Ar­to Ko­ta­jär­vi

Jee­sus on Hyvä Pai­men, joka ko­ko­aa lau­man­sa ja huo­leh­tii sii­tä.

Ver­taus Hy­väs­tä Pai­me­nes­ta on Jee­suk­sen tun­ne­tuim­pia. Oi­kea pai­men pu­huu lam­pail­leen, ja ne op­pi­vat tun­te­maan pai­me­nen. ”Poi­kaa ei tun­ne ku­kaan muu kuin Isä ei­kä Isää ku­kaan muu kuin Poi­ka ja se, jol­le Poi­ka tah­too hä­net il­moit­taa” (Matt. 11:27).

Oi­kea pai­men ja palk­ka­pai­men

Oi­ke­al­le pai­me­nel­le jo­kai­nen lam­mas on tär­keä. Hän et­sii ek­sy­neen ja tuo ta­kai­sin lau­mas­ta har­hau­tu­neen, si­too mur­tu­neen ja­lan ja hoi­vaa uu­pu­nei­ta (Hes. 34:16). Oi­kea pai­men puo­lus­taa lau­maan­sa, vaik­ka lei­jo­na tai kar­hu vei­si sii­tä lam­paan. Hän läh­tee pe­don pe­rään ja pe­las­taa lam­paan sen ki­das­ta ja tar­vit­ta­es­sa vie­lä tais­te­lee vas­taan (1. Sam. 17:34–36).

Oi­kea pai­men huo­leh­tii, et­tei­vät li­ha­vat ja vah­vat lam­paat pää­se pus­ke­maan tai va­hin­goit­ta­maan heik­ko­ja lam­pai­ta. Li­ha­vat ja vah­vat oi­kea pai­men pi­tää ku­ris­sa ja jopa tah­too hei­tä hä­vit­tää, pai­men­taa niin kuin on oi­kein. Muu­toin voi käy­dä niin, et­tä hei­kot lam­paat aje­taan lau­mas­ta. (Hes 34:16–20.)

Palk­ka­pai­men ei huo­leh­di ei­kä vä­li­tä lau­mas­taan. Hän ei tun­ne lam­pai­taan, ei­vät­kä lam­paat tun­ne hän­tä. Su­mui­si­na ja pil­vi­si­nä päi­vi­nä lam­paat kar­kai­le­vat, va­el­ta­vat vuo­ril­le ja ha­jaan­tu­vat pit­kin maa­ta, ei­kä ku­kaan enää nii­tä kai­paa (Hes 34:6). Palk­ka­pai­men ei vä­li­tä vaik­ka li­ha­vat lam­paat tal­laa­vat ruo­hon ja sot­ke­vat juo­ma­ve­den (Hes. 34:18–19).

Kuka on Hyvä Pai­men?

Ver­tauk­sen Hyvä Pai­men on Jee­sus Kris­tus. Juu­ta­lais­ten kes­kel­lä Jee­suk­sen ope­tus ai­heut­ti kiis­taa (Joh. 10:19). Kun Jee­sus pa­ran­si so­ke­a­na syn­ty­neen mie­hen, fa­ri­seuk­set ei­vät us­ko­neet ta­pah­tu­nut­ta. He syyt­ti­vät Jee­sus­ta sa­pat­ti­sään­nön rik­ko­mi­ses­ta ja näön saa­nut­ta mies­tä ju­ma­lan­pil­kas­ta. He ajoi­vat mie­hen pois sa­no­en: ”Sinä olet syn­ty­mäs­tä­si syn­ti­nen, syn­tiä täyn­nä koko mies – ja sinä ru­pe­at opet­ta­maan mei­tä!” (Joh. 9:34.) Jee­sus sen si­jaan ky­syi mie­hel­tä, us­koo­ko tämä Ih­mi­sen Poi­kaan. Mies vas­ta­si us­ko­van­sa.

Hy­vän Pai­men an­taa hen­ken­sä lam­pai­den puo­les­ta. ”Rau­han Ju­ma­la, joka ikui­sen lii­ton uh­ri­ve­ren täh­den on nos­ta­nut kuol­leis­ta lam­pai­den suu­ren pai­me­nen, mei­dän Her­ram­me Jee­suk­sen, va­rus­ta­koon tei­dät hy­vil­lä lah­joil­laan, niin et­tä voit­te täyt­tää hä­nen tah­ton­sa. Sen, mikä on hä­nel­le mie­leen, hän it­se teh­köön meis­sä, hän ja Jee­sus Kris­tus.” (Hepr. 13:20–21.)

