Meil­lä sau­no­taan ah­ke­ras­ti. Voi­si sa­noa, et­tä mel­kein joka päi­vä. Jos­kus vii­kon­lop­pui­sin on jopa aa­mu­sau­na, ja jos olen ki­pe­ä­nä, saa­tan hel­pot­taa olo­a­ni sau­no­mal­la pit­kin päi­vää. Asen­sin puu­kiu­kaan kyl­keen 40 lit­ran ve­si­säi­li­ön, jos­sa kyl­py­ve­si läm­pi­ää kä­te­väs­ti sa­mal­la kun kiu­as­kin. Jää­kyl­mä po­ra­kai­vo­ve­si on isos­sa saa­vis­sa sau­nan lau­teil­la. Siel­tä na­pul­la kaa­dan vet­tä pääl­le ai­na vä­lil­lä sau­no­mi­sen ai­ka­na. Kyl­män ja kuu­man vaih­te­lu an­taa mie­lel­le ja ke­hol­le us­ko­mat­to­man hy­vän olon tun­teen. Sil­lä on tut­ki­muk­sen mu­kaan ter­veyt­tä edis­tä­vä ja ai­neen­vaih­dun­taa pa­ran­ta­va vai­ku­tus. Mei­dän ko­koi­sel­la per­heel­lä säh­kön ku­lu­tus pie­ne­ni vuo­des­sa tu­han­sia ki­lo­wat­te­ja pel­kän kiu­as­säi­li­ön asen­nuk­sen an­si­os­ta.

Uu­sim­me vas­ta sau­nan lau­teet. Lap­set oli­vat sii­nä­kin ka­ve­ri­na. Yk­si hioi ko­neel­la kuu­si­lank­ku­ja, toi­nen öl­jy­si pe­räs­sä. Kol­mas kan­toi van­ho­ja lau­tei­ta ulos. Nel­jän tun­nin puu­has­te­lun jäl­keen sau­na oli läm­pi­ä­mäs­sä ja uu­sien lau­tei­den tuok­su täyt­ti ala­ker­ran. Jo­kai­sel­la oli hymy huu­lil­la ja halu käy­dä tes­taa­mas­sa uu­sia lau­tei­ta.

Sau­nan läm­mit­tä­ji­nä toi­mi­vat yleen­sä lap­sem­me, mil­loin ku­ka­kin. Jos­kus sau­na on tip­top­kun­nos­sa: puis­sa ase­tel­tu pää­dyt sa­maan ta­soon, lat­tia la­kais­tu, jos­kus jopa jyns­sät­ty juu­ri­har­jal­la ja män­ty­suo­val­la kiil­tä­väk­si. Olem­me saa­neet sau­nas­sa ihas­tel­la las­ten luo­vuut­ta ja mei­dän van­hem­pien huo­mi­oi­mis­ta. Tä­nään men­nes­sä­ni sau­no­maan häm­mäs­tyin taas ker­ran ja huu­dah­din tah­to­mat­ta­ni. Kat­see­ni osui sau­nan oven ava­tes­sa­ni kyl­mä­ve­si­saa­viin, jos­sa kel­lui jo­tain mer­kil­lis­tä. Saa­vi oli täy­tet­ty jää­pa­loil­la, jot­ta vesi oli­si var­mas­ti tar­peek­si kyl­mää meil­le van­hem­mil­le. Hy­myi­lyt­ti koko sau­no­mi­sen ajan, ja oli­han se jää­pa­la­ve­si kyl­lä eh­dot­to­mas­ti ai­van mah­ta­va ko­ke­mus. Mi­tä­kö­hän kek­si­vät seu­raa­val­la ker­ral­la, mie­tin. Sau­nan jäl­keen ylä­ker­ras­sa hy­myi­le­vä poi­ka ky­se­li soh­val­la ma­koil­len: "No, isi, oli­ko tar­peek­si kyl­mää vet­tä?" "Oli kyl­lä pa­ras­ta mitä olen tä­hän men­nes­sä ko­ke­nut", vas­ta­sin. Mei­tä mo­lem­pia nau­rat­ti, yl­lä­tyk­sen te­ki­jää ja yl­lä­tyk­sen saa­jaa.

Lap­set huo­mi­oi­vat mei­tä muu­ten­kin mil­loin mi­ten­kin. Aut­ta­vat ja huo­leh­ti­vat. Vas­ta äs­ket­täin seu­rois­ta ko­tiin tul­tu­aan van­him­mat lap­sem­me oli­vat teh­neet ham­pu­ri­lai­set herk­ku­pöy­ti­neen. Oli­vat teh­neet it­se pih­vit, pais­ta­neet ka­nan­mu­nat, ha­ke­neet sa­laa­tit kas­vi­maal­ta, li­suk­kei­na oli pap­ri­kat, si­pu­lit ja kas­tik­keet. Mah­ta­va ruu­an tuok­su lei­jai­li vas­taan ul­ko-oven au­kais­tu­am­me. Hy­myi­le­vät ty­töt is­tui­vat val­miik­si ka­te­tus­sa pöy­däs­sä kynt­ti­län le­pat­ta­es­sa pöy­däl­lä. Talo oli jär­jes­tel­ty ja sii­vot­tu, Sii­o­nin lau­lut kuu­lui cd-le­vyl­tä. Oli­pa mu­ka­va lo­pet­taa viik­ko hy­myil­len koko per­heel­lä.

Tuo­kin ilon tun­ne on vie­lä­kin sy­dä­mes­sä­ni. Vä­lit­tä­mi­nen ja rak­kaus oli kä­sin kos­ke­tel­ta­vaa: Meis­tä vä­li­te­tään ja mei­tä ar­vos­te­taan. Mei­tä kun­ni­oi­te­taan ja mei­tä kan­ne­taan. Muis­tai­sin­pa it­se­kin teh­dä noi­ta te­ko­ja lap­sil­le­ni ja huo­mi­oi­da myös lä­him­mäi­si­ä­ni. Tuol­lai­set teot tuo­vat iloa koko ta­loon ja sen jo­kai­sen asuk­kaan sy­dä­meen. Kii­tos teil­le, lap­si­kul­lat, kii­tos kai­kes­ta huo­mi­os­ta ja avus­ta, jota olet­te an­ta­neet! Kii­tos aja­tuk­sis­ta ja ru­kouk­sis­ta, joi­ta olet­te mei­dän puo­les­ta lau­su­neet. Voi, jos­pa oli­sin it­se­kin jos­kus tei­dän­lai­sen­ne!