Ju­ma­lan luo­mi­na ih­mi­si­nä olem­me jo­kai­nen uniik­ki ko­ko­el­ma eri­lai­sia omi­nai­suuk­sia. Jot­kut ovat lah­jak­kai­ta lii­kun­nas­sa, toi­set kou­lu­ai­neis­sa, osa on kä­te­viä kä­sis­tään ja niin edel­leen. Kaik­ki ovat kui­ten­kin yh­tä ar­vok­kai­ta.

Joil­le­kin on suo­tu lau­lun lah­ja. Koen, et­tä se on hy­vin ar­vos­tet­tu ja ihail­tu omi­nai­suus us­ko­vais­ten yh­tei­sös­sä. Olen aja­tel­lut, et­tä lau­lu­tai­to on kuin ai­to ja hie­no Lego-sar­ja. Pa­li­kat ovat laa­duk­kai­ta, ne ovat juu­ri oi­ke­an ko­koi­sia ja muo­toi­sia niin, et­tä ne lok­sah­te­le­vat nä­tis­ti pai­koil­leen. Ra­ken­nel­ma on­nis­tuu en­si yrit­tä­mäl­lä, ja lop­pu­tu­los on hie­no ja kes­tä­vä.

Koen, et­tä oma lau­la­mi­se­ni taas on kuin kirp­pu­to­ril­ta os­tet­tu heik­ko­laa­tui­nen pa­lik­ka­sar­ja, erään­lai­nen Lego-ko­pio. Pa­li­kat ei­vät tah­do osua koh­dil­leen tai py­syä toi­sis­saan tai ne rik­kou­tu­vat hel­pos­ti. Mut­ta kun jak­saa har­joi­tel­la, niin vä­hi­tel­len näil­lä­kin pa­li­koil­la on­nis­tuu saa­da ai­kaan toi­mi­va ra­ken­nel­ma. Lop­pu­tu­los ei kui­ten­kaan ole niin hie­no kuin laa­duk­kail­la pa­li­koil­la ra­ken­net­ta­es­sa.

It­sel­lä­ni lau­la­mi­seen liit­tyy joi­ta­kin ka­ru­ja muis­to­ja. Muis­tan ta­pauk­sen kol­man­nel­ta luo­kal­ta, kun jou­duim­me lau­lu­ko­kees­sa lau­la­maan koko luo­kan edes­sä. Pari en­sim­mäis­tä sa­naa lau­let­tu­a­ni koko luok­ka re­pe­si nau­ra­maan, ei­kä sii­nä me­te­lis­sä pys­ty­nyt lau­la­maan. Opet­ta­jan to­rut­tua luok­kaa sain mi­nä­kin lau­let­tua oman lau­lu­ni il­man uu­sia vä­li­koh­tauk­sia. Opis­toon en­sim­mäis­tä ker­taa men­nes­sä­ni olin mie­lis­sä­ni mah­dol­li­suu­des­ta lau­laa opis­ton kuo­ros­sa. Kuo­ron lau­lu­ko­kees­sa mi­nul­le kui­ten­kin ker­rot­tiin jä­mä­kän asi­al­li­ses­ti, et­tä mi­nun oli­si ai­heel­lis­ta et­siä kuo­ron si­jas­ta jo­kin toi­nen har­ras­te­ai­ne.

Lau­la­mi­nen on mi­nul­le vai­ke­aa. Lau­la­es­sa tie­dän suun­nil­leen lau­lu­jen sä­ve­let ja sen, mi­ten kuu­lui­si lau­laa, mut­ta en tun­nis­ta omas­ta ää­nes­tä mil­loin osun oi­ke­al­le nuo­til­le en­kä sitä, mil­lon en osu sin­ne päin­kään.

Usein kuu­lee sa­not­ta­van, et­tä mu­si­kaa­li­suus kul­kee gee­neis­sä. On mei­dän­kin per­hees­sä mu­si­kaa­li­sia ih­mi­siä. Isä lau­laa mie­les­tä­ni hy­vin, ja mo­net sis­kois­ta­ni ovat soit­ta­neet jo­tain soi­tin­ta ja lau­la­neet kuo­ros­sa. Minä olen tain­nut tul­la äi­tii­ni, jol­la on kou­lu­a­jal­taan vie­lä ikä­väm­piä lau­lu­muis­to­ja kuin mi­nul­la. Hä­nel­le oli opet­ta­ja lau­lu­ko­keen jäl­keen sa­no­nut, et­tä hän an­taa nu­me­rok­si vii­to­sen, kun ei viit­si hy­lät­tyä an­taa. Ja opet­ta­ja oli vie­lä jat­ka­nut, et­tei hä­nen tar­vit­se seu­raa­val­la ker­ral­la osal­lis­tua ol­len­kaan lau­lu­ko­kee­seen, kun ei se sii­tä pa­rem­mak­si muu­tu. Ei­vät teh­neet opet­ta­jan kom­men­tit hy­vää jo en­nes­tään aran op­pi­laan it­se­tun­nol­le.

Ikä­vät ko­ke­muk­set ei­vät kui­ten­kaan ole es­tä­neet mi­nua lau­la­mas­ta. Usein olen jopa naut­ti­nut lau­la­mi­ses­ta. Tyk­kään lau­laa eri­tyi­ses­ti isois­sa po­ru­kois­sa, jol­loin saan lau­laa huo­let­ta pel­kää­mät­tä, et­tä joku erot­taa mi­nun ää­ne­ni mui­den jou­kos­ta. Seu­rois­sa on iha­naa lau­laa, kun jo­kai­nen Sii­o­nin lau­lu ja vir­si on pie­ni saar­na, jos­ta saa loh­tua ja voi­maa omaan us­ko­ne­lä­mään.

Olen huo­man­nut kuun­te­le­va­ni ja miet­ti­vä­ni yleen­sä enem­män lau­lun sa­no­ja kuin sä­vel­tä. Vas­ti­kään olen myös huo­man­nut, et­tä mi­nun on hel­pom­paa kä­si­tel­lä elä­mäs­sä eteen tu­le­via vai­kei­ta ja pe­lot­ta­via asi­oi­ta, jos omat tun­teet voi liit­tää jon­kin lau­lun sa­noi­hin.

Jo­kai­nen­han lau­laa ää­nel­lään, niin myös va­ris. Ajat­te­len, et­tä lau­lun lah­ja ei mer­kit­se pel­käs­tään kau­nis­ta ja kir­kas­ta lau­lu­ään­tä ja pet­tä­mä­tön­tä sä­vel­kor­vaa. Se on myös lau­la­mi­ses­ta ja lau­lu­jen kuu­le­mi­ses­ta naut­ti­mis­ta. Sy­dä­men lau­lua. On­ni on, kun löy­tää ys­tä­vän, jon­ka vie­res­sä on hyvä lau­laa omal­la ää­nel­lään huo­leh­ti­mat­ta sii­tä, vaik­ka hän vä­lil­lä kuu­li­si­kin epä­puh­tai­ta sä­ve­liä.