JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jeesus on tänäänkin kiusatun apu

Sana sunnuntaiksi
26.2.2023 5.00

Juttua muokattu:

20.2. 09:38
2023022009381820230226050000

Anu Tofferi

Anu Tofferi

Ur­po Luok­ka­la

Jee­sus voit­ti kiu­saa­jan ja mah­dol­lis­ti ris­tin­kuo­le­mal­laan hä­neen us­ko­vil­le syn­tien an­teek­si­saa­mi­sen ja ian­kaik­ki­sen elä­män.

Jee­sus oli väl­tel­lyt ker­to­mas­ta ope­tus­lap­sil­leen tu­le­vas­ta kär­si­myk­ses­tään ja kuo­le­mas­taan. He oli­vat saa­neet kuul­la Van­han tes­ta­men­tin en­nus­ta­mas­ta Mes­si­aas­ta ja rau­han val­ta­kun­nan pe­rus­ta­jas­ta, mut­ta myös Je­sa­jan kir­jan en­nus­ta­mas­ta kär­si­väs­tä Her­ran pal­ve­li­jas­ta.

Oli tul­lut ai­ka pal­jas­taa ris­tin tien sa­lai­suut­ta, ja en­sim­mäi­sen paas­to­na­jan sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä (Matt. 16:21–23) Jee­sus ker­too­kin omil­le ope­tus­lap­sil­leen, mitä Je­ru­sa­le­mis­sa tu­lee ta­pah­tu­maan. Myös kiu­saa­ja, sie­lun­vi­hol­li­nen, tu­lee mu­kaan tuo­hon kes­kus­te­luun.

Ju­ma­lan sana tor­juu kiu­saa­jan

Jo en­nen jul­ki­sen toi­min­tan­sa al­kua Jee­sus jou­tui sie­lun­vi­hol­li­sen kiu­sat­ta­vak­si erä­maas­sa. Jee­sus tor­jui kiu­sauk­set Ju­ma­lan sa­nal­la. Teks­tim­me ti­lan­tees­sa sie­lun­vi­hol­li­nen käyt­ti Pie­ta­rin suu­ta hou­ku­tel­les­saan Jee­sus­ta luo­pu­maan teh­tä­väs­tään. Vi­hol­li­nen oli tur­mel­lut Jee­suk­sen ys­tä­vän mie­len.

Maa­il­mas­sa val­lit­see li­han mie­li. Se on vi­hol­li­suut­ta Ju­ma­laa vas­taan. (Room. 8:7.) Kris­ti­no­pis­sa to­de­taan, et­tä ”kuu­li­ai­se­na Isän tah­dol­le Jee­sus jou­tui kär­si­myk­siin, kiu­sauk­siin ja kuo­le­man hä­tään” (KO 33). Jee­sus näki Pie­ta­rin kau­nii­den sa­no­jen taak­se ja ajoi ko­vin sa­noin sie­lun­vi­hol­li­sen pois es­tä­mäs­tä Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­man to­teu­tu­mis­ta.

Puhe ris­tis­tä pa­hen­taa ih­mis­miel­tä

Ih­mi­siä kieh­too nau­tin­non­ha­lu, kun­nia ja maa­il­man hu­vi­tuk­set. Li­hal­li­nen mie­li ja oma­van­hurs­kau­teen mie­lis­ty­vä sy­dän ka­pi­noi­vat Ju­ma­lan aja­tuk­sia vas­taan. Ris­tin tie, us­kon tie, on kui­ten­kin Ju­ma­lan tah­don tie. Sitä vi­hol­li­nen ei ha­lu­ai­si ih­mis­ten kul­ke­van.

Ih­mi­sen mie­li pa­hen­tuu hel­pos­ti Ju­ma­lan tah­toon ja hä­nen sa­naan­sa. Ju­ma­lan Hen­ki kui­ten­kin ke­hot­taa ai­van toi­sen­lai­seen aja­tuk­seen. Kos­ka Jee­sus ko­e­tel­tiin kai­kes­sa ei­kä hän lan­gen­nut syn­tiin, hän tie­tää ih­mi­sen va­ja­vai­suu­den ja pys­tyy aut­ta­maan. Ju­ma­lan sana roh­kai­see ris­tin tien kul­ki­joi­ta: ”As­tu­kaam­me sen täh­den roh­ke­as­ti ar­mon val­tais­tui­men eteen, jot­ta sai­sim­me ar­moa ja lau­peut­ta, löy­täi­sim­me avun sil­loin kun sitä tar­vit­sem­me” (Hepr. 4:16).

