JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kiitävi aika, vierähtävät vuodet

Nykyiset blogit
11.1.2022 6.00

Juttua muokattu:

10.1. 14:03
2022011014034120220111060000

Teks­ti ja ku­vat: Vau­la Es­ke­li

Is­tun kir­joit­ta­maan tä­män vuo­den en­sim­mäis­tä blo­gia. Olen juu­ri tul­lut pi­hal­ta lu­mi­töis­tä. Nii­tä on­kin saa­nut tääl­lä Poh­jan­maal­la teh­dä jou­lun ja tä­män vuo­den­vaih­teen ai­ka­na jo use­as­ti. Lu­mi­töi­tä teh­des­sä ai­ka ku­luu huo­maa­mat­ta, si­säl­le tul­les­sa on tyy­ty­väi­nen mie­li teh­dys­tä työs­tä ja ul­ko­na ole­mi­ses­ta.

Uu­den vuo­den al­ka­es­sa tu­lee väis­tä­mät­tä mie­leen ky­sy­mys “Mi­hin vii­me vuo­si hu­rah­ti?” Nyt lä­hes­tym­me tam­mi­kuun puol­ta­vä­liä ja olem­me saa­neet ope­tel­la kir­joit­ta­maan uut­ta vuo­si­lu­kua.


Leh­det tun­tui­vat lop­pu­vuo­des­ta ole­van täyn­nä kir­joi­tuk­sia sii­tä, kuin­ka ot­taa uu­si vuo­si vas­taan ja teh­dä suun­ni­tel­mia tu­le­vai­suu­den va­ral­le. Luin ar­tik­ke­lin, jos­sa neu­vot­tiin va­raa­maan enem­män ai­kaa lä­hei­sil­le ja per­heel­le. Vaih­ta­maan ter­veel­li­sem­pään ruo­ka­va­li­oon ja li­sää­mään ter­veyt­tä edis­tä­viä har­ras­tuk­sia. Vä­hen­tä­mään soh­val­la lö­hö­ä­mis­tä sekä pu­he­li­men ja so­si­aa­li­sen me­di­an se­lai­lua.

Ar­tik­ke­li toi esil­le myös il­mi­ön, jon­ka voi ha­vai­ta jou­lun­py­hien men­tyä ohit­se: ha­lus­ta aloit­taa jo­kin uu­si har­ras­tus tai ryh­tyä opet­te­le­maan jo­tain uut­ta asi­aa. Kaik­kien näi­den li­säk­si moni poh­tii, mi­ten voi­si pääs­tää ir­ti jos­tain huo­nos­ta ta­vas­ta, eh­kä myös ha­lua ym­mär­tää tä­män ajan haas­tei­ta ja yrit­tää vä­hen­tää ko­ro­naan liit­ty­viä kat­ke­ria aja­tuk­sia.

Olet­ko sinä mah­dol­li­ses­ti lis­tan­nut it­sel­le­si tär­kei­tä asi­oi­ta vai kuu­lut­ko nii­hin, joi­den elä­mä jat­kuu il­man mi­tään suu­rem­pia ta­voit­tei­ta tai lis­to­ja – mikä on muu­ten ihan hyvä vaih­to­eh­to? Ei ole syy­tä stres­sa­ta lii­al­li­sel­la teh­tä­vä­lis­tal­la.

Vuo­den­vaih­tees­sa ajan ku­lu­mi­nen konk­re­ti­soi­tuu ja voim­me to­de­ta, et­tä taas on vuo­si ta­ka­na ja uu­si al­ka­nut. Vuo­den päät­ty­es­sä moni pa­laa men­nee­seen käy­den läpi ku­lu­neen vuo­den ta­pah­tu­mia ja miet­tii sa­mal­la myös tu­le­vaa vuot­ta ja ken­ties uu­den vuo­den lu­pauk­sia ja toi­vei­ta.

Ai­kaa hah­mo­tet­ta­es­sa pu­hu­taan men­nees­tä ajas­ta, tu­le­vai­suu­des­ta eli eteen­päin me­ne­mi­ses­tä sekä vuo­den kier­to­kul­kuun liit­ty­väs­tä syk­li­syy­des­tä. Tätä teks­tiä poh­ties­sa­ni ja ny­ky­het­ken ti­lan­net­ta miet­ties­sä­ni jou­dun väis­tä­mät­tä käy­mään läpi myös sitä, mi­ten pan­de­mia vai­kut­taa mei­hin kaik­kiin.

