Meidän perheessä siivouspäiviä on harva se päivä. Yleensä, kun tulen töistä kotiin, on minua vastassa ruuan tuoksun lisäksi imurin suulake, luutu, sanko tai parhaimmassa tapauksessa itse siivooja, minulle niin rakas vaimoni.
Jos imuri on sammuksissa keskellä lattiaa, luultavammin löydän rouvan keittiöstä ruuanlaittopuuhissa tai alakerrasta pyykkien kimpusta. Jos minulla ei ole jotain rakennushommia kotona, niin kohtaloni on laittaa ruokaa perheelle sillä aikaa, kun muu perhe touhuaa muuta. Sehän ei minua haittaa, sillä tykkään ruuanlaitosta paljon.
Joulua ja muita juhlapyhiä varten puunataan vieläkin perusteellisemmin. Saunan lauteet pesuhuoneen laatoituksineenkin jynssätään puhtaaksi. Hääsiivousta en ollut aikaisemmin tehnyt tai siitä edes kuullut, mutta nyt tiedän, millainen sekin on.
Viime viikolla kotoamme muutti omilleen viisi tyttöä. Tytöistä yksi asteli lauantaina kaupunginkirkossa alttarille sanomaan "tahdon". Saimme viettää lämpöisen hääjuhlan täällä meillä kotona.
Kuukauden päivät saimme valmistella hääjuhlaa, muuttoja, tyttöjen uuden asunnon remontin loppuun saattamista. Päivät vierähtivät tavaran kannossa, maalatessa, leipoessa, kakkualustoja valmistaessa sekä uuden asunnon lauteiden, ovien ja listoitusten kimpussa. Hommaa oli myös autojen laitossa katsastuskuntoon. Tuntui, että töitä oli joka puolella minne vaan katsoi. Tytöt muuttivat kolme päivää ennen häitä pois, ja tietenkin pikkusisarukset halusivat muuttaa heidän tyhjiin huoneisiin. Oli pöytien ja tuolien kunnostamiset ja asettelut paikoilleen. Sänkyjen kantoa sinne tänne. Talon koristelut ja perinpohjainen siivous. Hääaterian valmistamiset leivinuunissa; kinkut, laatikot ja lohet. Kakkujen teot ja koristelut. Ihmeellisesti saimme kaiken tehtyä, juhlat pidettyä ja muutettua. Siinä on aivan uskomaton voima, kun koko perhe puhaltaa yhteen hiileen. Yhteinen päämäärä ja tahto antoivat kaikille iloisen tekemisen mielen.
Nyt kaiken jälkeen huokaisen ja makoilen sohvalla katsellen kuvia remontista ja häistä. Vilkaisen vieressä istuvaa Johannaa, meidän perheen organisaattoria, tämän kodin huolehtijaa ja tukipilaria. Tahdon minä häntä tulevaisuudessakin autella, kantaa oman korteni kekoon. Kirkossahan silloin aikoinaan lupasin itsekin tahtoa. Eikös siivouskin, niin kuin muukin auttaminen, kuulu aviolupaukseen, mietin. Myötä- ja vastamäessä. Kumpaankohan tämä siivous oikein kuuluu? Riippuu varmaan paljon perheestä ja päivästä.
Kuvista näen kaikkien naamalla ilon ja riemun. Juhlissa nauttimme työmme hedelmistä, juhlimme ystävien kanssa puhtaassa kodissamme. Hääpari sädehtii kakkua leikaten vieraiden naurun saattelemana. Kaikkialla on iloa, jonka takia kannatti tehdä vähän enemmän.
Tytöt menevät tänäänkin omaan kotiinsa, joka saatiin kuin saatiinkin valmiiksi. Pikkuiset puolestaan pääsevät nukkumaan omiin uusiin huoneisiinsa. Tuore hääparikin aloitti yhteisen elämänsä.
Hymyilyttää vieläkin. Yhdessä koko perheen kanssa tehden tahdon jatkossakin tehdä mahdottomalta tuntuvia ihmeitä. Kohta saamme viettää joulua, jolloin juhlitaan ihmeistä suurinta. Sitä ennen pitää tehdä kumminkin perusteellinen joulusiivous.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys