JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Sydämen usko pelastaa

Sana sunnuntaiksi
26.5.2022 7.15

Juttua muokattu:

23.5. 12:28
2022052312285920220526071500

Erkki Alasaarela

Erkki Alasaarela

Ur­po Luok­ka­la

He­la­tors­tain evan­ke­liu­mis­sa nä­kyy Ju­ma­lan suu­ri rak­kaus ih­mi­siä koh­taan. Tuos­ta rak­kau­des­ta ker­to­vaa ilo­sa­no­maa Jee­sus käs­ki saar­na­ta kai­kil­le.

Ju­ma­lan seu­ra­kun­nan jä­se­nil­le Kris­tuk­sen ylös­nou­se­mus il­mai­see Ju­ma­lan ih­meel­li­siä te­ko­ja. Jär­jel­le Kris­tuk­sen tai­vaa­see­nas­tu­mi­nen on kä­sit­tä­mä­tön. Us­ko­vai­set ei­vät kui­ten­kaan kat­so tyh­jään tai­vaa­seen, vaan nä­ke­vät siel­lä Kirk­kau­den Her­ran esi­ru­koi­li­ja­na Ju­ma­lan oi­ke­al­la puo­lel­la. Hän tu­lee ker­ran ta­kai­sin tän­ne maan pääl­le nou­ta­maan oman­sa tai­vaan ko­tiin.

Heik­kous­kois­ten voi­ma

Jee­sus nuh­te­lee ope­tus­lap­sia sy­dä­men ko­vuu­des­ta ja us­kon vä­hyy­des­tä. Ju­ma­lan lap­sen us­ko näyt­tää ol­leen tuol­loin­kin hy­vin heik­koa ja puut­tei­ta esiin­tyi run­saas­ti. Jee­suk­sen vies­ti oli kui­ten­kin loh­dut­ta­va: hän ei hyl­kää kom­pas­tu­vaa ja heik­koa las­taan vaan lä­het­tää juu­ri sen­kal­tai­sia evan­ke­liu­min työ­hön.

Ope­tus­lap­sil­la oli se on­gel­ma, et­tä he ei­vät luot­ta­neet riit­tä­väs­ti Kris­tuk­sen so­vi­tus­työ­hön, vaik­ka he us­koi­vat Ju­ma­laan. Sii­tä Jee­sus hei­tä muis­tut­ti jo kii­ras­tors­tai­na: ”Jos te us­kot­te Ju­ma­lan pääl­le, niin us­ko­kaat myös mi­nun pääl­le­ni” (Joh. 14:1). Jee­sus toi­mii lem­pe­äs­ti omi­aan koh­taan, vaik­ka sa­nat tun­tu­vat jos­kus ko­vil­ta.

Ydin on Kris­tuk­sen so­vi­tus­työ

Kris­tus ot­ti mei­dän kaik­kien syn­nit pääl­leen ja so­vit­ti ne Ju­ma­lan kans­sa. Hän kär­si, kuo­li ja nou­si ylös kuol­leis­ta pe­las­taak­seen ih­mi­set ka­do­tuk­ses­ta. Tämä on pää­si­äi­sen ilo­sa­no­ma kai­kil­le kan­soil­le. Paa­va­li kir­joit­taa: ”Jos sinä suul­la­si tun­nus­tat, et­tä Jee­sus on Her­ra, ja sy­dä­mes­sä­si us­kot, et­tä Ju­ma­la on he­rät­tä­nyt hä­net kuol­leis­ta, olet pe­las­tu­va” (Room. 10:9).

Evan­ke­liu­mis­sa on sama val­ta­va voi­ma, joka he­rät­ti myös Kris­tuk­sen kuol­leis­ta (Ef. 1:19–20). Sik­si evan­ke­liu­mia ju­lis­te­taan kai­kil­le ih­mi­sil­le us­kon syn­ty­mi­sek­si (Room. 1:16). Evan­ke­liu­min ydin on syn­tien an­teek­si­an­ta­mus. Em­me­kö kai­pai­si tä­nä­kin ai­ka­na hy­viä ter­vei­siä ja uu­ti­sia?

Us­ko ja kas­te

Ju­ma­la on sa­nan­sa ohel­la an­ta­nut myös nä­ky­viä merk­ke­jä, jot­ta us­kom­me vah­vis­tui­si em­me­kä epäi­li­si Ju­ma­lan sa­naa. Kas­te muis­tut­taa Ju­ma­lan lu­pauk­sis­ta. Lut­her saar­na­si ai­koi­naan, et­tä siel­lä, mis­sä on evan­ke­liu­mi, on myös kas­te ja kaik­ki mitä kris­tit­ty ih­mi­nen tar­vit­see.

Epä­us­ko on se, mikä vie ih­mi­sen ka­do­tuk­seen. Raa­ma­tun mu­kaan us­ko­vai­sil­le kuu­luu kas­te. Näin ta­pah­tui Kor­ne­liuk­sen ko­dis­sa ja kan­da­ken ho­vi­her­ran koh­dal­la. Kun he sai­vat us­kon saar­na­tun evan­ke­liu­min kaut­ta, hei­dät kas­tet­tiin. Pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­nut ris­tin­ryö­vä­ri pää­si tai­vaa­seen, vaik­ka hän­tä ei eh­dit­ty kas­taa.

