JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jeesus on elämän leipä

Sana sunnuntaiksi
19.3.2023 6.00

Juttua muokattu:

13.3. 09:44
2023031309442320230319060000

Gustave Doré, Jeesus tekee ruokkimisihmeen

Gustave Doré, Jeesus tekee ruokkimisihmeen

Ris­to Kos­ki­mä­ki

Jee­sus osoit­ti, et­tä on tär­ke­äm­pää et­siä hen­gel­lis­tä kuin ajal­lis­ta lei­pää. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan, elä­män lei­pä­kau­pan, ovet ovat ai­na au­ki.

Jee­sus oli kä­vel­lyt ve­den pääl­lä ja ruok­ki­nut suu­ren vä­ki­jou­kon vii­del­lä oh­ra­lei­väl­lä ja kah­del­la ka­lal­la. Ruok­ki­mi­sih­me teki kan­saan suu­ren vai­ku­tuk­sen. Kan­san­jou­kot kii­reh­ti­vät Jee­suk­sen ja ope­tus­las­ten pe­räs­sä Gen­ne­sa­re­tin­jär­ven toi­sel­le puo­lel­le Ka­per­nau­miin. Kan­sa ajat­te­li, et­tä Moo­sek­sen en­nus­ta­ma lu­paus Moo­sek­sen kal­tai­ses­ta pro­fee­tas­ta on to­teu­tu­nut (5. Moos. 18:15). Nyt ih­mi­set ha­lu­si­vat teh­dä Jee­suk­ses­ta ku­nin­kaan. Mut­ta Jee­sus opet­ti, et­tä hä­nen ku­nin­kuu­ten­sa ei ole täs­tä maa­il­mas­ta.

Myös tuol­loin ajal­li­ses­ta lei­väs­tä ja ta­va­ras­ta saat­toi tul­la lii­an tär­ke­ää. Mo­net kul­ki­vat Jee­suk­sen pe­räs­sä vain ruu­an ja ih­mei­den täh­den. Asi­oi­den tär­keys­jär­jes­tys ei ol­lut oi­kea. Jee­suk­sen ih­me­te­ko­jen tar­koi­tus oli he­rät­tää us­koa Ju­ma­laan. Sil­ti moni ylen­kat­soi Jee­suk­sen. Ha­lut­tiin vain näh­dä uu­sia ih­mei­tä. Jee­sus osoit­ti, et­tä on tär­ke­äm­pää et­siä hen­gel­lis­tä kuin ajal­lis­ta lei­pää. ”Vaan et­si­käät en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­tan­sa, ja niin kaik­ki nämä teil­le an­ne­taan” (Matt. 6:33).

Us­ko on luja pe­rus­ta

Juu­ta­lai­set ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta, mitä hei­dän pi­täi­si teh­dä, et­tä he te­ki­si­vät Ju­ma­lan töi­tä (Joh. 6:28). Näin he pal­jas­ti­vat, kuin­ka he te­ko­jen­sa avul­la pyr­ki­vät le­pyt­tä­mään py­hän ja van­hurs­kaan Ju­ma­lan. Vie­lä­kin ih­mi­set ky­se­le­vät, mitä hy­vää hei­dän pi­tää teh­dä pe­las­tu­ak­seen. Us­kon­puh­dis­ta­ja Mart­ti Lut­he­ril­le avau­tui Ju­ma­lan val­ta­kun­ta, kun hä­nel­le ju­lis­tet­tiin yk­sin­ker­tai­ses­ti apos­to­li­sen us­kon­tun­nus­tuk­sen ope­tuk­seen poh­jau­tu­en ”us­kon syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­sen”.

