Sal­la Pät­si

Syys­lo­mal­la saat­te­lin kum­mi­tyt­tö­ni ju­naan. Vaik­ka ra­ta­pöl­kyt ovat vaih­tu­neet be­to­ni­siin ja ju­nat säh­köi­siin, ra­dan var­rel­la oli sama tuok­su kuin lap­suu­des­sa­ni.

Lap­se­na tuli mo­net ker­rat läh­det­tyä Jäm­sän juna-ase­mal­ta reis­suun. Se oli näp­pä­rä liik­ku­mis­muo­to muun mu­as­sa mum­mo­lan suun­taan. Jos­kus mat­ka tait­tui opis­to­po­jan seu­ras­sa. Al­ku­mat­ka meni it­kun se­kai­sis­sa tun­nel­mis­sa ja lop­pu­mat­ka tup­pi­suu­na, kun no­lot­ti se it­ke­mi­nen. Ha­lu­sin­han minä toki mum­mo­laan, jos­sa sis­ko ja iso­van­hem­mat odot­ti­vat, mut­ta yk­sin Er­kin kans­sa mat­kaan läh­tö tun­tui vii­si­vuo­ti­aas­ta ikä­väl­tä. En syö­nyt eväi­tä en­kä lu­ke­nut Er­kin tar­jo­a­mia sar­ja­ku­via koko kol­men­sa­dan ki­lo­met­rin ai­ka­na. Pa­luu­mat­kal­la oli iso­sis­ko­kin ka­ve­ri­na, jo­ten se su­jui lep­poi­sam­min.

Iso­sis­kol­la oli oma mus­ta, pie­ni mat­ka­lauk­ku. Minä olin ka­teel­li­nen hä­nel­le, ja niin­pä äi­ti om­pe­li mi­nul­le oman kas­sin. Vih­re­än, jos­sa on orans­sil­la ve­to­ket­jul­la sul­jet­ta­va tas­ku. Ai et­tä se oli hie­no! Se kas­si on ol­lut mo­nil­la reis­suil­la mu­ka­na – ja on edel­leen, nel­jä­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min­kin!

Mui­ta­kin muis­to­rik­kai­ta kas­se­ja mi­nul­la on. Pie­ni, nah­ka­til­kuis­ta teh­ty, seit­kyt­lu­vun tyy­liin. Äi­din te­ke­mä se­kin, pal­lo­kuo­si­sel­la vuo­ril­la. On myös rus­kea nah­ka­rep­pu, jon­ka sain kah­dek­san­nel­la luo­kal­la kou­lu­re­puk­si. Sen jäl­keen se kul­ki se­läs­sä­ni vuo­sia, lä­hes ai­na mu­ka­na. Opis­to­ka­ve­rit sa­noi­vat­kin jos­kus, et­tä Sal­lan ai­vot on var­maan tuol­la re­pus­sa, kos­ka sil­lä on ai­na se mu­ka­na! Se oli­kin hyvä hok­saus, kos­ka saa­tan ai­na vä­lil­lä lait­taa ai­vot na­rik­kaan.

Olen kas­si-ih­mi­nen. Ai­na täy­tyy ol­la edes pie­ni kas­si mu­ka­na. Kas­si on mi­nul­le, niin kuin erääs­sä ru­nos­sa sa­no­taan, "us­kol­li­nen ys­tä­vä, joka tun­tee mi­nut lä­pi­ko­tai­sin, mut­ta sil­ti roik­kuu mie­luus­ti kä­si­puo­les­sa­ni, min­ne me­nen­kin".

Haa­vee­ni on, et­tä kas­si­ni oli­si kuin tai­ka­pus­si, jos­ta löy­tyy ai­na se mitä tar­vi­taan. Ra­ha­pus­si, vir­si­kir­ja. Pii­rus­tus­vih­ko ja muu­ta­ma kynä lap­sia var­ten, et­tä jak­sa­vat ol­la hil­jaa seu­ra­pu­heen tai au­to­mat­kan ai­ka­na. Tai ny­kyi­sin it­sel­le­ni muis­tiin­pa­no­ja var­ten, kos­ka aja­tuk­sia tu­lee seu­ra­pu­hei­ta kuun­nel­les­sa, ih­mi­siä ta­va­tes­sa ja mis­sä vaan, paik­kaan ja ajan­koh­taan kat­so­mat­ta!

Pi­täi­si ol­la vie­lä nau­hu­ri­kin, kos­ka var­sin­kin yk­sin au­tol­la aja­es­sa­ni aja­tuk­set vi­li­se­vät, mut­ta kun nii­tä ei saa heti kir­jat­tua muis­tiin, ne hä­vi­ä­vät. Myös Pec­tus-ra­sia kas­sis­sa voi­si ol­la. Siel­tä tar­vit­se­va tie­täi­si tul­la nii­tä pyy­tä­mään. Ne ei­vät oli­si edes hy­viä, mut­ta tyl­sis­ty­mi­seen oi­val­li­sia. Aja­tuk­set het­kek­si muu­al­le vie­viä, ma­ku­muis­to­ja jos­ta­kin. Ja ne kes­täi­si­vät pi­dem­pään kuin peh­me­ät, hy­vät kar­kit.

Juna-ase­mal­la mie­tin, et­tä kun­pa osai­sin an­taa kum­mi­ty­töl­le, ja omil­le lap­sil­le­ni­kin, riit­tä­viä eväi­tä omiin kas­sei­hin­sa ja rep­pui­hin­sa. Et­tei­vät ne oli­si lii­an pai­na­via kan­taa, vaan tar­peen tul­len niis­tä löy­tyi­si so­pi­vaa eväs­tä, et­tei­vät nään­tyi­si mat­kal­leen. Löy­tyi­si kart­ta, joka näyt­täi­si oi­ke­an tien mää­rän­pää­hän. Roh­keu­den ky­syä jol­ta­kul­ta, jos ko­kee ek­sy­neen­sä.

Osai­sin­pa an­taa yh­tä hy­viä eväi­tä, kuin it­se olen saa­nut. Nii­tä, joil­la olen tä­hän päi­vään as­ti sel­vin­nyt. Ja mikä pa­ras­ta, niis­tä on riit­tä­nyt muil­le­kin ja­kaa. Toi­si­naan kuor­ma on ke­ven­ty­nyt, mut­ta eh­ty­mät­tö­mäs­tä pus­su­kas­ta­ni ei vie­lä­kään poh­ja pais­ta. Vaik­ka jos­kus on ol­lut het­kiä, et­tä on tun­tu­nut ai­ka tyh­jäl­tä! Sil­loin on saa­nut jol­tain muul­ta eväs­tä.

Juna-ase­man tuok­sut toi­vat mu­ka­via muis­to­ja teh­dyis­tä mat­kois­ta. Ken­ties myös lu­pauk­sen tu­le­vis­ta: eh­kä­pä mi­nä­kin vie­lä jos­kus pää­sen ju­naan. Vat­san­poh­jaa kut­kut­taa, kun mie­tin jän­ni­tys­tä sii­tä, eh­din­kö ju­naan tai osaan­ko jää­dä oi­ke­al­la ase­mal­la pois, ja kaik­kea muu­ta, mitä reis­saa­mi­nen tuo tul­les­saan!