Olen vii­pyil­lyt seu­ra­tun­nel­mis­sa. Saim­me vie­raik­si pal­jon mat­ka­ys­tä­viä muu­al­ta Nor­jas­ta sekä Suo­mes­ta ja Ruot­sis­ta. Koko sii­o­nin väki ha­lu­si ol­la töis­sä mu­ka­na. Moni vie­rais­ta to­te­si lii­kut­tu­neen­sa sii­tä, mi­ten ai­van pie­net lap­set­kin oli­vat te­ke­mäs­sä työ­vuo­ro­ja. Meil­lä toi­mii hy­vin se, et­tä koko väki te­kee töi­tä yh­des­sä. Tänä syk­sy­nä lap­set muun mu­as­sa jär­jes­tä­vät meil­lä las­ten­seu­rat oma­toi­mi­ses­ti.

Syys­seu­ra­per­jan­tai­na meil­lä oli toi­ve­lau­luil­ta. Lau­loim­me sa­nan­mu­kai­ses­ti vie­rai­den toi­ve­lau­lu­ja. En­nen lau­lua kuul­tiin, mik­si lau­lu on toi­vo­val­le niin tär­keä. Oi, mi­ten lau­lu oli voi­ma­kas­ta! Lie­kö kos­kaan tuos­sa kir­kos­sa lau­let­tu niin kor­ke­al­ta ja ko­vaa. Saim­me yh­dek­si sä­es­tä­jäk­si Eri­kan, vaih­to-opis­ke­li­jan Ber­ge­nis­tä. Ai­van hui­ke­aa soit­ta­mis­ta! De­si­be­lit oli­vat ka­tos­sa. Joku to­te­si lau­lun ole­van niin voi­ma­kas­ta, et­tä pöly tip­pui ka­tos­ta.

Eh­tool­li­nen. Oli iha­na naut­tia pit­käs­tä ai­kaa Her­ran Pyhä eh­tool­li­nen. Sii­nä het­kes­sä tun­nen mo­nes­ti, et­tä ihan kuin tai­vas kos­ket­tai­si maa­ta.

Lap­sil­le pi­det­tiin py­hä­kou­lu. Yh­te­nä vii­kon­lo­pun ruu­is­ta oli "laps­kaus" (pe­rin­tei­nen suo­ma­lai­nen ja skan­di­naa­vi­nen pa­ta­ruo­ka), jos­ta joku seu­ra­vie­ras Suo­mes­ta oli to­den­nut, et­tä Su­vi­seu­rois­sa piti et­siä li­han­pa­la­sia po­tun se­as­ta ja tääl­lä pot­tu­ja li­han se­as­ta. Ruo­kaa oli riit­tä­väs­ti ja se oli to­del­la hy­vää!

Seu­rois­sa oli läm­min tun­nel­ma, ja voi, mi­ten kii­tol­li­sia me olim­me, et­tä seu­ra­kut­su oli otet­tu vas­taan. Seu­ra­kant­to­rei­ta saim­me Suo­mes­ta, Ruot­sis­ta ja Nor­jas­ta. Oli iha­na, kun am­mat­ti­lais­kant­to­ri soit­ti mes­sus­sa, sil­lä it­sel­lä­ni ju­ma­lan­pal­ve­lus­kaa­van har­joit­te­lu on jää­nyt.

Sää oli iha­na. Ju­ma­lan sana kai­kui tur­val­li­se­na ja roh­kai­se­va­na au­rin­gon pais­tees­sa. Moni eh­ti käy­dä kat­se­le­mas­sa näh­tä­vyyk­siä Hol­men­kol­le­nil­la ja Vi­ke­lan­din puis­tos­sa. Oh­jel­mas­ta oli teh­ty tä­män vuok­si väl­jä. Lau­lu­tuo­ki­oi­ta oli muu­ta­ma, ja per­jan­tain lau­lu­tuo­ki­o­ta kii­tel­tiin.

Pai­kal­li­nen seu­ra­vie­ras to­te­si, et­tä sitä tun­net­ta, joka syys­seu­rois­sa oli, ei voi sa­noin ku­vail­la. Me saim­me ko­kea Ju­ma­lan las­ten vä­li­sen rak­kau­den, min­kä Ju­ma­la meis­sä sy­tyt­tää. Us­kon, et­tä tämä oli mo­nen muun­kin seu­ra­vie­raan ko­ke­mus.