Jyr­ki Miet­tu­nen

Jos­kus elä­mä run­te­lee. Tun­tuu, et­tä ko­et­te­le­mus­ten al­le ru­sen­tuu ja nä­kö­a­la ka­ven­tuu ja su­me­nee. Ai­noa asia, jo­hon pys­tyy, on huu­to Ju­ma­lal­le: ”Voi, hyvä Ju­ma­la, au­ta!”

Vai­kei­ta het­kiä ei soi­si ke­nel­le­kään, mut­ta ne kuu­lu­vat elä­mään. Lä­hei­sen kuo­le­ma, sai­ras­tu­mi­nen, us­kos­ta luo­pu­mi­nen ja muut vas­toin­käy­mi­set voi­vat koh­da­ta ketä ta­han­sa. Ai­ka ei eh­kä haa­vo­ja ko­ko­naan pa­ran­na, mut­ta ai­ka on ar­mol­li­nen.

Ai­noa tur­va, jo­hon no­ja­ta ko­et­te­le­muk­sis­sa, on Ju­ma­la. Hä­nen Poi­kan­sa on lu­van­nut kan­taa kaik­kien ih­mis­ten kuor­mat. Hän on lu­van­nut ot­taa kan­taak­seen jo­kai­sen mur­heet. Suo­koon Ju­ma­la, et­tä ke­nen­kään nä­kö­a­la ei ko­e­tuk­sis­sa su­me­ni­si niin, et­tä se ai­heut­tai­si luo­pu­mi­sen kaik­kein kal­leim­mas­ta aar­tees­ta, us­kon lah­jas­ta.

Ju­ma­la pu­hut­te­lee epä­us­kois­ta ih­mis­tä ja ve­tää puo­leen­sa muun mu­as­sa elä­män koh­ta­lois­sa. Ju­ma­la on lu­van­nut an­taa uu­den hen­gen ja uu­den sy­dä­men ki­vi­sy­dä­men ti­lal­le (Hes. 36:26). Mi­ten tämä ta­pah­tuu? Ju­ma­la he­rät­tää ih­mi­ses­sä syn­nin­tun­non. Syn­tin­sä tun­te­van ih­mi­sen, ja kaik­kien ih­mis­ten, oi­kea ru­kous on Jee­suk­sen opet­ta­ma ru­kous ”tul­koon Si­nun val­ta­kun­ta­si” (Matt. 6:10) sekä Jee­suk­sen ope­tus vuo­ri­saar­nas­ta ”et­si­kää en­nen kaik­kea Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kas­ta tah­to­aan” (Matt. 6:33).

Ju­ma­la an­taa val­ta­kun­tan­sa lä­hes­tyä Ju­ma­lan lap­sen kaut­ta, joka saar­naa syn­te­jään ka­tu­val­le ih­mi­sel­le epä­us­kon ja kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen py­häs­sä ni­mes­sä ja ve­res­sä. Näin yk­sin­ker­tai­ses­ti Ju­ma­la van­hurs­kaut­taa ih­mi­sen ja te­kee ih­mi­sen it­sel­leen kel­paa­vak­si.

Myös us­ko­vai­nen ih­mi­nen tar­vit­see jat­ku­vas­ti Ju­ma­lan sa­nan ope­tus­ta ja py­hän evan­ke­liu­min voi­maa ja vir­voi­tus­ta hen­ken­sä uu­dis­ta­mi­seen. Eri­tyi­ses­ti ko­e­tuk­sen het­kel­lä on tär­ke­ää Ju­ma­lan val­ta­kun­nan osal­li­suus, saat­to­mies­ten tuki ja loh­du­tus sekä en­nen kaik­kea Ju­ma­lan voi­ma evan­ke­liu­mis­sa. Se uu­dis­taa ja roh­kai­see sy­dä­men us­ko­maan ja vir­voit­taa si­sim­män hen­keä. Tur­val­lis­ta on luot­taa Ju­ma­lan lu­pauk­seen sii­tä, et­tä ker­ran hän luo uu­det tai­vaat ja uu­den maan, jos­sa hä­nen lap­sen­sa saa­vat asua.