Maa­il­man ih­mi­set ei­vät ym­mär­rä ris­tin tien sa­lai­suut­ta: ”Puhe ris­tis­tä on hul­luut­ta nii­den mie­les­tä, jot­ka jou­tu­vat ka­do­tuk­seen, mut­ta meil­le, jot­ka pe­las­tum­me, se on Ju­ma­lan voi­ma”
(1. Kor. 1:18).

Hei­kon voi­ma on Ju­ma­las­sa

Kiu­saa­ja hou­kut­te­lee ih­mis­tä eri­lais­ten kiu­saus­ten kaut­ta syn­tiin ja pyr­kii saa­maan ih­mi­sen epä­us­kon tiel­le(Jaak. 1:13–15). Ju­ma­la on an­ta­nut us­ko­vil­le ih­mi­sil­le val­ta­kun­nas­saan tur­va­pai­kan, jos­sa Ju­ma­lan voi­maa tar­jo­taan hei­koil­le voi­mak­si.

Jee­suk­sen kuo­le­ma ja voi­tol­li­nen ylös­nou­se­mus on ris­tin tien kul­ki­jan us­kon pe­rus­tus. Tuo­ta tie­tä kul­ke­val­le on an­net­tu evan­ke­liu­mi voi­mak­si mat­kal­le.

Ris­tin tie on Kaik­ki­val­ti­aan suun­ni­tel­man täyt­ty­mys. ”Kris­tuk­seen, joka oli puh­das syn­nis­tä, Ju­ma­la siir­si kaik­ki mei­dän syn­tim­me, jot­ta me hä­nes­sä sai­sim­me Ju­ma­lan van­hurs­kau­den”
(2. Kor. 5:21). On lu­vat­tu, et­tä myös kiu­sauk­set saa us­koa an­teek­si, jot­ta ne ei­vät pää­se lii­kaa vai­vaa­maan tai­vaan tien kul­ki­jaa.

Syn­tien an­teek­si­an­ta­mus on evan­ke­liu­min ydin. Alen­nuk­sen tie ei kes­tä kau­aa: ris­tin tien kul­ki­jat ko­ro­te­taan ker­ran kun­ni­aan – tai­vaa­seen, jos­sa ei ole kiu­sauk­sia.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 16:21–23

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus al­koi pu­hua ope­tus­lap­sil­leen, et­tä hä­nen oli men­tä­vä Je­ru­sa­le­miin ja kär­sit­tä­vä pal­jon kan­san van­him­pien, yli­pap­pien ja lai­no­pet­ta­jien kä­sis­sä. Hä­net sur­mat­tai­siin, mut­ta kol­man­te­na päi­vä­nä hän nou­si­si kuol­leis­ta. Pie­ta­ri veti hä­net eril­leen ja al­koi nuh­del­la hän­tä: ”Ju­ma­la var­jel­koon! Sitä ei saa ta­pah­tua si­nul­le, Her­ra!” Mut­ta hän kään­tyi pois ja sa­noi Pie­ta­ril­le: ”Väis­ty tiel­tä­ni, Saa­ta­na! Sinä tah­dot saa­da mi­nut lan­ke­a­maan. Si­nun aja­tuk­se­si ei­vät ole Ju­ma­las­ta, vaan ih­mi­ses­tä!”

Bib­lia: Sii­tä ajas­ta ru­pe­si Je­sus ju­lis­ta­maan ope­tus­lap­sil­len­sa, et­tä hä­nen piti Je­ru­sa­le­miin me­ne­män, ja pal­jon van­him­mil­ta ja pap­pein pää­mie­hil­tä ja kir­ja­nop­pi­neil­ta kär­si­män, ja ta­pet­ta­man, ja kol­man­te­na päi­vä­nä ylös­nou­se­man. Ja Pie­ta­ri ot­ti hä­nen eri­nän­sä, ru­pe­si hän­tä nuh­te­le­maan, sa­no­en: ar­mah­da it­si­äs, Her­ra: äl­köön si­nul­le se ta­pah­tu­ko! Niin hän kään­si it­sen­sä ym­pä­ri ja sa­noi Pie­ta­ril­le: mene pois mi­nun ty­kö­ä­ni, saa­ta­na! Sinä olet mi­nul­le pa­hen­nuk­sek­si: et­tes ym­mär­rä nii­tä, jot­ka Ju­ma­lan ovat, mut­ta ne, jot­ka ih­mi­sen ovat.