Teks­ti:Jo­han­na Lu­mi­jär­vi

Kuva: Ma­riel­la Krei­vi

Ke­sä­seu­ra­ra­di­on juon­ta­jien vas­tuu­hen­ki­lö Rai­sa Nis­ka­lal­le on ker­ty­nyt va­paa­eh­tois­työs­sä eri­tyi­so­saa­mis­ta, jos­ta on hyö­tyä myös työ­e­lä­mäs­sä. Sa­mal­la hän on saa­nut vaih­te­lua ko­ti­ar­keen ja tu­tus­tu­nut uu­siin ih­mi­siin.

Tor­ni­o­lai­nen Rai­sa Nis­ka­la on elä­män­sä ai­ka­na ol­lut mu­ka­na mo­nen­lai­ses­sa va­paa­eh­tois­työs­sä. Jo ala-as­tei­käi­se­nä hän hoi­ti ko­ti­paik­ka­kun­nal­laan Sii­ka­jo­el­la lap­sia.

– Näis­tä per­heis­tä ja lap­sis­ta mi­nul­la on pal­jon rak­kai­ta muis­to­ja. Rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä olin keit­ti­öl­lä ja päi­vä­ker­ho­a­pu­lai­se­na, aher­sin myy­jäis­val­mis­te­luis­sa, toi­min las­ten- ja nuor­ten­ret­kil­lä ja -lei­reil­lä iso­se­na tai vas­tuu­hen­ki­lö­nä.

Nis­ka­la nau­raa, et­tä joen toi­sel­la puo­lel­la si­jait­se­va Sii­ka­tör­män lei­ri­kes­kus oli hä­nen toi­nen ko­tin­sa.

Hä­nel­le on jää­nyt vah­vas­ti mie­leen, mi­ten tär­ke­ää tuol­loin oli, et­tä ai­kui­set ar­vos­ti­vat nuo­ren työ­tä sekä luot­ti­vat ja kan­nus­ti­vat eri­lai­sis­sa teh­tä­vis­sä. Ilon ja on­nis­tu­mi­sen tun­teen li­säk­si työl­lä on ol­lut mer­kit­tä­vä vai­ku­tus myös us­ko­ne­lä­mään.

– Ju­ma­la on siu­nan­nut va­paa­eh­tois­työn kaut­ta saat­to­mie­hiä vie­rel­le, Nis­ka­la iloit­see.

Opis­ke­lu­ai­ka­na Nis­ka­lan ter­veyt­tä ko­e­tel­tiin mo­nel­la ta­voin ja hän jou­tui luo­pu­maan mo­nis­ta iloa tuo­vis­ta asi­ois­ta ja teh­tä­vis­tä.

– Ys­tä­vis­tä ei ole tar­vin­nut luo­pua, hän tar­ken­taa.

Va­paa­eh­toi­su­ra ra­di­o­työs­sä

Rai­sa ja Ari Nis­ka­la ovat asu­neet Tor­ni­os­sa nel­jän­nes­vuo­si­sa­dan. Heil­lä on kym­me­nen las­ta, jois­ta puo­let on jo muut­ta­nut ko­toa pois. Yh­tä pit­kä on Rai­sa Nis­ka­lan va­paa­eh­toi­su­ra eri­lai­sis­sa ra­di­o­työ­hön liit­ty­vis­sä teh­tä­vis­sä.

– En­sim­mäi­set seu­rat Tor­ni­on rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­tä olen lä­het­tä­nyt Ra­dio Pro:ssa 1.1.2007, Nis­ka­la ker­too.

Täl­lä het­kel­lä hän toi­mii Tor­ni­on Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen seu­ra­lä­he­tys­ten vas­tuu­hen­ki­lö­nä. Pal­jon on muut­tu­nut vuo­sien ai­ka­na, kun tek­niik­ka on ke­hit­ty­nyt ja pai­kal­lis­ra­di­o­lä­he­tyk­ses­tä on siir­ryt­ty in­ter­net-lä­he­tyk­siin.

– Ai­no­as­taan juon­ta­jan teh­tä­vä ra­di­o­lä­he­tyk­sis­sä on säi­ly­nyt sa­man­kal­tai­se­na, Nis­ka­la huo­maa.

Muu­ta­man pai­kal­lis­ra­di­o­työ­vuo­den jäl­keen Nis­ka­laa pyy­det­tiin te­ke­mään oh­jel­mia Ke­sä­seu­ra­ra­di­oon. Vuo­sien saa­tos­sa hän on pal­vel­lut Ke­sä­seu­ra­ra­di­on kuun­te­li­joi­ta ja te­ki­jöi­tä hy­vin mo­nes­sa eri teh­tä­väs­sä.

– Va­paa­eh­tois­työ­tä teh­des­sä mi­nul­le on avau­tu­nut koko ra­di­o­työn laa­juus: kaik­ki eri­lai­set työ­teh­tä­vät ja val­ta­va tie­to­tai­don mää­rä, jota meil­lä on. Voin vain ih­me­tel­lä ja ihas­tel­la Ke­sä­seu­ra­ra­di­os­sa teh­tä­vän va­paa­eh­tois­työn ”jäl­kiä”, joi­ta Ju­ma­la mah­dol­lis­taa ja avaa tänä päi­vä­nä.

