskonvanhurskaus.
Viime viikkoina julkisessa keskustelussa ja sosiaalisessa mediassa ovat korostuneet kaksi teemaa: valinnanvapaus ja itsekkyys. Keskustelua on herättänyt psykologi Liisa Keltikangas-Järvisen tuore kirja, jonka mukaan liiallisuuksiin mennyt yksilön vapaus kääntyy helposti itsekeskeisyydeksi. Tämä ei lisää onnellisuutta, vaan heikentää hyvinvointia. Kun yksilöllisyys viedään liian pitkälle, se muuttuu yksinäisyydeksi, joka alkaa ahdistaa.
Työn tekeminen on ihmiselle annettu tehtävä. Jo luomisen yhteydessä Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa (1. Moos. 2:15). Työ ei ole syntiinlankeemuksen seurausta, kuten joskus ajatellaan. Sitä sen sijaan on työhön usein liittyvä vaiva (1. Moos. 3:17–19).
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Värityskirja kukkien ja perhosten ystäville. Värityskirjan paperi on hieman paksumpaa, joten väritystä voi kokeilla erilaisilla tekniikoilla.
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Värityskirja kukkien ja perhosten ystäville. Värityskirjan paperi on hieman paksumpaa, joten väritystä voi kokeilla erilaisilla tekniikoilla.