Hyvä Pai­men hoi­taa lau­maa

Hy­vän Pai­me­nen työ jat­kuu maan pääl­lä Py­hän Hen­gen työ­nä. Pyhä Hen­ki ko­ko­aa Jee­suk­sen seu­raa­jat yh­teen. Se kor­jaa ja pa­ran­taa sär­ky­nei­tä, oh­jaa ja roh­kai­se elä­män tiel­lä uu­pu­nei­ta sekä va­lai­see Kris­tuk­sen op­pia.

Hy­väl­lä Pai­me­nel­la on myös lam­pai­ta, jot­ka ovat niin kau­ka­na, et­tei­vät kuu­le pai­me­nen­sa ään­tä. Mut­ta ne­kin tu­le­vat kuu­le­maan Hy­vän Pai­me­nen kut­su­ää­nen ja saa­vat tul­la Hä­nen lau­maan­sa. Ja on vain yk­si Pai­men ja yk­si lau­ma. Py­hän Hen­gen oh­jaa­ma­na Jee­suk­sen seu­raa­jat tah­to­vat kut­sua et­si­vää pa­ran­nuk­seen. (Matt. 28:18–20.)

Hyvä Pai­men ko­ko­aa lau­man­sa kai­kis­ta mais­ta Is­ra­e­lin py­häl­le vuo­rel­le ja re­he­vil­le nii­tyil­le. Ju­ma­la an­taa sin­ne siu­nauk­sen sa­teet ajal­laan. Jee­suk­sen seu­raa­jat saa­vat elää siel­lä hy­vyy­des­sä. Siel­lä huo­leh­di­taan köy­his­tä, kun­nes ”te ylim­män pai­me­nen il­mes­ty­es­sä saat­te kirk­kau­den sep­pe­leen, joka ei kuih­du” (1. Piet. 5:4).

Evan­ke­liu­mi: Joh. 10:11–16

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noo: ”Minä olen hyvä pai­men, oi­kea pai­men, joka pa­nee hen­ken­sä alt­tiik­si lam­pai­den puo­les­ta. Palk­ka­ren­ki ei ole oi­kea pai­men ei­vät­kä lam­paat hä­nen omi­aan, ja niin­pä hän näh­des­sään su­den tu­le­van jät­tää lau­man ja pa­ke­nee. Susi saa lam­paat saa­liik­seen ja ha­jot­taa lau­man, kos­ka palk­ka­pai­men ei vä­li­tä lam­pais­ta.

Minä olen hyvä pai­men. Minä tun­nen lam­paa­ni ja ne tun­te­vat mi­nut, niin kuin Isä tun­tee mi­nut ja minä Isän. Minä pa­nen hen­ke­ni alt­tiik­si lam­pai­den puo­les­ta. Mi­nul­la on myös mui­ta lam­pai­ta, sel­lai­sia, jot­ka ei­vät ole täs­tä tar­has­ta, ja nii­tä­kin mi­nun tu­lee pai­men­taa. Ne kuu­le­vat mi­nun ää­ne­ni, ja niin on ole­va yk­si lau­ma ja yk­si pai­men.”

Bib­lia: Minä olen hyvä pai­men: hyvä pai­men an­taa hen­ken­sä lam­mas­ten edes­tä. Mut­ta pal­kol­li­nen, joka ei ole pai­men, ei­kä lam­paat ole hä­nen oman­sa: kuin hän nä­kee su­den tu­le­van, niin hän jät­tää lam­paat ja pa­ke­nee; ja susi raa­te­lee ja haas­kaa lam­paat. Mut­ta pal­kol­li­nen pa­ke­nee, sil­lä hän on pal­kol­li­nen, ei­kä tot­te­le lam­pais­ta.

Minä olen hyvä pai­men, joka tun­nen oma­ni, ja minä tun­ne­taan myös omil­ta­ni, niin­kuin Isä mi­nun tun­tee, ja minä tun­nen Isän: ja pa­nen hen­ke­ni lam­mas­ten edes­tä. Mi­nul­la on myös mui­ta lam­pai­ta, jot­ka ei ole täs­tä lam­mas­huo­nees­ta: ne pi­tää mi­nun myös tän­ne saat­ta­man: ja he saa­vat kuul­la mi­nun ää­ne­ni; ja pi­tää ole­man yk­si lam­mas­huo­ne ja yk­si pai­men.