JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kesän kokemuksissa muistojen tulva

9.9.2022 10.05

Juttua muokattu:

2.1. 15:02
2025010215021720220909100500

Sal­la Pät­si

Niin­pä tuli pi­det­tyä ke­sä­lo­maa blo­geis­ta. Aja­tuk­sia kyl­lä tuli ja meni, mut­ta nii­den saat­ta­mi­nen kir­jai­mik­si ei luon­nis­tu­nut. Sitä miet­ti sa­na­muo­to­ja ja kaik­kea muu­ta, mut­ta jos­pa aja­tuk­set oli­si­vat nyt te­key­ty­neet ja oli­si sa­don­kor­juu­ai­ka!

Ke­sä­ni meni suu­rim­mal­ta osin ko­to­sal­la, pi­ha­sal­la ja ul­ko­sal­la. Yleen­sä saa­pu­sal­la, kos­ka ke­sä­työ­ni oli taas täs­sä pi­ha­pii­ris­sä, mu­seo-op­paa­na. Tänä ke­sä­nä se pai­not­tui vii­kon­lop­pui­hin, mikä ei ko­ke­muk­se­ni mu­kaan ol­lut mu­ka­vin vaih­to­eh­to. Juh­lat ja isot seu­rat kun yleen­sä ovat juu­ri ke­sä­vii­kon­lop­pui­na. Seu­ra­ra­di­o­ta­han pys­tyi taas kuun­te­le­maan mu­se­o­vie­rai­ta odo­tel­les­sa ja rip­pi­juh­lat­kin saa­tiin jär­jes­tet­tyä työn ohes­sa. Tai toi­sin päin…

Mu­se­os­sa kä­vi­jöi­tä oli­si voi­nut ol­la enem­män­kin, mut­ta toi­saal­ta tyk­kään, et­tä on ai­kaa hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti opas­taa ja ju­tel­la asi­ak­kai­den kans­sa. Ja jos­pa täs­sä­kin laa­tu kor­vaa mää­rän!

Ai­no­at seu­rat, joi­hin ke­säl­lä pää­sin pai­kan pääl­le, oli mu­se­ol­la pi­de­tyt Po­si­on Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen seu­rat. Se on jo pe­rin­ne, ja ha­lu­am­me jat­kaa sitä mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan, kos­ka pa­lau­te on ol­lut niin po­si­tii­vis­ta ja it­sel­le­ni­kin se on mu­ka­va het­ki. Mu­se­on pir­tis­sä on oma tun­nel­man­sa. Tänä ke­sä­nä siel­lä oli har­moo­ni sä­es­tys­soit­ti­me­na, ja se loi en­ti­van­hais­ta su­vi­seu­ra­tun­nel­maa ai­na­kin mi­nul­le!

Saim­me ke­sän lo­puk­si vie­raik­sem­me tä­te­jä­ni ja enon puo­li­soi­neen. Oi, mi­ten oli iha­na saa­da lap­suu­des­ta as­ti tu­tut ih­mi­set ky­lään. Sa­mat ih­mi­set, eri tupa. (Mum­mo­las­sa Hon­ka­vaa­ral­la oli tupa, meil­lä tääl­lä sa­no­taan pirt­ti.)

Elo­kuun puo­li­vä­lis­sä kä­vin Jäm­sän opis­tol­la en­tis­ten jäm­sä­läis­ten kurs­sil­la. Sii­nä­kin oli sa­maa tut­tua ja tur­val­lis­ta oloa. Lap­suu­des­ta tut­tu­ja ih­mi­siä ja ko­ti­o­pis­to. Toi­saal­ta en­nen kurs­sia mie­tin, us­kal­lan­ko koh­da­ta men­nei­syy­teen kuu­lu­nei­ta ih­mi­siä, kos­ka ei­hän kaik­ki sin­ne liit­ty­vä ole po­si­tii­vis­ta. Vä­hän pe­lot­ti­kin, mit­kä muis­tot nou­se­vat mie­leen tu­tus­sa ym­pä­ris­tös­sä, tut­tu­jen ih­mis­ten pa­ris­sa. Vai voi­ko aja­tuk­siin ja muis­toi­hin vai­kut­taa? Kas­vaa­ko se, jota ruo­kin? Saa­ko ne­ga­tii­vi­sis­ta muis­tois­ta pu­hua? Olo on hiu­kan kiu­sal­li­nen, jos kuun­te­lee tois­ten mu­ka­via muis­to­ja ja ko­kee, et­tei it­se ole nii­tä ai­na ja­ka­nut. Sa­man­kin ti­lan­teen ovat voi­neet ko­kea eri ih­mi­set eri ta­val­la. Näi­tä olen miet­ti­nyt ja pyö­ri­tel­lyt mie­les­sä­ni pää­ty­en sii­hen, et­tä myös ne­ga­tii­vi­sis­ta asi­ois­ta ja ko­ke­muk­sis­ta pi­tää voi­da pu­hua, ei eh­kä kai­kil­le, mut­ta edes jol­le­kin. Se on ja­ka­mis­ta. Ver­tais­tu­kea. Ko­ke­mus­ta sii­tä, et­tä minä en ole ai­noa epä­on­nis­tu­nut, vaan ih­mi­se­lo on kaut­ta ai­kain ol­lut ai­ka sa­man­lais­ta kaik­ki­ne kou­ke­roi­neen.

Men­nee­nä ke­sä­nä opin ja koin muun mu­as­sa, et­tä van­huk­sis­ta tu­lee taas lap­sia, ja et­tä mi­ni­ät ovat uu­sien ta­po­jen tuo­ji­na, ai­na­kin näin su­ku­ta­loon tul­lei­na, ken­ties jopa ko­et­tu uh­kak­si ta­lon ja su­vun pe­rin­teil­le. Näin on ol­lut eh­kä kaut­ta ai­kain. Mi­ni­ät ovat saat­ta­neet ol­la syy­päi­tä esi­mer­kik­si kyn­nys­ten ku­lu­mi­seen. Ver­hot ja ul­ko-oven vä­ri­kin ovat saat­ta­neet uu­den mi­ni­än myö­tä muut­tua ihan eri­lai­sik­si, kei­nu­tuo­li­kin vaih­taa paik­kaa pir­tis­sä!

So­peu­tu­mi­nen vie ai­kaa. Se, et­tä ta­ju­aa, et­tä en­ti­nen ko­ti­ni ei ole­kaan enää mi­nun, vaan jon­kun muun. Ja jo se, et­tä siel­lä joku elää ja asuu, on hyvä jut­tu! Ei­kä­hän mi­kään muu kuin Ju­ma­lan sana säi­ly sa­ma­na täs­sä elä­mäs­sä. Näin sen kuu­luu­kin ol­la.

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
2.1.2025

Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä. Luuk. 2:52

Viikon kysymys