JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Odotusten joulukuu

30.12.2020 14.30

Juttua muokattu:

2.1. 15:02
2025010215023920201230143000

Jou­lu­kuu on ol­lut kut­kut­ta­van odo­tuk­sen ai­kaa. Aa­mu­he­rää­mi­set­kin näyt­ti­vät ole­van ih­meen help­po­ja pi­meis­tä aa­muis­ta huo­li­mat­ta. Oli jän­nä kur­ka­ta, mitä luu­kun tai pus­su­kan kät­köis­tä tä­nään pal­jas­tuu.

Jou­lu­kuu­hun kuu­luu jou­lun odo­tuk­sen ja lah­ja­toi­vei­den to­teu­tu­mis­ten jän­nit­tä­mi­sen li­säk­si kah­del­la mei­dän per­hees­sä myös syn­ty­mä­päi­vien odo­tus­ta – kut­su­jen an­ta­mis­ta, juh­lien val­mis­te­lua, vie­rai­den ja tie­ten­kin myös lah­jo­jen odot­ta­mis­ta.

To­ka­luok­ka­lai­nen sai­kin mu­ka­vat mä­en­las­ku-ret­ki­synt­tä­rit, kun iso­sis­kot oli­vat nii­tä jär­jes­tä­mäs­sä. Lä­hes koko luok­ka pää­si juh­liin, ja sen­het­ki­set tur­val­li­suus­suo­si­tuk­set­kin tuli ul­koil­mas­sa huo­mi­oi­tua.

Vii­me ai­koi­na olem­me saa­neet naut­tia sii­tä, et­tä van­him­mat lap­set, jo am­mat­tiin val­mis­tu­neet, pa­laa­vat ko­ti­seu­dul­le ja ko­tiin asu­maan. Suo­ma­lai­nen kult­tuu­ri tun­tuu men­neen sii­hen, et­tä pi­tää se­li­tel­lä ai­kuis­ten las­ten ko­to­na asu­mis­ta, vaik­ka se­hän on san­gen jär­ke­vää, jos se vain suin­kin on mah­dol­lis­ta. Tä­hän men­nes­sä olen ko­ke­nut, et­tä mo­lem­mat osa­puo­let hyö­ty­vät! Elä­mä muo­tou­tuu eri­lai­sek­si, kus­kauk­set ja­kau­tu­vat use­am­mal­le ja pie­nem­mät saa­vat eri­lai­sia vi­rik­kei­tä si­sa­ruk­sil­taan kuin meil­tä van­he­ne­vil­ta van­hem­mil­ta. 

Jou­lun vie­tim­me hie­man laa­jen­ne­tul­la ydin­per­heel­lä, suo­si­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta. Toi­vo­taan, et­tä saam­me säi­lyä ter­vei­nä ku­kin ta­hoil­lam­me. Jou­lu meni taas lii­an pian ohi, vaik­ka py­hiä oli­kin ta­val­lis­ta use­am­pi pe­räk­käin. Tyt­tä­ren kans­sa mie­tim­me, mi­ten­hän kau­an sitä py­hiä jak­sai­si­kaan. Vä­rit­te­li­si vä­ri­tys­kir­jo­ja, ul­koi­li­si koi­rien kans­sa, vä­liin huo­leh­ti­si ruo­kaa niin eläi­mil­le kuin ih­mi­sil­le­kin. Saat­tai­si­han jos­sain vä­lis­sä al­kaa te­ke­mään mie­li oi­kei­siin­kin töi­hin…? 

Jou­lun ai­kaan juh­lim­me myös nel­jät­tä täy­si-ikäi­syy­den saa­vut­ta­nut­ta las­tam­me. Sii­tä on siis jo 18 vuot­ta, kun en­sim­mäi­nen jou­lu­vau­vam­me syn­tyi kak­si ja puo­li viik­koa yli las­ke­tun ajan. Vaik­ka en­nen jou­lua olin­kin sa­no­nut, et­tä ai­na­kaan jou­lua en ha­lua sai­raa­las­sa viet­tää, ku­lui se siel­lä hel­pos­ti ter­veen vau­van kans­sa. Ja it­se­kin olin ihan hy­väs­sä voin­nis­sa, ai­na­kin sii­tä pää­tel­len, et­tä jo vii­den päi­vän ikäi­sen kans­sa aje­lim­me Kes­ki-Suo­meen sis­ko­ni häi­hin. Pak­ka­nen pauk­kui kol­men­kym­me­nen as­teen tie­tä­mil­lä, mut­ta häi­hin piti pääs­tä.

En kui­ten­kaan us­kal­ta­nut ker­toa mat­kas­ta lää­kä­ril­le, en­nen kuin hän soit­ti vas­ta­syn­ty­neen tar­kas­tuk­seen. Jou­lun­py­hien vuok­si sitä ei teh­ty kol­men päi­vän ikäi­sel­le, ku­ten yleen­sä. Tar­kas­tus teh­tiin reis­sus­ta ko­tiu­dut­tu­am­me ja lää­kä­ri to­te­si, et­tei ol­lut ai­em­min teh­nyt­kään vas­ta­syn­ty­neen tar­kas­tus­ta kak­si­viik­koi­sel­le!

Syn­ty­män odot­te­lun ai­ka oli pii­naa­vaa. Sitä ei­vät yh­tään hel­pot­ta­neet ym­pä­ris­tön jos­kus eh­kä haus­koik­si­kin tar­koi­te­tut mut­ta ajat­te­le­mat­to­mat sa­no­mi­set. Erää­seen jou­lu­na­jan ti­lai­suu­teen men­nes­sä­ni isän­tä toi­vot­ti ovel­la: ”Ei­kö se jo ala men­nä?” En heti ta­jun­nut, mitä hän tar­koit­ti, ja ih­met­te­lin­kin, et­tä ei­kö sitä yleen­sä ruu­ka­ta tu­li­jat toi­vot­taa ter­ve­tul­leik­si. Si­sem­mäl­le pääs­ty­ä­ni kuu­lin nais­ten nau­ra­van: ”Suu­ta­rik­si­ko se jäi!?” Sil­loin purs­kah­din it­kuun.

Yk­si juh­lan esi­tyk­sis­tä oli Mat­kal­la-lau­lu. Alun pe­rin rans­ka­lai­nen jou­lu­lau­lu ker­too Joo­se­fin ja Ma­ri­an mat­kas­ta Bet­le­he­miin, yö­si­jan et­si­mi­ses­tä ja sii­tä, kuin­ka heil­le ei ol­lut si­jaa ma­ja­ta­los­sa.

Eh­kä­pä tun­sin jo­tain sa­maa kuin Ma­ria tuo­na yö­nä. Syn­nyt­tä­mi­sen ai­ka lä­he­ni, jän­ni­tys kas­voi. Mis­sä olen sil­loin, min­ne en­nä­tän. Oli­vat­han en­sim­mäis­ten las­te­ni syn­ty­mät ol­leet ai­ka no­pei­ta, ja mat­kaa sil­loi­seen syn­ny­tys­sai­raa­laan oli ko­toa ne­li­sen­kym­men­tä ki­lo­met­riä. Oli tal­vi ja ko­vat pak­ka­set jo mar­ras­kuun lo­pul­ta as­ti. Au­to oli läm­mi­tys­roi­kan pääs­sä sen rei­lun kak­si viik­koa.

Tu­lee mie­leen Sii­o­nin lau­lun 143 sa­nat: ”Hil­jai­ses­sa ki­vus­sa äi­ti las­kee ai­kaan­sa, luo­mis­työs­sä osa­na haa­voit­tu­maan al­tis.” Sil­loin olin niin fyy­si­ses­ti kuin hen­ki­ses­ti­kin al­tis haa­voit­tu­maan. Mut­ta nyt huo­maan, et­tä vuo­det ovat teh­neet teh­tä­vän­sä en­kä muis­ta tuon odo­tuk­sen lop­pu­ai­kaa niin tun­teel­la kuin vie­lä joi­ta­kin vuo­sia sit­ten.

Vaik­ka jos­kus hy­räi­len jou­lu­lau­lun sa­no­ja ”Äi­dil­lä on kyy­ne­lis­sä sil­mä. Oi pilt­ti pie­ni, ei­hän vain sun lii­an kyl­mä lie? Tää maa­il­ma on niin kyl­mä, niin kyl­mä”, niin jou­lu­vau­vam­me ovat tuo­neet per­hee­seem­me pal­jon iloa, kau­neut­ta, ys­tä­viä ja eloa!

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
2.1.2025

Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä. Luuk. 2:52

Viikon kysymys