Täl­lä het­kel­lä elä­mä tun­tuu ku­tis­tu­neen enem­män pai­kal­laan py­sy­väk­si, mikä nä­kyy esi­mer­kik­si työn ja va­paa-ajan ra­ken­tu­mi­ses­sa. Ar­ki­päi­väi­set, va­paa-ai­kaan tai työ­hön kuu­lu­vat asi­at ei­vät kaik­ki enää ole­kaan mah­dol­li­sia joh­tu­en esi­mer­kik­si ti­la­ra­joi­tuk­sis­ta ja so­si­aa­lis­ten kon­tak­tien vä­he­ne­mi­ses­tä. Tu­le­vai­suu­den nä­ky­mät muut­tui­vat epä­var­moik­si ja eri­lai­sik­si kuin mitä olim­me odot­ta­neet. Mo­nen koh­dal­la esi­mer­kik­si suun­ni­tel­mat työs­sä tun­tu­vat ulot­tu­van vain seu­raa­vaan vi­de­o­pa­la­ve­riin tai kah­vi­tau­koon as­ti.

Pan­de­mi­an myö­tä olem­me pa­rin edel­li­sen vuo­den ai­ka­na elä­neet ajoit­tain hy­vin ra­joi­te­tus­ti ja moni asia on jää­nyt to­teu­tu­mat­ta. Ku­lu­nut vuo­si ei men­nyt­kään niin kuin it­se olim­me suun­ni­tel­leet ja toi­vo­neet. Mei­dät on py­säy­tet­ty sen to­si­a­si­an ää­rel­le, et­tä kaik­ki ei ole omis­sa kä­sis­säm­me. Vuo­det ovat ol­leet mo­nel­la ta­paa opet­ta­vai­sia. Ne ovat pi­tä­neet si­säl­lään mon­ta oi­val­lus­ta sii­tä, mikä elä­mäs­sä on tär­kein­tä ja ta­voi­tel­ta­vaa. On ol­lut ai­kaa miet­tiä omaa elä­män­kul­kua.

Kun ym­pä­ril­lä moni asia tun­tuu ra­pis­tu­van, on ole­mas­sa kui­ten­kin yk­si, mikä py­syy va­kaa­na ja mi­hin saam­me tur­va­ta syn­kim­pi­nä­kin het­ki­nä: ajoit­tai­sen epä­var­muu­den kes­kel­lä olen ha­lun­nut luot­taa sii­hen var­je­luk­seen, joka an­net­tu on meil­le jou­lun lah­jas­sa. Se tuo va­lon vuo­den jo­kai­seen päi­vään.


Mie­lee­ni muis­tu­vat erääs­sä jou­lun al­la esi­te­tys­sä lau­lu­ti­lai­suu­des­sa lau­let­tu lau­lu ja eri­tyi­ses­ti sen toi­sen sä­keis­tön sa­nat: “Kii­tä­vi ai­ka, vie­räh­tä­vät vuo­det, mies­pol­vet vai­pu­vat un­ho­laan. Kir­kas­na ai­na sie­lu­jen lau­lun tai­vai­nen soin­tu säi­lyy vaan.” (VK 30:2.) Sil­loin, kun elä­mä ei mene niin kuin it­se oli­sin ha­lun­nut sen me­ne­vän, saan loh­tua seu­raa­vis­ta sa­nois­ta: ”Her­ral­le yk­si päi­vä on kuin tu­hat vuot­ta ja tu­hat vuot­ta kuin yk­si päi­vä. Ei Her­ra vit­kas­te­le täyt­tä­es­sään lu­paus­taan, vaik­ka hän joi­den­kin mie­les­tä on myö­häs­sä.” (2. Piet. 3:8–9.)

Al­ka­neen vuo­den tär­keim­pä­nä asi­a­na jou­lun sa­no­ma opas­taa mei­tä et­si­mään to­del­lis­ta rau­haa ja vah­vaa poh­jaa elä­mäl­lem­me. Sama sa­no­ma elää yhä, ja se voi lä­hes­tyä si­nu­a­kin, joka juu­ri nyt mie­tit oman elä­mä­si tar­koi­tus­ta. Tuos­sa sa­no­mas­sa on tä­män­kin ajan sy­vin ole­mus, joka vai­kut­taa jou­lun jäl­keen­kin. Se kor­jaa rik­kou­tu­nut­ta elä­mää ja tuo va­loa le­vot­to­man maa­il­man kes­kel­le.

VaulaEskeli
Katson elämää naisen, vaimon, sekä tukiperhe- ja sijaisvanhemman näkökulmasta. Olen saanut kokea vanhemmuuden onnenhetkiä avatessamme kotimme perhehoitoa tarvitseville lapsille. Olen syntyisin keskipohjalaisesta pienviljelijäperheestä. Asuin pitkään pääkaupunkiseudulla tehden työtä hoitoalalla. Nyt kotini ikkunoista avautuu pohjanmaalainen maisema. Pidän runoista ja seuraan vuodenaikojen vaihtelua. Rakastan puutarhanhoitoa. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen vaula.eskeli@gmail.com
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys