JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Särkyneitä siipiä

Nykyiset blogit
6.4.2025 6.10

Juttua muokattu:

2.4. 15:24
2025040215243720250406061000

Teks­ti: Na­tas­ha War­wa­ruk

Kään­nös: Sirk­ka-Lii­sa Lei­no­nen

On Her­ran temp­pe­lis­sä vir­voi­tus su­loi­nen.

Tä­nään pais­taa au­rin­ko, ja lumi häi­käi­see niin, et­tä jou­dun si­ris­te­le­mään sil­mi­ä­ni. Au­rin­gon­pais­te läm­mit­tää pos­ke­a­ni. Kal­lis­tan pää­tä­ni ja nau­tin. Tä­hän ai­kaan vuo­des­ta tal­vi pi­tää vie­lä pin­tan­sa ei­kä ha­lua an­taa ti­laa ke­vääl­le. Mut­ta kyl­lä se ke­vät tu­lee!

Ajan säh­kö­mo­po­ni joen ran­taan, mis­sä voin kat­sel­la pa­don yli ryöp­py­ä­vää vet­tä. Pa­don ala­puo­lel­la pyör­tei­le­väs­sä ve­des­sä uis­ken­te­lee pe­li­kaa­ne­ja ka­lo­jen toi­vos­sa. Tun­tuu hy­väl­tä is­tua ja kat­sel­la. Huo­maan mus­tan lin­nun, joka las­keu­tuu ran­ta­ki­vil­le. Se tai­taa ol­la va­ris. Se näyt­tää hyp­pe­le­vän yh­del­lä ja­lal­la. Sen oi­kea jal­ka on omi­tui­ses­ti kä­per­ty­nyt, ikään kuin epä­muo­dos­tu­nut. Seu­raan sitä lu­mou­tu­nee­na. It­sel­lä­ni­kin on sai­raus, jon­ka ta­kia oi­ke­an­puo­lei­set raa­ja­ni ovat lä­hes käyt­tö­kel­vot­to­mat.

Lin­tu hyp­pe­lee ke­vy­es­ti ki­vel­tä toi­sel­le, niin hel­pon nä­köi­ses­ti! Et­sii­kö­hän se ruo­kaa? Mie­tin, mitä sil­le on mah­ta­nut ta­pah­tua ja mi­ten se on säi­ly­nyt hen­gis­sä ja so­peu­tu­nut. Het­ken ku­lut­tua näen yk­si­jal­kai­sen len­toon­läh­dön, kun lin­tu le­vit­tää sii­pen­sä ja len­tää vai­vat­to­mas­ti koh­ti seu­raa­vaa py­säh­dys­paik­kaan­sa.

Ken sil­loin jää­dä yk­sin port­tien taak­se voi?

Työ­pöy­tä­ni pur­sui­lee, ja kur­ko­tan ve­si­pul­lo­ni tie­to­ko­neen näy­tön taak­se pois tiel­tä. Jo­kin ko­lah­taa, ja kään­nän näyt­tö­ruu­tua, jot­ta näen mitä sen ta­ka­na ta­pah­tui. Har­mit­taa kun huo­maan, et­tä kol­hun koh­tee­na oli ko­ris­te-en­ke­li­ni, jol­la on kä­sis­sään pie­ni len­toon läh­te­vä lin­tu. Har­maan lin­nun sii­pi on kat­ken­nut. Huo­kaan ja pää­tän yrit­tää lii­ma­ta sii­ven kun­toon. Sii­tä mie­lee­ni muis­tuu toi­nen en­ke­li­ni, joka sei­soo asen­nos­sa erään ku­van ja ru­non vie­res­sä. Ku­vas­sa on vel­jen­poi­ka­ni, joka kuo­li en­sim­mäi­se­nä elin­vuo­te­naan, ja runo ker­too sen yön ih­meel­li­sis­tä ta­pah­tu­mis­ta. Sen­kin en­ke­lin sii­pi oli jo­ten­kin rik­kou­tu­nut, mut­ta se on kor­jat­tu lii­mal­la niin hy­vin, et­tei vi­kaa edes huo­maa el­lei kat­so ai­van lä­hel­tä.

Me saam­me tääl­lä mais­taa: on Her­ra su­loi­nen.

Kun mie­tis­ke­len näi­tä kat­ken­nei­ta sii­piä, muis­tan vies­tin, jon­ka sain erääl­tä tai­vaan tie­tä mat­kaa­val­ta kans­sa­kul­ki­jal­ta: “Ter­vei­set tääl­tä pe­säs­tä­ni. Ju­ma­lan täy­tyy lei­ka­ta sii­pi­äm­me, jot­ta em­me len­nä lii­an kor­ke­al­le. Si­nun sii­pi­ä­si on lei­kat­tu huo­lel­la ja rak­kau­del­la… on iha­naa ol­la Ju­ma­lan las­ten lau­mas­sa.” Me­kin las­keu­dum­me len­nos­tam­me tau­oil­le. Saam­me syö­dä ja le­vä­tä, ja höy­he­nem­me si­li­ä­vät tyy­ty­väi­syy­des­tä.

En tah­do men­nä har­haan, päi­väs­tä pi­me­ään.

En tie­dä kir­joi­tan­ko tätä it­sel­le­ni vai si­nul­le. Eh­kä meil­le mo­lem­mil­le. Olet­ko kos­kaan ko­ke­nut, et­tä Ju­ma­lan hen­ki hy­päh­tää sy­dä­mes­sä­si? Se joh­tuu var­maan ilos­ta. Sii­tä ilos­ta, et­tä saa tois­ten us­ko­vais­ten kans­sa is­tua Jee­suk­sen jal­ko­jen juu­res­sa ja up­pou­tua kuun­te­le­maan, mitä sa­not­ta­vaa hä­nel­lä on. Sitä iloa koin jon­kin ai­kaa sit­ten Pho­e­ni­xin tal­vi­seu­rois­sa ja sen jäl­keen­kin, kun kuun­te­lin seu­ra­tal­len­tei­ta.

Ra­kas Ju­ma­lan lap­si, käy us­ko­vais­ten ti­lai­suuk­sis­sa. Siel­lä Ju­ma­lan rak­kau­den hen­ki ja syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi ih­meen lail­la kor­jaa­vat sär­ky­neet sii­pem­me. Niin pää­sem­me taas sii­vil­lem­me ja saam­me ”vi­ser­tä­en len­nel­lä… ikui­seen rau­han maa­han” (SL 148).

Kur­si­voi­dut koh­dat ovat Sii­o­nin lau­lus­ta 196.

Kir­joi­tus on jul­kais­tu Voi­ce of Zion -leh­des­sä tou­ko­kuus­sa 2023.

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin verkkotoimitus at srk.fi.