Olet ehkä joskus saanut aineettoman lahjan. Se on voinut olla vaikkapa lupaus jostakin auttamisesta tai jokin hyvä vinkki, joka on korottanut arkea juhlan tuntuiseksi. Oletko koskaan miettinyt hintaa tällaiselle lahjalle? Minä tässä just yhtä sellaista mietin ja alkoi ihan hirvittämään, kun hintalappua räknäsin. Laskutoimitus: 16x10x30x5e=24000e. Kerron myöhemmin, mistä nämä luvut tulevat. Jospa Roope, lastemme serkku, tyytyisi edelleenkin lahjanantajan osaansa, eikä alkaisi karhuamaan osinkoja saavuttamastamme hyödystä!
Kymmenkunta vuotta sitten oli kodissamme hyvin tuttu tilanne: joku teinipojistamme etsiskeli omaa vaatettaan. Jemmapaikkoja on paljon: oma sänky, lattia, pakastimen takarako, likapyykkikori, puhtaiden läjä, veljen kaappi...
Sattuipa yläkouluikäinen Roope-serkku olemaan kylässä ja ääneen ihmetteli ikätoverin murhetta: "Mikset pese ite? Silloin vaatteet pysyy tallessa!"
Oi, minkä herkkukeskustelun sain silloin kuulla! Miehentynkä selitteli serkkupojille, miten yksinkertaista homma on: täytyy vain olla oma pyykkikori ja sitten tarpeen tullen änkee kamppeet koneeseen ja sieltä kuivumaan. Tietää aina, missä omat vaatteet kulkee! Luennoitsija yritti saada kuulijansa tuntemaan, että on suorastaan tyhmää viedä omia vaatteita suurperheen yleiseen pesulinjastoon, koska silloin niitä joutuu usein hakoteille. Neljä vanhinta lastamme, poikia kaikki, eivät ihan into piukalla syöttiin tarttuneet mutta lähtivät kumminkin yrittämään. Pesukoneen viereen ilmestyi taulukko, jossa oli oma sarakkeensa. Taistelupareittain lähtivät pyykkisotaan. Kun parin yhteinen pyykkikori pullisteli, ja jompikumpi ne rumpuun heitti, sai koneahtaaja rastiin ruutuun. Kun toinen laittoi kuivumaan, hän sai siitä rastinsa. Kun ruudukko oli täynnä kaikkien osalta, lähdimme porukalla keilaamaan.
Homma näytti pian kyntensä. Hyvin nopeasti ruudukko unohtui ja pojat hoitivat vaateselkkauksensa melko mukisematta. Tauti oli onneksi leviävää sorttia ja yhä nuoremmat sisarukset hoksasivat lähteä pyykkipojan polulle. Tästä on hyvä esimerkki muutaman viikon takaa, kun ekaluokkalainen Selma kyseli oman likapyykkisäkkinsä perään. Kyllähän sen hänelle mielelläni hommasin. Ja hän, ekaluokkalainen, osasi kantaa täyden säkin koneen viereen ja isän avustuksella saatiin vempele soimaan. Pian pyykit olivat jo kuivumassa 7-vuotiaan käsin laitettuna. En hänen osaamistaan yhtään epäillytkään, mutta jos lukijoiden perheissä on vaikkapa ysiluokkalainen, joka epäilee osaamistaan asian suhteen, niin piutpaut sille!
Tätä tarinaa voi lukea joku Superpesijä. Nyt sieltä Marttaliiton lippiksen alta saattaa hiukan käry nousta: Eihän lapset voi pyykkiä pestä, kun värit menee sekaisin. On valkoinen äkkiä kaukana valkoisesta!
Tiedän kyllä, onhan sen niin, että vimpan päälle lajittelulla värit voivat pysyä enemmän kohdillansa. On valkoinenkin niin vitiä, jos pyykin joukossa ei ole koskaan muita värejä, käyttää aina valkopyykkiainetta ja niin edelleen. Voihan sinne pesukoneeseen lorauttaa varulta vaikka etikkaa ja vipata lisukkeeksi muutaman ihmesienen. Kuivatus tietenkin pihalla auringossa pitkään ja hartaasti!
Meillä pyykkääminen on kumminkin sinne päin, kun vaatteetkaan eivät ole mitään kalliita luomuksia. Minulla, Päivikillä ja pikkuisilla on käytössä kaksi likapyykkikoria: toinen värillisille toinen valkeahkoille. Pesevät lapset omistavat kukin yhden likapyykkipussin. Tumppaavat sinne omat rytkynsä, mutta petivaatteet on neuvottu tuomaan yhteiseen valkopyykkiimme. Mikä on ollut pyykkäämisen lopputulos, kun tähän mennessä lapsemme ovat pesseet äkkiä laskien noin 1000 koneellista pyykkiä?