Evan­ke­liu­min työ ete­nee

He­la­tors­tain sa­no­ma kut­suu jo­kais­ta us­ko­vais­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­hön. Kris­tuk­sen työ jat­kuu, kun Pyhä Hen­ki te­kee työ­tä Ju­ma­lan las­ten kaut­ta. Ju­ma­la käyt­tää us­ko­vai­sen suu­ta evan­ke­liu­min ju­lis­ta­mi­seen. Jee­sus ke­hot­ti kaik­kia kuu­le­maan, mitä Hen­ki pu­huu seu­ra­kun­nas­sa. Evan­ke­liu­mi on le­vin­nyt tänä ai­ka­na in­ter­ne­tin vä­li­tyk­sel­lä laa­jas­ti maa­il­man ää­riin as­ti.

He­la­tors­tai tuo vie­lä vies­tin: Her­ra elää! Hän on yhä kans­sam­me. Evan­ke­liu­mis­sa nä­kyy Ju­ma­lan rak­kaus mei­tä koh­taan. Tämä rak­kaus toi elä­män (1. Joh. 3:16). Be­ta­ni­as­sa Jee­sus er­ka­ni ope­tus­lap­sis­taan, jot­ka pa­la­si­vat rie­mul­li­sin mie­lin Je­ru­sa­le­miin. He ylis­ti­vät Ju­ma­laa temp­pe­lis­sä.

Evan­ke­liu­mi: Mark. 16:14–20

Raa­mat­tu 1992: Vii­mein Jee­sus il­mes­tyi myös yh­del­le­tois­ta ope­tus­lap­sel­leen hei­dän ol­les­saan ate­ri­al­la. Hän moit­ti hei­dän epä­us­ko­aan ja hei­dän sy­dä­men­sä ko­vuut­ta, kun he ei­vät ol­leet us­ko­neet nii­tä, jot­ka oli­vat näh­neet hä­net kuol­leis­ta nous­see­na. Hän sa­noi heil­le: ”Men­kää kaik­ki­al­le maa­il­maan ja ju­lis­ta­kaa evan­ke­liu­mi kai­kil­le luo­duil­le. Joka sen us­koo ja saa kas­teen, on pe­las­tu­va. Joka ei us­ko, se tuo­mi­taan ka­do­tuk­seen. Ja nii­tä, jot­ka us­ko­vat, seu­raa­vat nämä tun­nus­mer­kit: Mi­nun ni­mis­sä­ni he aja­vat pois pa­ho­ja hen­kiä. He pu­hu­vat vie­rail­la kie­lil­lä. He tart­tu­vat kä­sin käär­mei­siin, ja vaik­ka he juo­vat tap­pa­vaa myrk­kyä, se ei va­hin­goi­ta hei­tä. He pa­ne­vat kä­ten­sä sai­rai­den pääl­le, ja nämä pa­ra­ne­vat.”

Kun Her­ra Jee­sus oli pu­hu­nut heil­le tä­män, hä­net otet­tiin ylös tai­vaa­seen ja hän is­tuu­tui Ju­ma­lan oi­ke­al­le puo­lel­le. Ope­tus­lap­set läh­ti­vät mat­kaan ja saar­na­si­vat kaik­ki­al­la. Her­ra toi­mi hei­dän kans­saan ja vah­vis­ti sa­nan tun­nus­mer­keil­lä.

Bib­lia: Vii­mein, kuin yk­si­tois­ta­kym­men­tä at­ri­oit­si­vat, il­mes­tyi hän, ja soi­ma­si hei­dän epä­us­ko­an­sa ja hei­dän sy­dä­men­sä kan­kiut­ta, et­tei he us­ko­neet nii­tä, jot­ka hä­nen näh­neet oli­vat nous­seek­si ylös. Ja sa­noi heil­le: men­käät kaik­keen maa­il­maan, ja saar­nat­kaat evan­ke­liu­mia kai­kil­le luo­duil­le. Joka us­koo ja kas­te­taan, se tu­lee au­tu­aak­si; mut­ta joka ei us­ko, se ka­do­te­taan. Mut­ta nämä ovat ne mer­kit, jot­ka nii­tä seu­raa­vat, jot­ka us­ko­vat: mi­nun ni­me­ni kaut­ta pi­tää hei­dän per­ke­leet aja­man ulos, uu­sil­la kie­lil­lä pu­hu­man, Käär­meet aja­man pois, ja jos he jo­ta­kin myrk­kyä juo­vat, niin ei heil­le mi­tään va­hin­goi­ta; sai­ras­ten pääl­le pi­tää hei­dän kä­ten­sä pa­ne­man, ja ne pa­ra­ne­vat.

Ja Her­ra, sit­te kuin hän oli heil­le pu­hu­nut, otet­tiin ylös tai­vaa­seen ja is­tui Ju­ma­lan oi­ki­al­le kä­del­le. Mut­ta he me­ni­vät ja saar­na­si­vat joka pai­kas­sa, ja Her­ra vai­kut­ti hei­dän kans­san­sa ja vah­vis­ti sa­nan seu­raa­vais­ten merk­kien kaut­ta.