Sii­o­nis­ta saar­nat­tu evan­ke­liu­mi roh­kai­see us­ko­maan. Tä­nä­kin päi­vä­nä Jee­suk­sen sa­nat: ”Älä pel­kää, ai­no­as­taan us­ko”, osoit­taa lu­jan pe­rus­tan, joka kes­tää elä­män huo­lis­sa ja mur­heis­sa (Mark. 5:36). Ju­ma­lan sana ke­hot­taa seu­raa­maan Jee­sus­ta opis­sa, elä­mäs­sä ja kär­si­myk­sis­sä (2. Joh. 1:9).

Ovet ovat ai­na au­ki

Jee­sus sa­noi, et­tä hän on elä­män lei­pä. Jee­suk­sen so­vi­tus­työ on niin suu­ri, et­tä hän so­vit­ti koko maa­il­man syn­nit. Tätä lei­pää tar­jo­taan vie­lä ”Bet­le­he­mis­tä”, lei­pä­huo­nees­ta. Jo­kai­nen, joka tä­män us­koo, ei Jee­suk­sen sa­no­jen mu­kaan ole enää kos­kaan nä­lis­sään. Tämä lei­pä tyyn­nyt­tää sie­lun nä­län ja ja­non ian­kaik­ki­ses­ti. Tätä ar­mo­lei­pää Jee­sus ja­kaa tä­nä­kin päi­vä­nä os­to­lau­man­sa kes­kel­lä. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan, elä­män lei­pä­kau­pan, ovet ovat ai­na au­ki.

Her­ran työ jat­kuu

Jee­sus lä­het­ti oman­sa ju­lis­ta­maan evan­ke­liu­min hy­vää sa­no­maa kai­kil­le kan­soil­le. Kris­tuk­sen työ jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä. Ju­ma­la kut­suu näl­käi­siä vie­lä ruo­ka­pöy­dän ää­rel­le. Vie­lä on ar­mon ai­ka, jol­loin Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä an­ne­taan ka­tu­val­le kaik­ki syn­nit an­teek­si.

Kun Jee­sus oli ylös­nous­sut kuol­leis­ta, tun­si­vat ope­tus­lap­set hä­net lei­vän mur­ta­mi­ses­ta. Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­sa meil­le mur­re­taan elä­män lei­pää. Se lei­pä on ai­na yh­tä tuo­re ja se ra­vit­see mei­tä niin, et­tä jak­sam­me teh­dä mat­kaa Ju­ma­lan ar­mon va­ras­sa. Niin kuin van­has­taan on sa­not­tu: ”Ar­mon voi­ma mei­tä kan­taa, kun­nes pää­sem­me tai­vaa­seen.”

Evan­ke­liu­mi Joh. 6:24–35


Raa­mat­tu 1992: Ih­mi­set nou­si­vat ve­nei­siin ja läh­ti­vät Ka­per­nau­miin et­si­mään Jee­sus­ta. He löy­si­vät Jee­suk­sen jär­ven toi­sel­ta puo­lel­ta ja ky­syi­vät hä­nel­tä: ”Rab­bi, mil­loin sinä olet tul­lut tän­ne?” Jee­sus vas­ta­si: ”To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: et­te te mi­nua sen täh­den et­si, et­tä olet­te näh­neet tun­nus­te­ko­ja, vaan sik­si, et­tä sait­te lei­pää ja söit­te it­sen­ne kyl­läi­sik­si. Äl­kää ta­voi­tel­ko ka­to­a­vaa ruo­kaa, vaan ka­to­a­ma­ton­ta, sitä, joka an­taa ikui­sen elä­män. Sitä teil­le an­taa Ih­mi­sen Poi­ka, sil­lä Isä, Ju­ma­la it­se, on mer­kin­nyt hä­net si­ne­til­lään.” He ky­syi­vät: ”Mitä mei­dän tu­lee teh­dä, et­tä te­kom­me oli­si­vat Ju­ma­lan te­ko­ja?” Jee­sus vas­ta­si: ”Us­ko­kaa hä­neen, jon­ka Ju­ma­la on lä­het­tä­nyt. Se on Ju­ma­lan teko.” He sa­noi­vat Jee­suk­sel­le: ”Min­kä tun­nus­te­on teet, et­tä me sen näh­ty­äm­me us­kom­me si­nuun? Mitä sinä teet? Mei­dän isäm­me söi­vät au­ti­o­maas­sa man­naa, niin kuin kir­joi­tuk­sis­sa sa­no­taan: ’Hän an­toi tai­vaas­ta lei­pää heil­le syö­tä­väk­si.’” Tä­hän Jee­sus vas­ta­si: ”To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: ei Moo­ses teil­le an­ta­nut tai­vaas­ta lei­pää, vaan to­del­lis­ta tai­vaan lei­pää teil­le an­taa mi­nun Isä­ni. Ju­ma­lan lei­pä on se, joka tu­lee tai­vaas­ta ja an­taa maa­il­mal­le elä­män.” He sa­noi­vat: ”An­na meil­le ai­na sitä lei­pää.” Jee­sus sa­noi: ”Minä olen elä­män lei­pä. Joka tu­lee mi­nun luok­se­ni, ei kos­kaan ole nä­lis­sään, ja joka us­koo mi­nuun, ei enää kos­kaan ole ja­nois­saan.”