Vaih­te­lua ko­ti­ar­keen

Nis­ka­la roh­kai­see ra­di­o­työs­tä kiin­nos­tu­nut­ta läh­te­mään mu­kaan, vaik­ka elä­män­ti­lan­ne ei ai­na vai­kut­tai­si­kaan otol­li­sim­mal­ta. Ra­di­o­työ on tuo­nut vaih­te­lua ko­ti­ar­keen. Ari-puo­li­son ja ys­tä­vien avul­la työ­hön kes­kit­ty­mi­nen ja kurs­seil­le osal­lis­tu­mi­nen on ol­lut mah­dol­lis­ta. Kurs­seil­la on mo­nes­ti ol­lut lap­sia mu­ka­na, ja lap­set­kin ovat pääs­seet mu­kaan oh­jel­miin.

– Mi­nul­la on mu­ka­via tal­len­tei­ta omien las­ten kans­sa teh­dyis­tä las­ten­var­teis­ta, hän ker­too.

Työ­hön pa­neu­tu­mal­la sii­tä op­pii li­sää. Nis­ka­la muis­te­lee en­sim­mäi­siä ra­di­o­lä­he­tyk­si­ään:

– Läh­din mu­kaan ra­di­o­työ­hön kuu­li­jan roo­lis­ta, ra­di­o­työs­tä pal­joa tie­tä­mät­tä ja osaa­mat­ta.

En­si ke­sä­nä Nis­ka­la vas­taa Ke­sä­seu­ra­ra­di­on juon­ta­jis­ta. Teh­tä­vään kuu­luu juon­ta­jien rek­ry­toin­nin li­säk­si kou­lut­ta­mi­nen kol­mel­la vies­tin­tä­kurs­sil­la. Kurs­seil­la pe­reh­dy­tään Ke­sä­seu­ra­ra­di­on juon­ta­jan teh­tä­vän­ku­vaan, työ­ka­lui­hin ja yh­tei­siin käy­tän­tei­siin te­o­ri­an, konk­reet­tis­ten har­joi­tus­ten ja ko­ke­mus­ten ja­ka­mi­sen kaut­ta.

Hyö­dyl­lis­tä eri­tyi­so­saa­mis­ta

Nis­ka­la ker­too ole­van­sa eri­tyis­herk­kä. Eri­tyis­herk­kyys vai­kut­taa va­paa­eh­tois­työs­sä, mut­ta sii­tä ei ole hait­taa, kun sen tie­dos­taa.

– Olen op­pi­nut ym­mär­tä­mään omaa eri­tyis­herk­kyyt­tä­ni, luot­ta­maan sen an­ta­miin vah­vuuk­siin ja myös suo­jaa­maan it­se­ä­ni, ker­too Nis­ka­la.

Va­paa­eh­tois­työ­tä voi teh­dä mo­nel­la eri ta­voin.

– Ke­sä­seu­ra­ra­di­on lä­he­tys vaa­tii mit­ta­vas­ti tek­niik­kaa, mo­nen­lais­ta osaa­mis­ta, eri­lai­sia te­ki­jöi­tä, si­tou­tu­mis­ta ja pal­jon, pal­jon työ­tä. Jo­kai­nen te­ki­jä on tär­keä pala isos­sa ko­ko­nai­suu­des­sa, yh­tään pa­las­ta ei voi hu­ka­ta!

Ra­di­o­työ­hön an­ne­tus­ta ajas­ta Nis­ka­la on hyö­ty­nyt ar­vaa­mat­to­man pal­jon:

– Vaih­te­lun li­säk­si mi­nul­le on kart­tu­nut pal­jon eri­tyi­so­saa­mis­ta ja olen op­pi­nut mo­nia vies­tin­näs­sä tar­vit­ta­via tai­to­ja ja uut­ta tek­niik­kaa. Va­paa­eh­tois­työs­sä saa­maa­ni osaa­mis­ta olen hyö­dyn­tä­nyt pal­jon työ­e­lä­mäs­sä. Olen ke­hit­tä­nyt esi­o­pe­tus­työn esi­hen­ki­lö­nä kau­pun­gin var­hais­kas­va­tus­pal­ve­lu­jen si­säis­tä ja ul­kois­ta vies­tin­tää, hän ku­vai­lee.

Ke­sä­seu­ra­ra­di­os­sa ja muus­sa va­paa­eh­tois­työs­sä voi hyö­dyn­tää omia vah­vuuk­si­aan ja osaa­mis­taan. Nis­ka­la toi­voo, et­tä joku lu­ki­jois­ta­kin in­nos­tui­si läh­te­mään mu­kaan ra­di­o­työ­hön.

– Ra­di­o­työs­tä voi löy­tyä si­nul­le­kin so­pi­va teh­tä­vä, mie­len­kiin­non ja lah­jo­jen mu­kaan, kon­ka­ri roh­kai­see.