JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Hei, miten kesä meni?

29.8.2015 6.50

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150829065000

Täs­sä kuus­sa al­koi taas ar­ki, erää­nä elo­kui­se­na aa­mu­na kou­lun ul­ko-ovel­la. Mie­les­sä kävi aja­tus: Nyt se al­kaa! Nyt­kö jo?

Mi­ten ai­ka tun­tuu­kin jos­kus sa­maan ai­kaan kul­ke­van le­vol­li­ses­ti ja sil­män­rä­päyk­ses­sä. Tun­tuu kuin vain muu­ta­ma aja­tus sit­ten oli­sin kä­vel­lyt sa­maa reit­tiä vas­tak­kai­seen suun­taan, sil­loin kor­keis­sa ko­rois­sa as­ke­li­a­ni va­ro­en pu­na­tii­li­sil­lä lat­ti­oil­la. Juh­la­tun­nel­ma ja hai­keus vuo­rot­te­li­vat mie­les­sä. Nyt sa­mat tii­let ovat vas­tas­sa va­han­kiil­tä­vi­nä, uu­den lu­ku­vuo­den as­ke­lia odot­ta­en.

Ke­sä­ni oli pää­o­sin jou­te­no­loa, rau­haa ar­jen vel­voit­teis­ta. Nau­tin oles­ke­lus­ta mö­kil­lä, yk­sin tai isom­mal­la po­ru­kal­la. Var­sin­kin yk­sin ol­les­sa hil­jai­suus lam­men ran­nal­la oli suo­ras­taan my­kis­tä­vää, mitä ko­ros­ti kau­em­paa joen var­res­ta kuu­lu­va kos­ken ää­ni. Ran­noil­la ei useim­mi­ten nä­ky­nyt lii­ket­tä, vain kuik­ka tun­tui val­vo­van seu­rak­se­ni. Ai­ka py­säh­tyi vaa­le­an­va­loi­sis­sa öis­sä.

Ihan koko ke­sää en le­vän­nyt laa­ke­reil­la­ni. Ke­sän odo­te­tuin vii­kon­lop­pu, su­vi­seu­rat, oli mi­nul­la tänä vuon­na Vaa­sas­sa ”työ­har­joit­te­lua”. Ih­meen no­pe­as­ti ku­lui­kin nel­jä päi­vää saar­no­jen – ja sa­teen – al­la. Kii­tol­li­sel­la mie­lel­lä pu­rin me­di­a­kes­kuk­sen ti­lo­ja maa­nan­tai-il­ta­päi­väl­lä. Olin saa­nut tun­tea ole­va­ni ter­ve­tul­lut töi­hin ja tu­tus­tua tu­le­vaan työ­kent­tää­ni. Mo­nien hy­vien vink­kien saat­te­le­ma­na vah­vis­tui luot­ta­mus, et­tä kyl­lä me­kin saam­me su­vi­seu­rat pys­tyyn Li­a­kan pel­loil­le en­si vuon­na. Jos Ju­ma­la niin suo.

Pää­sin lop­pu­lo­mas­ta vie­lä pa­laa­maan lap­suus­ke­sien tun­nel­miin, kun erää­nä aa­mu­na he­rä­sin var­ta vas­ten ta­val­lis­ta ai­kai­sem­min hil­la­reis­sua var­ten. Sa­moin lap­se­na läh­det­tiin aa­mul­la jos­kus koko per­heen voi­min hil­las­ta­maan, en­sin au­tol­la so­pi­van tien lai­taan ja sii­tä ja­lan koh­ti isän ai­em­min kat­sas­ta­maa paik­kaa.

Niin nyt­kin. Sääs­ki­myr­kyl­lä tuok­su­tet­tu­na alas mäen rin­net­tä ja suon reu­nas­ta suun­ta koh­ti en­sim­mäis­tä met­sä­saa­re­ket­ta. Yk­si, kak­si, vii­si, kym­me­nen… Koh­ta on poh­ja pei­tos­sa... Pian ei enää tar­vin­nut las­kea, löy­tyi niin hyvä mar­ja­paik­ka. Keho löy­si kuin it­ses­tään poi­min­ta­ryt­min, koh­ta en enää muu­ta ta­jun­nut kuin kul­tai­set mar­jat nä­kö­pii­ri­ni lai­ta­mil­la.

Vii­mein tot­tu­mat­to­muu­des­ta ki­pey­ty­nyt sel­kä pa­kot­ti pi­tä­mään tau­koa ja mais­te­le­maan tau­ko­pa­lak­si muu­ta­mia par­haim­man nä­köi­siä mar­jo­ja. Sa­mal­la sai le­puut­taa kat­set­taan met­sien ym­pä­röi­mäs­sä suo­mai­se­mas­sa. Oli hie­no tun­ne seis­tä mät­tääl­lä kes­kel­lä kos­te­aa suo­ta, tun­tea sen tuok­su ne­näs­sä ja hil­la­me­hun tah­meus sor­mis­sa. Sii­nä suol­la seis­tes­sä­ni tun­sin ole­va­ni het­ken täy­del­li­sen tyy­ty­väi­nen ole­mas­sa­o­loo­ni. Mi­nul­ta ei puut­tu­nut mi­tään.

Kii­tos, kesä meni hy­vin.

SatuKaikkonen
Edustan kasvavaa suomalaista lajityyppiä, yksin eläviä sinkkuja. Päivittäisenä tehtävänäni on opastaa suomalaista nuorisoa oppimaan, vapaalla ollessani yritän harjoitella oikeaa viuluotetta ja lisätä itsekuria kirjojen suhteen. Lapin luonnon avaruudessa etsin toisinaan itseäni ja omaa tahtoani.