Heikollakin uskolla saa ikuisen perinnön

Ih­mi­se­lä­mään si­säl­tyy eri­lai­sia ajan­jak­so­ja. Myö­tä­käy­mis­ten ai­ka­na on help­po luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. Ras­kais­sa ko­et­te­le­mus­ten het­kis­sä us­ko Ju­ma­lan huo­len­pi­toon voi käy­dä hei­kok­si. Tä­män ajan uh­ka­ku­vien kes­kel­lä joku saat­taa ky­sel­lä, on­ko Ju­ma­laa ole­mas­sa. Mik­si Ju­ma­la sal­lii niin pal­jon kär­si­mys­tä?

”Taivaallesi kohoaa aamunkoi”

Vuo­si on jäl­leen vaih­tu­nut, vuo­si­lu­ku 2024 jää his­to­ri­an kir­joi­hin ja uu­si vuo­si­lu­ku 2025 on käy­tös­sä ym­pä­ri maa­il­man. Kuin­ka­han moni ih­mi­nen tu­lee aja­tel­leek­si, mis­tä ny­kyi­nen ajan­las­ku koko ih­mis­kun­nan käy­tös­sä ole­vas­sa ka­len­te­ris­sa al­kaa?

Onko joulu rauhan juhla?

Mo­net jou­lun­ajan teks­tit pu­hu­vat Rau­han­ruh­ti­naas­ta. Esi­mer­kik­si Mii­kan pro­feet­ta­kir­jan 5. lu­vun al­ku en­nus­taa tu­le­vas­ta hal­lit­si­jas­ta, joka syn­tyy Bet­le­he­mis­sä.

Palatkaa takaisin, luopuneet lapset

Syn­tiin­lan­kee­muk­sen pe­rin­tö on jo­kai­sen ih­mi­sen elä­mäs­sä hel­pos­ti tun­nis­tet­ta­va ja kui­ten­kin it­sel­le vai­ke­as­ti tun­nus­tet­ta­va re­a­li­teet­ti. Kun syn­tiin­lan­kee­muk­sen ylei­sek­si seu­rauk­sek­si vie­lä lu­e­taan elä­män kipu, ka­to­a­vai­suus ja kuo­le­ma, on syn­tiin­lan­kee­mus­ta vai­kea ohit­taa. ”Val­het­ta ja pe­tos­ta on kuk­ku­loil­la, me­lui­saa me­noa vuo­ril­la. To­ti­ses­ti, vain Her­ra, mei­dän Ju­ma­lam­me, voi Is­ra­e­lin pe­las­taa!” (Jer. 3:23.)

Elävä usko tekee ihmisestä pyhän

Ker­ran eräil­lä seu­ra­kun­ta­päi­vil­lä ih­me­tel­tiin Mart­ti Lut­he­rin Bib­li­as­sa käyt­tä­mää sa­non­taa ”Pyhä Paa­va­li”. Hän­hän oli ta­val­li­nen ih­mi­nen. Paa­va­li oli pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­nut us­ko­vai­nen ih­mi­nen, Her­ran apos­to­li. Van­has­sa suo­men kie­les­sä pyhä tar­koit­ti ero­tet­tua, mer­kit­tyä ja ra­jat­tua. Kes­kus­te­lus­sa tuli esiin, et­tä Paa­va­li ei ol­lut it­ses­sään pyhä. Elä­vä us­ko teki hä­net py­häk­si, ero­te­tuk­si, Ju­ma­lan va­li­tuk­si aseek­si.

Valo tuli pimeyteen

Eläm­me ka­len­te­ri­vuo­den lop­pua, luon­non pi­mein­tä ai­kaa. Tä­män vii­kon sun­nun­tai on kirk­ko­vuo­den en­sim­mäi­nen sun­nun­tai ja en­sim­mäi­nen ad­vent­ti. Ad­vent­ti on odo­tuk­sen ja val­mis­tau­tu­mi­sen ai­kaa, jol­loin val­mis­tau­dum­me jou­luun, Va­pah­ta­jam­me syn­ty­mä­juh­laan.

Usko tuo turvallisen olon

Ah­dis­tu­nei­suu­del­la tar­koi­te­taan pe­lon­se­kais­ta ja huo­les­tu­nut­ta tun­ne­ti­laa. Kaik­ki ih­mi­set ko­ke­vat ah­dis­tus­ta jos­kus elä­mäs­sään. Ny­kyi­sin mo­net ko­ke­vat ah­dis­tus­ta maa­il­man ti­lan­tees­ta ja uu­ti­sis­ta, ym­pä­ris­töön liit­ty­vis­tä huo­lis­ta, so­dis­ta tai ko­ro­na­pan­de­mi­an myö­tä tau­deis­ta ja nii­den pe­los­ta. Ju­ma­lan sana tun­tee ah­dis­tuk­sen – Ju­ma­la sal­lii ih­mi­sen tun­tea syn­nin täh­den ah­dis­tus­ta, pel­koa ja hä­tää et­sies­sään hän­tä yh­tey­teen­sä.

Jeesus antoi esimerkin valvomisesta

Kii­rei­siä vuo­sia elä­es­sä­ni teh­tä­viä on usein enem­män kuin ker­ke­äi­sin te­ke­mään. Usein tu­lee tun­ne, et­tä oli­si­pa vuo­ro­kau­des­sa enem­män tun­te­ja, kun­pa oli­si enem­män ai­kaa teh­dä asi­oi­ta. Muu­ta­mia viik­ko­ja sit­ten kään­net­tiin kel­lo­ja taak­se­päin ja tuo yli­mää­räi­nen tun­ti tuli tar­pee­seen.

Jokaisella asialla on oma aikansa

Elä­mä on ih­me, Ju­ma­lan lah­ja. Näin olet ko­ke­nut, kun olet kat­sel­lut vas­ta­syn­ty­nyt­tä las­ta. Sa­nat ei­vät rii­tä ker­to­maan Ju­ma­lan luo­mis­työn ih­met­tä.

Yötä ei enää ole

Lä­hes­tym­me par­hail­laan vuo­den pi­mein­tä ai­kaa. Eri­tyi­ses­ti il­lat ja yöt ovat pi­mei­tä. Moni jo eh­kä odot­taa ke­vät­tä ja va­lon li­sään­ty­mis­tä. Tun­nem­me hy­vin luon­nol­li­sen va­lon ja pi­mey­den eron. Pi­me­äs­sä kul­ke­mi­nen on mo­nes­ti haas­ta­vaa ja eh­kä pe­lot­ta­vaa­kin, kun pi­meys täyt­tää kul­ke­mi­sen mo­nen­lai­sil­la vaa­roil­la.