Niin­pä sai taas ta­lon­mie­hen ty­tär nos­taa si­ni­ris­ti­li­pun sal­koon, täl­lä ker­taa tasa-ar­von päi­vän kun­ni­ak­si. Tasa-ar­vos­ta pu­hu­taan pal­jon, ja sen pe­rään huu­del­laan mil­loin mil­lä­kin alal­la. Ei ol­la tyy­ty­väi­siä sii­hen tai tuo­hon asi­aan. Mut­ta kun ver­taa ny­ky­ai­kaa vaik­ka­pa sa­dan vuo­den ta­kai­seen, niin huo­maa et­tä pal­jon on Suo­mes­sa ta­pah­tu­nut tasa-ar­von­kin suh­teen.

Mitä tasa-ar­vo lop­pu­jen lo­puk­si on? Voi­ko kos­kaan saa­vut­taa täy­del­lis­tä tasa-ar­voa? Näi­tä miet­ties­sä ja van­ho­ja leh­tiä se­la­tes­sa löy­sin kym­me­nen vuo­den ta­kai­sen Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­den, jos­sa oli poh­din­taa tasa-ar­vos­ta. Avi­o­mie­hen ja -vai­mon nä­kö­kul­mat oli­vat omi­na kir­joi­tuk­si­naan. ”Meil­lä tasa-ar­vo to­teu­tuu muun mu­as­sa niin et­tä mo­nis­sa asi­ois­sa ja as­ka­reis­sa se te­kee, joka eh­tii.”

Eli tasa-ar­vo on tiet­tyä va­paut­ta, ei su­ku­puo­lit­tu­nees­ti tie­tyn kaa­van mu­kaan me­ne­mis­tä. Se on myös tois­ten kun­ni­oit­ta­mis­ta, ei vi­ko­jen et­si­mis­tä ja syyt­te­lyä.

Tasa-ar­vo on myös sitä, et­tä am­ma­tin­va­lin­ta­kaan ei ole enää it­ses­tään­sel­vyys sen mu­kaan, kum­paa su­ku­puol­ta on.

Kuun­te­len vie­res­tä mie­he­ni ja ty­tär­te­ni kes­kus­te­lua tai pu­he­lin­soit­toa. Kuun­te­len, mut­ta en ym­mär­rä lä­hes­kään kaik­kea. Sen ver­ran kui­ten­kin ym­mär­rän, et­tä tie­dän, ke­nen kans­sa mie­he­ni pu­huu. Pu­hees­sa vi­lah­te­lee in­ter­coo­ler, HCT, ADR, ja­ko­tuk­ki ja ros­si­lat­tia. Mi­nä­kin saan eli­ni­käis­tä op­pi­mis­ta kuun­te­luop­pi­laa­na.

Mi­nul­le on jo lii­an fy­siik­kaa ru­kin käyt­tö ja lan­gan­kier­teen muo­dos­tu­mi­nen. Mei­naa ai­vot men­nä kier­teel­le ja sol­muun nii­tä päh­käil­les­sä.

Tasa-ar­voa on myös oma kie­li. Suo­men kie­lel­lä on haus­ka lei­ki­tel­lä. Äi­ti on ol­lut ruk­ki­kurs­sil­la ja ty­tär truk­ki­kurs­sil­la. Vain yh­den kir­jai­men ero sa­nois­sa, mut­ta käy­tän­nös­sä ero­ja on enem­män kuin yh­tä­läi­syyk­siä!

Si­ni­val­koi­nen ris­ti­lip­pu on ai­na yh­tä juh­lal­lis­ta nos­taa sal­koon. Minä sen useim­mi­ten meil­lä nos­tan, pe­rin­tei­tä kun­ni­oit­ta­en. Lau­lan si­ni­ris­ti­lip­pua ym­pä­ril­le­ni vil­kuil­len, et­tei naa­pu­ri juu­ri satu hiih­te­le­mään pi­han poik­ki.

Muis­te­len kii­tol­li­se­na men­nei­tä su­ku­pol­via, jot­ka meil­le ovat uh­rauk­sil­laan an­sain­neet tä­män rak­kaan isän­maan. Aja­tuk­sin olen usein myös lap­suus­ko­din seu­tu­vil­la. Isä opis­ton ta­lon­mie­he­nä nos­ti lu­kui­sia ker­to­ja li­pun opis­ton kor­ke­aan sal­koon. Jos­kus saim­me ol­la ka­ve­ri­na viik­kaa­mas­sa lip­pua ta­kai­sin säi­löön tai äi­din kans­sa paik­kaa­mas­sa re­ven­neen li­pun reu­no­ja meil­lä ko­to­na. Sii­nä sa­mal­la saim­me op­pia li­pun käy­tös­tä, pe­rin­teis­tä, ar­vos­tuk­ses­ta. Opis­tol­la rip­pi­kou­lus­sa ol­les­sam­me las­kim­me serk­ku­ty­tön kans­sa use­am­pa­na il­ta­na li­pun, kun se iso­sil­ta pää­si unoh­tu­maan.

Liit­ty­nee­kö se­kin tasa-ar­voon, tai de­mok­ra­ti­aan ja sa­nan- ja us­kon­non­va­pau­teen ai­na­kin, et­tä saam­me vie­lä va­paas­ti ker­toa Ju­ma­las­ta ja hä­nen ar­mos­taan mei­tä syn­ti­siä koh­taan, esi­mer­kik­si Pää­si­äis­sa­na-leh­den vä­li­tyk­sel­lä. Mi­nun jo­ka­vuo­ti­nen pe­rin­tee­ni on jo rei­lun pa­ri­kym­men­tä vuot­ta ol­lut lä­het­tää tuo leh­ti ja jou­lun ai­kaan Sii­o­nin Jou­lu -leh­ti rak­kaal­le kä­lyl­le­ni Nor­jaan. Pe­rin­ne ei kat­ken­nut Suo­men vuo­si­na­kaan, sil­lä hän ker­toi, et­tä sii­tä al­kaa pää­si­äi­nen ja jou­lu, kun leh­ti tu­lee pos­tin mu­ka­na yk­si­näi­sel­le var­ti­o­pai­kal­le. Li­säk­si Pää­si­äis­sa­nan os­ta­es­sa­ni saan sa­mal­la kan­nat­taa rak­kai­ta opis­to­jam­me, ne­hän vuo­ro­vuo­sin jul­kai­se­vat sen.

Men­nyt pää­si­äi­nen oli jo toi­nen ko­ro­na­pää­si­äi­nen. Suun­ni­tel­tu su­ku­lei­rim­me ja kaik­ki muut­kin isom­mat ko­koon­tu­mi­set piti pe­rua. Mut­ta jos­pa vie­lä saam­me viet­tää pää­si­äis­tä po­ru­kal­la, juh­lia ko­ro­na­or­juu­des­ta pää­syä! Naut­tia lä­hei­sis­tä va­paas­ti ja il­man naa­ma­rei­ta!