Päi­vi Mar­ti­kai­nen

Päi­vä­mies

Jou­lu­na on ta­pa­na lä­het­tää ys­tä­vil­le ja su­ku­lai­sil­le jou­lu­ter­veh­dys. Ta­vat sii­hen ovat ny­ky­ään mo­net, mut­ta jou­lu­kort­ti on edel­leen suo­ma­lais­ten suo­si­tuin jou­lu­ter­veh­dys. Kak­si jou­lu­kort­ti­har­ras­ta­jaa ker­too, mitä jou­lu­kor­tit heil­le mer­kit­se­vät.

Kort­ti­aar­re löy­tyi vin­tin kät­köis­tä

– Il­mei­ses­ti jon­kin­lai­se­na jou­luih­mi­se­nä olen säi­lyt­tä­nyt lä­hes kaik­ki elä­mä­ni ai­ka­na saa­dut jou­lu- ja muut kor­tit. Maa­lais­ta­lon vin­tit kun kät­ke­vät muun mu­as­sa muis­to­ja, löy­sin tänä syk­sy­nä van­han mat­ka­lauk­ku­ni, joka pul­lis­te­li saa­duis­ta kor­teis­ta, ker­too ala­jär­vi­nen Kaa­ri­na Höy­kin­pu­ro.

Kort­tien se­as­ta löy­tyi yk­si­lö, jon­ka Höy­kin­pu­ron täti ja serk­ku ovat lä­het­tä­neet 1960-lu­vun alus­sa yh­tei­ses­ti hä­nel­le ja hä­nen isäl­leen.

– Sii­hen ai­kaan kort­te­ja tuli vain muu­ta­mia, jo­ten ne oli­vat aar­tei­ta. Ava­sin sen ja luin kes­ki­au­ke­a­mal­ta sa­nat ”Vaik­ka vai­nen maa­il­ma myrs­kyi­se­nä pau­haa, sy­dä­mem­me le­vos­sa naut­tii jou­lu­rau­haa”. Lau­seet toi­vat mie­leen sen hy­vä­no­lon­tun­teen, jon­ka tuo kort­ti ai­koi­naan lap­sel­le toi. Kor­tin kuva ei ole us­kon­nol­li­nen, mut­ta so­pii lap­sel­le.

Tänä jou­lu­na kor­tin sä­keet tun­tu­vat Höy­kin­pu­ros­ta ajan­koh­tai­sem­mil­ta kuin vie­lä kos­kaan hä­nen elä­män­sä ai­ka­na.

– Kun ny­kyi­sin teen jou­lu­kor­tit it­se, ajat­te­lin käyt­tää noi­ta lau­sei­ta tä­män jou­lun kor­teis­sa.

Höy­kin­pu­ro ku­vaa niis­sä tal­vis­ta met­sää käyt­tä­en ak­ryy­li­vä­re­jä.

– Tai­vaal­la se yk­si täh­ti. Kuva-ai­he tai­taa tul­la lem­pi­lau­lus­ta­ni Kun maass’ on han­ki ja jär­vet jääs­sä. Sen myö­tä pa­laan lap­suu­te­ni jou­lui­hin. Näin iän kart­tu­es­sa ne muis­tot saa­vat yhä enem­män ti­laa aja­tuk­sis­sa.

Höy­kin­pu­ro saa jou­lui­sin usei­ta kym­me­niä kort­te­ja ja lä­het­tää it­se sa­man ver­ran.

– Ku­ten eräs ys­tä­vä­ni sa­noi: ”On nii­tä niin mu­ka­va saa­da”. Tämä nyt löy­tä­mä­ni kort­ti tuo mie­lee­ni rak­kaan tä­ti­ni, jon­ka luo­na olin äi­ti­ni kuol­tua hoi­dos­sa jon­kin ai­kaa isä­ni ol­les­sa töis­sä.

Kun Höy­kin­pu­ro te­kee kort­te­ja, hän ajat­te­lee hen­ki­löä, jol­le ky­sei­sen kor­tin lä­het­tää.

