Syk­sy. Tuu­li pu­hal­taa, ja au­rin­gon vii­me sä­teet pil­kis­te­le­vät pui­den lo­mas­ta. As­tun ulos ko­ti­o­ves­ta ko­le­aan syy­sil­taan rep­pu se­läs­sä ja ka­me­ra olal­la keik­ku­en.

In­nos­tuin en­nen met­sään läh­töä kai­ve­le­maan tal­vi­vaat­tei­ta esiin. Yli-iso vil­la­pai­ta ja läm­min kar­va­hat­tu läm­mit­tä­vät mu­ka­vas­ti ja pu­nai­set ku­mi­saap­paat lomp­sot­ta­vat kä­vel­les­sä­ni. Tuu­li saa pak­sun kau­la­hui­vi­ni kiep­pu­maan il­mas­sa, ja hiek­ka ra­hi­see jal­ko­jen al­la. Kat­se­len ym­pä­ril­le­ni ja hy­my­ni nou­see kor­viin as­ti. Mi­ten vä­ri­käs­tä tääl­lä on­kaan!

Ra­kas­tan syk­syä. Ra­kas­tan nii­tä vä­re­jä, jot­ka lois­ta­vat muu­ten ko­le­as­sa syy­sil­las­sa ja pi­ris­tä­vät miel­tä­ni. Ja kun viik­ko vii­kol­ta huo­maan, kuin­ka pui­den leh­det vä­hi­tel­len vär­jäy­ty­vät eri­vä­ri­sik­si ja lo­pul­ta ikään kuin puh­ke­a­vat kuk­kaan ja vä­ri­lois­to ai­van so­kai­see sil­mä­ni.

Ra­kas­tan sitä, kun voin huo­let­ta ve­tää vil­la­pai­dan pääl­le il­man, et­tä tu­lee kuu­ma. Kun voin vih­doin läm­pi­män ke­sän jäl­keen lait­taa vil­la­su­kat jal­kaan ja pi­mei­nä il­toi­na sy­tyt­tää kynt­ti­län, juo­da tee­tä ja kuun­nel­la rau­hoit­ta­vaa mu­siik­kia. Syk­sy on iha­naa ai­kaa!

Ro­san­na Vep­sä­läi­nen