Kir­peä tuu­li pu­hal­taa na­va­kas­ti riuh­to­en pui­den ok­sia. Kel­tai­set leh­det len­te­le­vät as­fal­til­la. Kis­kon ta­kin­kau­lus­ta ylem­mäs ja har­mit­te­len la­pas­ten puut­tu­mis­ta. Syk­syn tu­loa ei voi ol­la huo­maa­mat­ta.

Vie­res­sä­ni kul­kee ys­tä­vä­ni ju­tel­len pir­te­äs­ti. Pu­hum­me ku­lu­vas­ta vuo­de­na­jas­ta. Olem­me iloi­sia sii­tä, et­tä syk­sy on ol­lut har­vi­nai­sen kau­nis ja vä­hä­sa­tei­nen. Vai tun­tuu­ko vain sil­tä?

Tämä syk­sy on ol­lut eri­lai­nen kuin mi­kään ai­em­pi syk­sy elä­mäs­sä­ni: olen viet­tä­nyt sen opis­tos­sa. Opis­to­vuo­si on nyt käyn­nis­sä hy­vää vauh­tia, lä­hes kaik­ki ovat jo ko­tiu­tu­neet opis­to­e­lä­mään. Jo kul­jet­tuun mat­kaan on si­säl­ty­nyt sekä huo­no­ja et­tä us­ko­mat­to­man hy­viä het­kiä. Ta­val­li­sen kou­lun­käyn­nin li­säk­si on eh­ti­nyt ta­pah­tua pal­jon.

Kes­kus­te­luil­to­jen ja ar­jen kom­mel­lus­ten li­säk­si mie­leen­pai­nu­vim­pia asi­oi­ta ovat ol­leet py­säh­ty­mi­set jon­kun kans­sa kah­den kes­ken, pit­kät, hil­jai­set kes­kus­te­lut joen ran­nal­la tai sän­gyn lai­dal­la.

Vaik­ka oman pai­kan et­si­mi­nen on vie­lä käyn­nis­sä, on ym­pä­ril­le löy­ty­nyt us­ko­mat­to­man iha­nia ih­mi­siä. Sel­lai­sia, joi­den seu­ras­sa olo on tur­val­li­nen ja hy­väk­syt­ty. Jo­kai­ses­ta heis­tä olen kii­tol­li­nen, jo­kai­ses­ta oman­lai­ses­taan, ar­vok­kaas­ta.

Il­lan pi­men­ty­es­sä kat­son ulos huo­nee­ni ik­ku­nas­ta. Ru­koi­len, et­tä jo­kai­nen löy­täi­si opis­tos­sa oman paik­kan­sa ja it­sel­leen oi­ke­an­lai­sia, luo­tet­ta­via ys­tä­viä.

Vee­ra