Onko useamman mieli rallattanut: "Pyykkäri pesi pyykkiä, sinistä ja punaista, valkoista ja keltaista, mustaa sekä vihreää. Koneen tullen sanoi hän: värit meni sekaisin!"
Ei ole. Vain yksi väripäästö on jäänyt mieleen: joku punainen riepu oli tihruuttanut väriään hiukan muihinkin samassa liemessä oleviin, ja vaaleanpunaistahan siitä syntyi.
No onko valkoinen pysynyt valkoisena? En ole kertaakaan ajatellut lastemme vaatteita katsoessani, että näkee kyllä väreistä, miten meillä pyykit pestään. Nuhruisia ja reikäisiä huomaan kylläkin, vaan eipä ehjien vaatteiden puute ole onnen ehto. Onhan se varmaan niin, että jos kolme vuotta käytössä ollutta valkoista hupparia vertaa juuri ostettuun, niin toki se uusi on varmasti valkoisempi. Olkoon! Pakkoko niitä on vierekkäin laittaa? Onneksi yleinen pukeutumistyyli antaa armoa meille huithapeleille, koska harvemmin näkee ihmisten olevan pelkissä enkelväreissä. Useimmiten yllä on muitakin värejä ja se saa valkoisen näyttämään valkoisemmalta. Muistapa, jos joskus viereemme istahdat, niin ethän sitten tuijota pelkkää valkoista!
Se täytyy todeta, että nuoren serkkupojan neuvo on ollut kyllä kallis. Juttuni alussa olevan laskukaavan luvut koostuvat näistä asioista:
16 lasta
10 vuotta pesevät itse pyykkiään täällä kotosalla
30 koneellista vuodessa per pyykkäri
5 € voisi olla käypä hinta yhdelle kotoiselle pesutapahtumalle (pyykit koneeseen, kuivumaan ja kaappiin)
Paljon tuo hoksautus on säästänyt vanhempien työtä, opettanut lapsia vastuuseen ja omatoimisuuteen. On opittu arjen taitoja, eikä kukaan pesästämme pois räpistellyt ole kotiin soitellut pyykkineuvoja kyselläkseen – se jo osataan!
Voiko turmelukselle laskea hintaa? Ei kai sitä pysty kukaan määrittämään. Sen voin kumminkin ilomielin todeta, että nuoren miehen oivallus on vähentänyt lastemme turmelusta, kun vaatteita on ollut reilusti vähemmän hukassa. Myöskään vanhempien ei ole tarvinnut niin usein ärsyyntyä siitä, jos joku on tumpannut vaatteensa likapyykkiin monin kerroin nurinpäin, sisäkkäin ja vaikka miten. Ei haittaa, vaikka jossain lahkeessa olisi useampi sukka tai vaikka sukkakilo – siinäpähän itse selvittäköön, kun vaatteitaan kuivumaan laittaa. Ehkä ensi kerralla toisin!
Pyykkitouhut ovat iso ja tärkeä asia lapsiperheen perusarkea, vaan omantunnon pyykkäys se vasta tärkeää onkin, kun Golgatan karuissa kangaspuissa neulottu armonvaate tahtoo niin helposti likaantua elämän korpitaipaleilla. Vaikka se putipuhtaalta hetken olisi tuntunutkin, niin jo päivän aikana siihen kertyy jos jonkinlaista nuhjua. Jos sama vaate olisi pesemättä viikosta ja kuukaudesta toiseen, olisi valkoinen jo enemmän ruskea. Vaikkei siihen olisi mitään varsinaista tahraa tullut, ei se silti puhdas olisi. On tarve pesulle. Jumalan valtakunnasta saa kuulla puhdistavia terveisiä: On lupa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä!
Mikä tunne, kun saa kokea omantunnon puhtautta! Niin ihanasti joskus sisintä lämmittää, kun taivaallinen Pesijä on antanut armonvirtansa juosta. Minä, riepu saan kokea täyttä puhtautta hänen poikansa sovitustyön kautta.
Elämän erilaiset pyykkitouhut ovat joskus muovautuneet värssynpoikaseksi, jossa olen samalla narulla monien muiden joukossa. Tule sinäkin, joka et vielä ole! Tule sinä, joka tunnet maan kylmyyden ja saastan. Tule narulle, tänne paistaa valo, näkyy taivas!
Pyykkejä
tuulen repimiä
pitkin kuraista
maata
laskevan auringon
säteissä.
Minä
puhdas riepu
kirkkauden pesemä
vielä narussa kiinni.
Pitäkää minusta
kiinni!
Pitäkää minusta tiukasti kiinni
te armon
pyykkipojat!
Yön kylmyys jo tuntuu
vaan pian tulee
Pesijä
päästämään.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys