JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Pörröisessä tukassa auringonpaisteen ilo

1.11.2022 6.00

Juttua muokattu:

2.1. 15:09
2025010215094120221101060000

Sal­la Pät­si

Nos­tin vii­mei­set pur­jo­si­pu­lit ja pals­ter­na­kat maan eh­dit­tyä jo koh­mee­seen. Uu­sien it­se kas­vat­ta­mien kas­vis­la­jien vie­hä­tys on juu­ri sii­nä, et­tä ai­ka­tau­lu­tus on vie­lä ha­ke­mi­ses­sa ei­kä oi­kein edes tie­dä, mitä siel­tä maas­ta tu­lee. Leu­to­jen syk­sy­jen jat­ku­mi­nen so­pii mi­nul­le, hi­taal­le kii­ruh­ta­jal­le miet­ties­sä­ni, nos­tai­sin­ko ne tä­nään vai jos­kus myö­hem­min.

Lap­set odot­ta­vat tyy­niä pak­ka­söi­tä ja hy­viä luis­te­lu­jäi­tä jär­vel­le. Nii­tä ei ole vuo­siin saa­tu­kaan. Tuu­li ja lumi sot­ke­vat haa­veet. Jää, sit­ten kun sitä tu­lee, on rö­pe­löis­tä ja lu­men peit­tä­mää.

Au­rin­ko läm­mit­tää tä­hän ai­kaan vuo­des­ta vie­lä yl­lät­tä­väs­ti. Tyy­ne­nä päi­vä­nä mie­tin jo, et­tä joko ne vaih­de­vuo­det ja kuu­mat aal­lot is­ki­vät mi­nuun­kin. Ihan piti tak­ki heit­tää pois. Olen ni­mit­täin, ai­na­kin per­heen kes­ken, tun­net­tu yli­pu­keu­tu­mi­ses­ta. Yleen­sä puen lii­kaa vaa­tet­ta. Toi­saal­ta sii­tä on hyvä vä­hen­tää – ja ja­kaa muil­le, vi­lui­sil­le!

Mie­tin, mi­ten hän, joka elää au­rin­ko­e­ner­gi­al­la, pär­jää taas pi­me­än syk­syn ja tal­ven yli. Mie­li pai­nuu ala­ku­loon va­lon ja läm­mön vä­hen­ty­es­sä, ja kun sii­hen li­säk­si vie­lä jat­ku­vat ki­vut vie­vät voi­mia, mi­ten sitä jak­saa. Kun ei muis­ta sitä aa­mua, et­tä oli­si he­rän­nyt vir­ke­ä­nä ja ki­vut­to­ma­na. Sii­tä on niin kau­an. Vai on­ko sitä ol­lut­kaan? Kun tun­tuu, et­tei saa teh­dyk­si mi­tään, vaik­ka koko ajan te­kee­kin kai­ken­lais­ta. Mut­ta kun sii­tä puut­tuu ilo. Sitä vain te­kee, kun on pak­ko.

Sit­ten yh­täk­kiä kas­vo­si va­lais­tu­vat pal­jon pu­hu­vas­ta hy­mys­tä kat­so­es­sa­si mi­nuun.

"Mitä nyt?" ky­syn.

"No kun sun pör­röi­set hiuk­set näyt­tää niin kau­niil­ta, kun au­rin­ko pais­taa nii­hin!"


– –


Ei päi­vän ilok­si enem­pää tar­vi­ta,

kuin yk­si sil­män­täy­si kau­nis­ta kat­sot­ta­vaa.

Tai muis­to sii­tä.

Soi­maan jää­nyt sä­vel­ten kai­ku.


Maa­ria Lei­no­nen

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
2.1.2025

Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä. Luuk. 2:52

Viikon kysymys