Bib­lia: Kos­ka kan­sa sen näki, et­tei Je­sus siel­lä ol­lut ei­kä hä­nen ope­tus­lap­sen­sa, asu­ti­vat he myös haak­siin ja me­ni­vät Ka­per­nau­miin et­sein Je­sus­ta. Ja kuin he hä­nen sil­tä puo­len mer­ta löy­si­vät, sa­noi­vat he hä­nel­le: Rab­bi, kos­kas tän­ne tu­lit? Je­sus vas­ta­si hei­tä ja sa­noi: to­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: et­te et­si mi­nua, et­tä te näit­te ih­meen, vaan et­tä te sait­te lei­pää syö­dä ja olet­te ra­vi­tut. Äl­käät teh­kö sitä ruo­kaa, joka on ka­too­vai­nen, vaan sitä ruo­kaa, joka py­syy ijan­kaik­ki­seen elä­mään, jon­ka Ih­mi­sen Poi­ka teil­le an­ta­va on; sil­lä Isä Ju­ma­la on sen vah­vis­ta­nut. Niin he sa­noi­vat hä­nel­le: mitä mei­dän pi­tää te­ke­män, et­tä me tai­tai­sim­me Ju­ma­lan töi­tä teh­dä? Je­sus vas­ta­si ja sa­noi heil­le: se on Ju­ma­lan työ, et­tä te us­kot­te sen pääl­le, jon­ka hän lä­het­ti. Niin he sa­noi­vat hä­nel­le: mitä ih­met­tä siis sinä teet, et­tä me nä­ki­sim­me ja us­koi­sim­me si­nun pääl­les? Mitä työ­tä sinä teet? Mei­dän isäm­me söi­vät man­naa kor­ves­sa, niin­kuin kir­joi­tet­tu on: hän an­toi heil­le lei­pää tai­vaas­ta syö­däk­sen­sä. Niin Je­sus sa­noi heil­le: to­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: ei Mo­ses sitä lei­pää an­ta­nut teil­le tai­vaas­ta; mut­ta mi­nun Isä­ni an­taa to­ti­sen lei­vän tai­vaas­ta. Sil­lä Ju­ma­lan lei­pä on se, joka tai­vaas­ta tu­lee alas ja an­taa maa­il­mal­le elä­män. Niin he sa­noi­vat hä­nel­le: Her­ra, an­na meil­le ai­na sitä lei­pää. Je­sus sa­noi heil­le: minä olen elä­män lei­pä: joka tu­lee mi­nun ty­kö­ni, ei hän suin­kaan isoo, ja joka us­koo mi­nun pääl­le­ni, ei hän kos­kaan ja­noo.