– Mie­les­tä­ni var­sin­kin yk­sin elä­viä van­hem­pia hen­ki­löi­tä ilah­dut­taa pal­jon, kun hei­tä muis­te­taan. Jou­lun pe­rim­mäi­sen sa­no­man oli­si hyvä tul­la esiin ny­kyi­sis­sä­kin kor­teis­sa.

Kort­tien teko al­kaa syk­syl­lä

– Lä­hes joka vuo­si as­kar­te­len it­se jou­lu­kor­tit, jo­nain vuon­na tai­sin lait­taa ne pa­pe­ri­si­na va­lo­ku­vi­na. Jou­lu­kor­tit tu­lee lä­he­tet­tyä vain sel­lai­sil­le ih­mi­sil­le, joi­den kans­sa on ol­lut men­neen vuo­den ai­ka­na te­ke­mi­sis­sä. Su­ku­lai­sia ja tut­ta­via on pal­jon, mut­ta kai­kil­le ei ole mah­dol­li­suut­ta lä­het­tää kort­te­ja, ku­vai­lee jou­luih­mi­sek­si tun­nus­tau­tu­va lah­te­lai­nen An­na-Lee­na Rau­ta­kos­ki.

– Tyk­kään pal­jon ot­taa va­lo­ku­via, jo­ten mo­nil­le lä­he­tän jou­lu­ter­veh­dyk­sen ku­va­muo­dos­sa ja Ins­tag­ra­min kaut­ta myös, hän jat­kaa.

Jou­lu­kort­tien te­ke­mi­nen al­kaa Rau­ta­kos­kel­la jo var­hain syk­syl­lä kort­ti­mal­lien et­sin­näl­lä ne­tis­tä.

– Se­lai­len siel­lä si­vu­ja ja lai­tan tal­teen ki­vo­ja ide­oi­ta. Olen teh­nyt hy­vin mo­nen­lai­sia kort­te­ja ja käyt­tä­nyt niis­sä eri­lai­sia tek­nii­koi­ta. Tänä vuon­na tein sel­lai­set ha­vuk­rans­si-tyy­li­set jou­lu­kor­tit, jois­sa oli hel­mi­äis­tar­ro­ja ko­ris­tee­na.

Rau­ta­kos­ki te­kee yleen­sä kor­tit jo loka–mar­ras­kuus­sa val­miik­si. Kort­tip­ro­jek­tiin ku­luu ai­kaa, mut­ta se ei hait­taa:

– Olen sel­lai­nen, et­tä ha­lu­an teh­dä kor­tit ker­ral­la val­miik­si. En tyk­kää jät­tää kes­ken nii­tä. Mul­la voi men­nä kort­tien te­ke­mi­seen usei­ta tun­te­ja.

Kaik­ki Rau­ta­kos­ken saa­mat jou­lu­kor­tit ilah­dut­ta­vat hän­tä.

– Ei sil­lä oo oi­ke­as­taan vä­liä mil­lai­nen kort­ti, mut­ta kyl­lä runo tai jou­lu­lau­lun sa­nat tuo­vat sy­vyyt­tä kort­tiin.

Hän säi­lyt­tää saa­mi­aan kort­te­ja mak­si­mis­saan vuo­den.

– Pait­si jos on joku va­lo­ku­va­kort­ti, esi­mer­kik­si vel­jen per­heen lap­sis­ta, niin sel­lai­set tu­lee yleen­sä säi­ly­tet­tyä. Ne ovat eri­tyi­sen tär­kei­tä.

Rau­ta­kos­ki on ha­vain­nut jou­lu­kort­ti­pe­rin­teen muu­tok­sen.

– Tun­tuu, et­tä ih­mi­set lä­het­tää ny­kyi­sin vä­hem­män kort­te­ja, eh­kä äly­pu­he­li­met ovat osa­syy­nä sii­hen. Pu­he­li­mel­la on niin help­po lä­het­tää jou­lu­ter­veh­dys ku­va­na, vi­de­o­na tai teks­ti­vies­ti­nä. Ja tänä päi­vä­nä kort­tien lä­het­tä­mi­nen ei ole ihan hal­paa lys­tiä, se­kin voi sii­hen vai­kut­taa.

Lue jou­lu­kort­tien his­to­ri­aa tä­män vii­kon Päi­vä­mie­hes­tä.