Tä­nä­kin päi­vä­nä et­si­tään ja löy­de­tään aar­tei­ta, vaik­ka mie­li­ku­vis­sa aar­tee­net­sin­tä liit­tyy usein lap­suu­teen ja sen leik­kei­hin. His­to­ri­an­tut­ki­muk­seen liit­ty­väs­sä ar­ke­o­lo­gi­as­sa kai­ve­taan esiin mui­nai­sia aar­tei­ta ny­ky­päi­vän me­ne­tel­min. Myös jois­sa­kin har­ras­tuk­sis­sa voi näh­dä ”et­si ja löy­dä” -tyyp­pis­tä aar­tee­net­sin­tää, on­pa kyse ge­o­kät­köi­lys­tä tai lin­tu­jen bon­gaa­mi­ses­ta. Aar­tee­na pi­de­tään ylei­ses­ti jo­ta­kin, joka on ta­val­lis­ta ar­vok­kaam­paa, et­sin­nän ja löy­tä­mi­sen ar­vois­ta.

Jee­sus käyt­ti aar­re­tee­maa pu­hu­es­saan ih­mi­se­lä­män sy­vim­mäs­tä ja tär­keim­mäs­tä löy­dös­tä, pe­las­tuk­ses­ta ja us­kos­ta Ju­ma­laan. Vuo­ri­saar­nas­saan, Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min lu­vuis­sa 5–7, hän lait­taa vas­tak­kain ih­mis­ten ar­vos­ta­mat ka­to­a­vat ja Ju­ma­lan an­ta­mat ka­to­a­mat­to­mat aar­teet.

Jee­suk­sen ajas­ta ih­mi­nen tai tä­män ta­voit­te­le­mat aar­teet ei­vät ole suu­res­ti­kaan muut­tu­neet. Edel­leen et­si­tään tur­vaa ajal­li­sis­ta asi­ois­ta, ku­ten omai­suu­des­ta ja vau­rau­des­ta. Konk­reet­ti­sen omai­suu­den ja ra­han rin­nal­le on yhä vah­vem­min nous­sut ar­vok­si ja aar­teek­si myös kuu­lui­suus, me­nes­tys ja ih­mi­sen omat saa­vu­tuk­set. Ny­kyi­nen me­di­a­käyt­täy­ty­mi­nen omal­ta osal­taan ruok­kii tätä ke­hi­tys­tä.

Nuo­ruus, ter­veys ja omai­suus ovat asi­oi­ta, jot­ka voi het­kes­sä me­net­tää. Jos ih­mi­nen on tur­van­nut tu­le­vai­suu­ten­sa näi­den va­raan, tuo tur­va saat­taa ka­do­ta het­kes­sä. Lut­her opet­taa, et­tä se mi­hin ih­mi­nen lo­pul­ta tur­vaa, on hä­nen ju­ma­lan­sa. Sama to­te­a­mus on Jee­suk­sen vuo­ri­saar­nas­sa, jos­sa hän to­te­aa: ”mis­sä on aar­tee­si, siel­lä on myös sy­dä­me­si” (Matt. 6:21). Jee­sus tuo pu­hees­saan esil­le ja tar­jol­le ka­to­a­mat­to­man aar­teen ja tur­van. Tämä tur­va on hä­nes­sä it­ses­sään.

SRK:n vuo­den 2024 vies­tin­nän tee­ma on edel­lä mai­nit­tu Jee­suk­sen ope­tus. Sitä vas­ten on hyvä pei­la­ta, mis­sä on it­se kun­kin aar­re ja mi­ten tämä aar­re nä­kyy elä­mäs­sä. Aar­teen säi­lyt­tä­mi­sek­si tar­vit­sem­me Ju­ma­lan apua, ar­moa ja hoi­toa. Aar­teen omis­ta­jal­le on luon­nol­lis­ta, et­tä on ai­kaa ja ha­lua ol­la Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­sa ja us­ko­vien kes­ki­näi­ses­sä yh­tey­des­sä. Us­kon aar­re ei vä­he­ne, jos sitä pi­tää esil­lä ja tar­jo­aa lah­jak­si myös muil­le ih­mi­sil­le.