Vihainen pappi, synti, sovitus ja pelastus

”Pap­pi, mik­si si­nul­la on niin vi­hai­nen il­me?” Kirk­kaal­la lap­sen ää­nel­lä esi­tet­ty ky­sy­mys he­rät­tää mi­nut aja­tuk­sis­ta­ni. Olen ker­tail­lut mie­les­sä­ni koh­ta al­ka­van las­ten kirk­ko­het­ken kul­kua ja tie­dän, et­tä aja­tuk­siin vai­pu­nee­na il­mee­ni on hel­pos­ti tui­ma. Tätä se­lit­tä­es­sä­ni sa­taa jo uu­sia ky­sy­myk­siä. Etu­penk­kien in­nok­kaat es­ka­rit ha­lu­a­vat muun mu­as­sa var­mis­taa, ke­nen­kä es­ka­ri­lai­sen isä se pap­pi oli­kaan.

Koko maa laulaa kiitostasi

Löy­sin kir­joi­tuk­sen, jos­sa edes­men­nyt isä­ni muis­te­li so­ta­rin­ta­man ta­pah­tu­mia huh­ti­kuul­ta 1942. Sii­nä ker­rot­tiin, kuin­ka vi­hol­li­nen oli saar­ta­mas­sa mot­tiin eli vi­hol­li­sia oli joka puo­lel­la ja pois­pää­sy vai­ke­aa. Suo­ma­lai­set jou­kot jou­tui­vat pe­rään­ty­mään, ja isä­ni oli pe­rään­ty­vien jou­kos­sa.

Älkää pelätkö

Pel­käät­kö sinä jo­tain? Var­maan kaik­ki ovat jos­kus pe­län­neet jo­tain, iso­ja ja pie­niä asi­oi­ta, syys­tä ja suot­ta. Toi­sen mie­les­tä tur­hal­ta tun­tu­vat pe­lon ai­heet voi­vat kui­ten­kin ol­la pel­kää­jäl­le to­del­la vai­kei­ta ja to­del­li­sia.

Ehtoollisella Jumalan hoidettavana

Voi­ma­kas lau­lu kai­kuu su­vi­seu­ra­tel­tas­sa. Edes­sä avau­tuu pit­kä eh­tool­lis­kai­de. Kau­lus­pai­tai­set eh­tool­li­soh­jaa­jat osoit­ta­vat ar­vok­kaas­ti vie­rail­le oi­kei­ta kul­ku­suun­tia. Tu­tut pa­pit lau­su­vat vuo­rol­laan sa­nat “Kris­tuk­sen ruu­mis, si­nun puo­les­ta­si an­net­tu”. Kai­kes­sa ko­rut­to­muu­des­saan py­hän kos­ke­tus on kä­sin kos­ke­tel­ta­vis­sa.

Huudan sinua avuksi

Avun pyy­tä­mi­nen, jopa avun huu­ta­mi­nen kuu­luu ih­mi­sen osaan. Pie­ni lap­si huu­taa usein avuk­si äi­ti­ään. Myös elä­män il­taan eh­ti­nyt van­hus saat­taa huu­taa avuk­si äi­ti­ään.

Ylistäkää Herran nimeä

Ih­mi­sen on sa­not­tu ole­van mer­ki­tyk­siä et­si­vä olen­to. Ky­sy­myk­set elä­män, ole­mas­sa­o­lon ja eri­lais­ten ta­pah­tu­mien mer­ki­tyk­ses­tä aut­ta­vat an­ta­maan elä­mäl­le ta­ri­nan ja muo­don. Jos­kus ta­ri­na jää hä­mä­räk­si ja muo­to epä­mää­räi­sek­si.

Jumala on kilpemme

Ke­säl­lä 2017 vie­tet­tiin Su­vi­seu­ro­ja Po­ris­sa. Nii­den ai­ka­na vii­tat­tiin Po­rin kau­pun­gin vaa­ku­naan, jos­sa on la­ti­nan­kie­li­set sa­nat ”Deus pro­tec­tor nos­ter.” Suo­mek­si kään­net­ty­nä sa­nat tar­koit­ta­vat ”Ju­ma­la mei­dän suo­je­li­jam­me.” Raa­ma­tus­sa lau­se on kään­net­ty muo­toon ”Ju­ma­la mei­dän kil­pem­me.” Sa­man­kal­tais­ta il­mai­sua käy­te­tään Raa­ma­tus­sa useis­sa koh­dis­sa, esi­mer­kik­si Ko­ra­hin las­ten psal­mis­sa 84.