Päivi Martikainen
Päivämies
Jouluna on tapana lähettää ystäville ja sukulaisille joulutervehdys. Tavat siihen ovat nykyään monet, mutta joulukortti on edelleen suomalaisten suosituin joulutervehdys. Kaksi joulukorttiharrastajaa kertoo, mitä joulukortit heille merkitsevät.
Korttiaarre löytyi vintin kätköistä
– Ilmeisesti jonkinlaisena jouluihmisenä olen säilyttänyt lähes kaikki elämäni aikana saadut joulu- ja muut kortit. Maalaistalon vintit kun kätkevät muun muassa muistoja, löysin tänä syksynä vanhan matkalaukkuni, joka pullisteli saaduista korteista, kertoo alajärvinen Kaarina Höykinpuro.
Korttien seasta löytyi yksilö, jonka Höykinpuron täti ja serkku ovat lähettäneet 1960-luvun alussa yhteisesti hänelle ja hänen isälleen.
– Siihen aikaan kortteja tuli vain muutamia, joten ne olivat aarteita. Avasin sen ja luin keskiaukeamalta sanat ”Vaikka vainen maailma myrskyisenä pauhaa, sydämemme levossa nauttii joulurauhaa”. Lauseet toivat mieleen sen hyvänolontunteen, jonka tuo kortti aikoinaan lapselle toi. Kortin kuva ei ole uskonnollinen, mutta sopii lapselle.
Tänä jouluna kortin säkeet tuntuvat Höykinpurosta ajankohtaisemmilta kuin vielä koskaan hänen elämänsä aikana.
– Kun nykyisin teen joulukortit itse, ajattelin käyttää noita lauseita tämän joulun korteissa.
Höykinpuro kuvaa niissä talvista metsää käyttäen akryylivärejä.
– Taivaalla se yksi tähti. Kuva-aihe taitaa tulla lempilaulustani Kun maass’ on hanki ja järvet jäässä. Sen myötä palaan lapsuuteni jouluihin. Näin iän karttuessa ne muistot saavat yhä enemmän tilaa ajatuksissa.
Höykinpuro saa jouluisin useita kymmeniä kortteja ja lähettää itse saman verran.
– Kuten eräs ystäväni sanoi: ”On niitä niin mukava saada”. Tämä nyt löytämäni kortti tuo mieleeni rakkaan tätini, jonka luona olin äitini kuoltua hoidossa jonkin aikaa isäni ollessa töissä.
Kun Höykinpuro tekee kortteja, hän ajattelee henkilöä, jolle kyseisen kortin lähettää.
– Mielestäni varsinkin yksin eläviä vanhempia henkilöitä ilahduttaa paljon, kun heitä muistetaan. Joulun perimmäisen sanoman olisi hyvä tulla esiin nykyisissäkin korteissa.
Korttien teko alkaa syksyllä
– Lähes joka vuosi askartelen itse joulukortit, jonain vuonna taisin laittaa ne paperisina valokuvina. Joulukortit tulee lähetettyä vain sellaisille ihmisille, joiden kanssa on ollut menneen vuoden aikana tekemisissä. Sukulaisia ja tuttavia on paljon, mutta kaikille ei ole mahdollisuutta lähettää kortteja, kuvailee jouluihmiseksi tunnustautuva lahtelainen Anna-Leena Rautakoski.
– Tykkään paljon ottaa valokuvia, joten monille lähetän joulutervehdyksen kuvamuodossa ja Instagramin kautta myös, hän jatkaa.
Joulukorttien tekeminen alkaa Rautakoskella jo varhain syksyllä korttimallien etsinnällä netistä.
– Selailen siellä sivuja ja laitan talteen kivoja ideoita. Olen tehnyt hyvin monenlaisia kortteja ja käyttänyt niissä erilaisia tekniikoita. Tänä vuonna tein sellaiset havukranssi-tyyliset joulukortit, joissa oli helmiäistarroja koristeena.
Rautakoski tekee yleensä kortit jo loka–marraskuussa valmiiksi. Korttiprojektiin kuluu aikaa, mutta se ei haittaa:
– Olen sellainen, että haluan tehdä kortit kerralla valmiiksi. En tykkää jättää kesken niitä. Mulla voi mennä korttien tekemiseen useita tunteja.
Kaikki Rautakosken saamat joulukortit ilahduttavat häntä.
– Ei sillä oo oikeastaan väliä millainen kortti, mutta kyllä runo tai joululaulun sanat tuovat syvyyttä korttiin.
Hän säilyttää saamiaan kortteja maksimissaan vuoden.
– Paitsi jos on joku valokuvakortti, esimerkiksi veljen perheen lapsista, niin sellaiset tulee yleensä säilytettyä. Ne ovat erityisen tärkeitä.
Rautakoski on havainnut joulukorttiperinteen muutoksen.
– Tuntuu, että ihmiset lähettää nykyisin vähemmän kortteja, ehkä älypuhelimet ovat osasyynä siihen. Puhelimella on niin helppo lähettää joulutervehdys kuvana, videona tai tekstiviestinä. Ja tänä päivänä korttien lähettäminen ei ole ihan halpaa lystiä, sekin voi siihen vaikuttaa.
Lue joulukorttien historiaa tämän viikon Päivämiehestä.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys